tai muuten vain myöhään heränneitä. Keväällä kaivoin kukkapenkin ylös ja uudistin sen ja istutin uusia sekä entisiä kasveja penkkiin. Kesäkuun tuntui, että penkissä ei kuki oikein mikään, vain särkyneet sydämet, mooseksenpalavapensas ja muutama muu. Heinäkuussa kukkimaan alkoivat liljat sekä palavarakkaus. Nyt tuntuu, että vaikka rikkaruohot uhkaavat vallata penkin (vaikka keväällä puhdistin juurakot ennen istuttamista rikkaruohoista), kukkii penkissä monta ihanuutta. Mysteeriksi jää myös muutama perenna, joita en oikesti uskonut penkkiin istuttaneeni. Illakot hävisivät vaikka varmasti ne siirsin toisesta penkistä ja tilalle on tullut jonkinsortin kultapiiskuja tai vastaavia. Niitä olen yrittänyt epätoivoisesti siirtää kokonaan kuhan-hänes-on penkkiin eli rytömaahan, jossa saisivat levitä ja kukkia rauhassa, mutta epäilen nyt vieneeni illakot kyseiseen penkkiin. Syskyn tullen siirtyy jälleen muutama perenna paikasta toiseen. Ja sitähän se taitaa olla tämä "puutarhurin" elämä, penkkien kunnostamista ja hoitamista, kasvien siirtämistä ja miettimistä, mikä missäkin lopulta on oikeassa paikassaan.
Tämän vuokon istutin keväällä, tilasin sen Viherpeukaloilta. En juurikaan violetista pidä, mielestäni tämän piti olla ennemminkin tumman vaaleanpunainen, mutta ihan kaunis tämäkin on. Oikeastaan, että on muutamaa eri värisävyä.
Tämä on edellisen kukkaryhmän vierestä ja on mielestäni väriltään enemmän vaaleanpunainen. Kaunis tämä jokatapauksessa on ja näitä voisi lisääkin istuttaa penkkeihin. Suunnitelmissa on jo iso kukkapenkki yläpihalle, joten näitä varmasti sinne tulee laitettua. Kasvavat nopeasti ja ovat mukavan peittävä reunuskasvi.
Erilaiset liljat kukkivat ja ovat kauniita. Ainoa, mitä kaipaan on valkoinen tuoksuva puulilja, jonka yritin pelastaa toisesta kukkapenkistä ja jonka luulin tähän penkkiin istuttaneeni, ei näytä nousseen lainkaan. Vanhassakaan penkissä sitä ei näy, joten pitänee syksyllä kaivella penkkiä uudelleen, josko vaikka löytäisin sipulit ja saisin ne istutettua uuteen penkkiin.
Ensimmäistä kertaa minulla kukkii salkoruusu. Ihastuin jossakin englantilaisessa puutarhaohjelmassa tällaiseen yksinkertaiseen salkoruusunkukkaan ja halusi itsellenikin sellaisen. Prismasta keväällä löysin muutaman taimen ja ostin ne. Istutin innolla penkkiin ja jäin odottamaan tulosta. Kaunis tuo kukka on edelleen ja juuri minun oloiseni. Toivottavasti säilyy talven yli.
Nämä kuvat ovat lähikuvia perennoista ja liljoista, jotka ovat kukassaan tällä hetkellä. Penkki ja sen ympäristö ei todellakaan näytä kovin edustavalta. Odotan, että ensi viikolla alkavalla lomallani, joka tällä kertaa kestää kaksi kokonaista viikkoa, saisin aikaan penkin ja sen ympäristön siivoamisen, muutamien perennojen ja pensaiden siirtämisen (mikäli nämä helteet helpottaisivat) sekä kuunliljapenkin laajentamisen ja pionipenkin siivoamisen sekä uuden isomman penkin merkkaamisen ja kaivamisen. Olen jo katsellut myös kevätkukkien sipuleita, joita yritän muistaa tänä syksynä hankkia. Viime vuonna kun tiesin, että edessä on keväällä penkkien uudistamista, jätin sipulit suosiolla kauppaan. Ja hyvä niin. Liljojen sipulien kanssa meinasi jo hermo mennä keväällä niitä ylös kaivaessa ja istuttaessa, ei lempipuuhaani siinä vaiheessa kesää. Näin kukkien aikaan sitä aina onnittelee itseään, että tuli kuitenkin se ikävämpikin puuha tehtyä.
Nauhuspenkissäkin on kukkia. Osa nauhuksista on jo kukinnan loppupuolella, mutta tämä nauhus vasta aloittaa kukintaansa. Penkki on täyttynyt nauhuksista ja on oikeastaan aika hyvinvoinvan oloinen, vaikka en sille tänä vuonna muuta tehnyt kuin katkoin viimevuotiset, talven yli penkissä törröttäneet kukkavarret pois ja muutaman rikkaruohon olen nyppinyt ohikulkiessani. Penkki kaipaa kyllä jonkin sortin kunnostuksen, sillä sieltä puskee juolavehnää sekä nokkosta, joten muutama lapionnosto syksyllä lienee aiheellinen.
Vanhassa saunanpadassa, johon äiti teki muutama vuosi sitten pajuista obeliskin kesäköynnöksiä varten, kukkii tällä hetkellä köynnöskrassi sekä tuoksuherne, jotka tilasin Isoäidin kasveista. Onnellisena olen hukannut laput, joissa näiden nimet lukivat, joten voin vain ihailla ja yrittää tilata samanlaiset ensi vuonnakin. Ihastuin krassin tummaan väriin sekä tuoksuherneen hopeaiseen hohteeseen.
Keväällä löysin paikallisesta Multasormesta Prinsess Diana kärhöjä ja ostin niitä kolme kappaletta. Istutin entiseen kesäkukkapenkkiin, ja tueksi laitoin vanhojen, lumenpainosta katkenneiden omenapuiden oksia. Yllätyksekseni kärhöt ovat alkaneet kukkia, vaikka odotin niiden kukkivan vasta ensi vuonna. Samaan aikaan istutettu lumikärhö ei näytä tänä vuonna kukkivan, mutta ehkä jo ensi vuonna. Nyt jo mietin, että peittääkö vahvakasvuinen lumikärhö nämä pienemmät ja hennommat kärhöt alleen, mutta toivon, että niin ei käy. Mikäli niin näyttää käyvän, kaivan lumikärhön pois ja istutan sen muualle. Alun perin suunnittelin sitä vanhan omenapuun juurelle, mutta löysin sieltä keväällä heinän keskeltä roinakasan, joka jostain syystä ei ole sieltä mihinkään liikkunut, vaikka olen sitä käynyt ihmettelemässä useamman kerran, joten alkuperäinen suunnitelma muuttui toiseksi kärhön kituessa taimipurkissaan. Onneksi on syksy ja hyvää istutusaikaa vielä edessä tänäkin vuonna.
Daaliat kukoistavat kasvihuoneen luona kesäkukkapenkissä vanhan jousipatjan jousiston edessä. Näitä haluan ensi vuonna lisää ja enemmän. Uuteen tulevaan isoon kukkapenkkiin olen jo suunnitellut näille paikkaa, mutta myös tässä kasvihuoneen edessä niitä toivottavasti ensivuonnakin on.
