perjantai 22. helmikuuta 2013

Ihana ihana valo!

Helmikuun loppu ja multasormiani alkaa syyhyttää jo siihen malliin, että toinen rakas harrastukseni, langat ja puikot, alkaa vaipua unholaan, vaikka keskeneräisiä töitä on riittämiin ja langat huutelee kutsuhuutoja laatikoistaan. Tänään täytyi jo antaa periksi valolle ja ryhtyä hommiin!

Ihan ensimmäisenä istutin chilien ja paprikoiden taimet uusiin isompiin astioihin. Vielä en laittanut taimimultaa, vaan istutin ne kylvömultaan, turvepoteissaan, etteivät innostu kasvamaan vielä liikaa.




Samalla hieman saksin pelargonioitani, jotka ovat venyttäneet varttaan kurkotellessaan kohti valoa. Taustalla lumen alla värjöttelee kasvihuoneeni, jonka katto näyttää olevan edelleen kesken. Taidamme olla sellaisia keskeneräisten töiden ihmisiä. No ei tuosta kasvihuoneesta puutu kuin nuo "räystäät" eli sateelta suojassa kyllä on, joten ei lumi sada sisälle asti. Mutta siis pelargonioista. Vielä varmasti olisin voinut leikellä niitä rohkeammin, mutta katsotaan nyt, mitä niistä tulee. Pitää ne istuttaa parempiin multiin ja ruukkuihin, kunhan tässä ehdin.

Eikä kevät olisi mitään, jos en sekoaisi tomaatteihin. Joka ikinen kevät vannon, että ei enää yhtään uutta tomaattilajiketta tai kylvän vain kahta tai kolmea tomaattia. Niin varmasti! Uskokoot ken tahtoo. Ylemmässä kuvassa pelargonioiden keskellä kahdessa potissa kolmea eri tomaattia ja alemmassa kuvassa tomaatteja onkin sitten jo seitsemää eri lajia.
Rakastan tomaattia, sen tuoksua ja makua. Eikä tomaatteja voi koskaan olla liikaa. Kurkkua ja chiliä ja paprikaa joutaa istuttamaan vaikka vain kaksi tai yksi, mutta tomaattia ei voi vain yksinkertaisesti istuttaa yhtä lajia. Ihanaiset siemenpussit taas veivät mukanaa ja Exotic Gardenin valikoima oli mitä ihastuttavin. Yritän tässä vielä uskotella itselleni, että ei noista kuitenkaan idä kuin murto-osa ja siksi niitä pitää olla tässä vaiheessa paljon. Samaa taisin uskotella itselleni viime keväänäkin ja lopulta niitä taimia oli taas aivan liikaa.

Nyt kylvin tomaatit myös niihen turvepelletteihin. Tosin muutamat jouduin kylvämään perinteisellä metenelmällä Ruusan innostuttua myös kylvämisestä ja turvepelleteistä ja retuuteltua ja kylvettyä niitä pitkin olohuonetta.

Salkoruusua pitäisi vielä ehtiä tässä kuussa multaan piilottamaan, toivottavasti tosiaan paremmalla onnella kuin viime kesänä. Kesäkukat, perinteiset samettiruusut, orvokit ja varmasti monta muutakin, käyn ostamassa puutarhalta. Yritän rajata tämän taimikasvatuksen näihin syötäviin lajeihin. Toki salkoruusua en ajatellut syödä. Kurkkua ja kurpitsaa tulee varmasti laitettua myöhemmin, etteivät pääse venähtämään suotta ennen istuttamista ulos.

Nyt jo hieman helpottaa tuo multasormien syyhytys. Kun vielä saksin Kiinanruususta oksia lyhyemmäksi, voin tyytyväisenä istahtaa sohvalle ja ottaa keskeneräisen kutomuksen käsiini. Josko saisi ne kaapissa piilossa olevat sukat tai laatikossa lymyilevän tunikan valmiiksi.