tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vapaapäivä!

Sen kunniaksi ja osin siitä johtuen ehdin heti aamusta lenkkeilemään heräävässä kylässä. Matkan varrelta kohtasin upeasti valkoisenaan kukkivan puun / todella ison pensaan.
Kuva ei ihan kerro koko totuutta tuon ihanuuden koosta, sillä en päässyt siitä tarpeeksi kauas menemättä autotelle kuvaa ottamaan, mutta takana kasvavaan puuhun nähden, joka oli arviolta 4 metriä korkea, tämä valloittava ilmestys oli noin kaksimetriä korkea ja ainakin saman verran leveä.

Riittävän lähelle pääsin kuitenkin, että sain valokuvattua mahtavalta tuoksuvat valkoiset kukkaset, joita oli siis aivan valtavasti! Kunpa olisin voinut tuon laittaa taskuun ja kipaista kotiin ja istuttaa sen keskelle alapeltoa. No jospa jostain saisin tuon nimen tietään, niin ehkäpä itsekin voisin puutarhalta jostain tällaisen ostaa.

Omalla pihalla pionit jatkavat kukkimistaan, kuukauden kohta kukkineet ja aina vain tulee uusiin pioneihin kukkia, kun edellisten kukinnot alkavat lakastua. Siis ihanuutta riittää vielä pitkälle, toivottavasti.











Piha alkaa taas näyttää siltä, että pitäisi tilata raivaaja, joka järjestelmällisesti kävisi kaikki kohdat läpi ja lähtisi vasta, kun täällä näyttäisi siltä, että oikeasti joku ehtii tälle läänille jotakin tekemäänkin. Kauhulla katselin kukkapenkkiä, joka näyttää lähinnä siltä, että se olisi hätäisesti kyhätty, kukat roiskittu miten sattuu ja kaikki repsottaa sinne ja tänne. No 6 vuotta remontin keskellä eläneelle tuo piha ehkä on ihan kotoisa näky, kun sisälläkin välillä, no myönnetää melkein koko ajan, näyttää repsottavan paikka jos toinenkin.





Kesäkukkapenkkikin kaipaisi ryhdistäytymistä. Toisaalta, ehkä asiaa olisi auttanut se, että siemeniä kylväessä ja taimia kasvattaessa olisi merkinnyt johonkin kohtaan minkä kokoiseksi mikäkin kasvi kasvaa, niiden istuttaminen kukkapenkkiin oikeaan kohtaan saattaisi olla helpompaa.



Ilmeisesti pojat näkivät äidin epätoivoisen ilmeen ja päättivät järjestää pienen yllätyksen. Hiippailivat ensin pitkin pihaa keskenään touhottaen ja tulivat sitten olohuoneeseen kädet selän takana ja ilmoittivat, että heillä on äidille yllätys.



Ja mikäs sen mukavampaa jatkaa vapaapäivän viettoa kuin todeta, että kasvimaan penkitkin on kitketty vihdoin ja viimein, joten eiköhän sitä voisi vaikka loppupäivän viettää nurmikkoa leikaten!



keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Puutarhassa on...

Rakkautta...





Tähdeksi syntyneitä...



Kauneutta...



Runsautta...

Elämää...




Ihanat Pionit!

Pionit ne tänä vuonna oikein antavat odottaa kukintaansa. Tuntuvat jokainen kukkivan yksi kerrallaan ja sitten saakin taas odottaa seuraavaa. Vieläkään eivät ole kaikki täydessä kukassaan, osassa vielä niin tiiviit nuput, että kukintaa saanee odottaa ainakin ensi viikkoon, uusimmat tulokkaat ainakin tuntuvat vielä miettivän aukaistako nuput vai ei.

Tästä kuningatarjäätelöstä, joka siis näyttää aina ihan syötävän suloiselta...




... onkin kuoriutunut kaikkea muuta kuin kuningatarjäätelöä muistuttava kohta avautuva nuppu. Ennemminkin mansikkajäätelö :)

Valkoinen pionikin on päättänyt vihdoin ruveta kukkimaan. Kyllä sitä on taas odotettu ja ihasteltu ja haisteltu. Tuoksu on aivan ihanan hento, aivan kuin kukkansakin. Ja hauskasti laittavat illalla nuppunsa kiinni yötä vasten ja avaavat ne taas aamulla.




Tämä pioni oli nuppuna vain hetken ja jo avasi ihanaisen kukkansa.

Pilvien peitettyä auringon laittoi pioni terälehtensä suppuun.

Ja vielä jaksavat nämäkin pionit kukkia, aloittivat kukinnan jo juhannuksena ja vielä näyttää tulevan uusia nuppujakin.