tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ei enää lunta!


Ihan heti ei uskonut, kun sunnuntaina katsoi ulos, että on tulossa kevät! Lunta tai oikeammin räntää tuli taivaan täydeltä ja pihalla näytti lähinnä siltä, että vasta odotellaan talvea.


Onneksi tänään kuitenkin ollut aurinkoinen päivä ja oli ihanaa huomata, että pihasta alkavat lumet hiljalleen sulaa. Isojen mäntyjen (oikealla yläreunassa kuvassa) juureen istutin lumikelloa ja nyt tuo pieni rinne on kokonaan lumeton. Vielä ei näkynyt minkäänlaista eloa muurahaiskeossa alkanutta sutinaa lukuunottamatta.


Taimien vartija vai kevätauringon palvoja? Veikkaan jälkimmäistä. Talossamme olevat ihanat leveät ikkunalaudat ovat kissojen lempipaikkoja keväisin ja kesäisin aurinkoisina päivinä. Niillä on mukava kölliä ja tarvittaessa töniä emännän kukkakipot lattialle, mikäli tila ei muuten riitä.


Maanantaina kylvetty punakosmoskukka 'Early Summer' nostaa jo multaa tieltään ja kurkottelee kohti aurinkoa. Olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti tuo iti. Muissa poteissa ei näy vielä mitään, tai sitten en vain osaa katsoa.

(kuva: ExoticGardenin sivulta)
ExoticGardenista ostin myös punakosmoskukka 'Pied Piper Blush White'siemeniä. Jännityksellä odotan, että itääkö niistä yksikään.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kevätkylvöä ja taimiaikaa

Viime vuonna lupasin ja vannoin, että vain muutama tomaatintaimi, vain pari kurkkua ja yksi paprika, ei muuta.


Niinpä niin, vai muutama tomaatti, pari kurkkua ja yksi paprika. Tomaattia taitaa tällä hetkellä olla isompiin astioihin koulittuna jo 34 tainta ja vielä on kylvöruukuissa kasvamassa uusia taimia. Kurkkua laitettiin useampi siemen, koska itämisprosentti viime vuonnakin oli huono. Yhteensä istutettiin 10 siementä, joista 7 on päättänyt lähteä kasvamaan. Paprikasta en tiedä, voi olla että omat kylvöt eivät ehdi, taisi yksi ainokainen nostaa päätään, kun hetki sitten katsoin, chiliä ei vielä näkynyt yhtäkään. Tosin vasta viikon ovat olleet paprika ja chilit.


Tänään kylvin kesäkukkaa; punakosmosta, keltakosmosta, tarhasalkoruusua, purppurapipoa, käpykykkaa, heliotropia, perhoskukkaa, kesäkakkaraa... Kesäkukkapenkkiä ei edes ole valmiina, joten tuon lumen olisi syytä sulaa ennätysvauhtia, että pääsen penkkiä rakentamaan. Lisäksi laitoin kokeiluun pelargonioita muutamaa lajia, jos vaikka ehtisivät kasvaa ainakin sen verran, että saisin talveksi ne ikkunalaudalle talvehtimaan.

Siemenpakkia tarkastellessa huomasin, että yrttienkin olisi aika päästä kylvövuoroon. Täytyy vain miettiä ensin, että mistä saisin taas lisää tilaa kaikelle tälle hulluudelleni :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kukkaloistoa vuosien varrelta

Niin kuin niitä vuosia nyt olisi niin monta jo takana tässä kodissa :) Mutta onpahan tullut kuvattua kukkia joka kesä. Olen tilannut Ifolorin nettisivujen kautta valokuvina kukkaotoksia tarkoituksena laittaa ne seinälle ihasteltavaksi ja muisteltavaksi. Vielä en ole keksinyt sitä seinää, mihin ne kiinnittäisin.


Tämä ihastuttavan hempeän värinen krassi ilmestyi viime kesänä krassipensaikkoon punaisten, keltaisten ja oranssien krassien joukkoon. Harmikseni en merkinnyt kukkaa mitenkään, enkä enää loppukesästä muistanut, mikä siemen piti kerätä.


Valkoinen pioni vailla nimeä ilahdutti pionipenkissä kaksi kesää sitten upealla kukinnallaan. Viime kesänä sen kukinta meni niin nopeasti ohitse, että en ehtinyt siitä valokuvaa ottaa.


Tämä jaloakileija löytyi pihaltamme vanhasta kukkapenkista mahonian vierestä. Sen ihastuttavan sinivioletti väri ja terälehtien valkoinen reunus saa hymyilyttämään, kun kuvaa katsoo. Kuva on samalta kesältä, jolloin akileijan siirsin uuteen penkkiin ja tokikin kesä oli kuuma ja kastelusta huolimatta osa kasvista nuukahti. Tämä ainokainen kukkanen jaksoi kukkia pitkään ilonani. Onnekseni seuraavana vuonna akileija nosti terhakkaana itsensä mullasta ja kukki kauniisti ja pitkään.


Tämä on ensimmäinen itse kasvattamani pelargoni, jonka tosin ostin pienen pienenä taimena Plantagenin alennuslaarista. Ostin sille myös kaksi kaveria samaan ruukkuun laitettavaksi ja niiden kaunista kukintaa sain ihastella pitkälle syksyyn.


Nämä kaksi neilikkaa, tarha- tai harja, kukkivat iloisesti rämettyneen vanhan omenapuun juurella toisena kesänä. Äitini kanssa ihmettelimme kasvustoa omenapuun juurella, emme sille mitään tehneet ja tässä on kiitos koskemattomuudesta. Olen nyt myöhemmin siirrellyt neilikkaa ympäri pihaa ja aina se vaan jaksaa kukkia uusilla reimunkirjavilla kukillaan.



Tämän tuoksupelargonian löysin puutarhamyymälän jätelavalle päätymistä odottavasta kuormasta ja sain sen mukaani. Sen tuoksu ei ollut mikään kovin miellyttävä, mutta kukka sitäkin kauniimpi.


Yksi kesäisistä lempikukkasistani on auringonkukka. Vuonna 2000, jolloin menimme naimisiin, pieni kasvimaamme Lahdessa oli täynnä auringonkukkia, krassia ja kehäkukkaa. Sen jälkeen en ole ainoatakaan auringonkukkaa kylvänyt, vaan kaikki pihallamme kasvaneet auringonkukat ovat lintujen levittämiä lintulaudalta.


Kallionauhuksen yksinkertainen ja hieman karu kukinto on omassa lajissaan kaunis. Sen keltainen väri ei tule oikeuksiinsa valokuvassa, vaan se pitää kokea.


Pasuunankukka kurkistelee ujosti lehtiensä alta. Kukka on kaunis ja aina yhtä upea ilmestys. Joka kevät sellaisen ostan, kasvatan ja vaalin kesän ja syksyllä vannotan, että ensi vuonna en osta vaan talvetan ja joka vuosi talvetus menee pieleen. Niin tänäkin vuonna. Kellarissamme pääse lämpötila laskemaan pakkasen puolelle reilusti, joten kevään tullen tallustelen taas puutarhakauppaan ostamaan pasuunankukkaa.


Vanhempi poikamme nappasi eräänä kesäpäivänä kameran ja kuljeskeli pitkin pihaa nappaillen kuvia sieltä ja täältä. Auringonkukka pienine kastepisaroineen oli yksi parhaimmista kuvista tuosta kuvasarjasta.


Tämä on eräs tarhadalioista, jotka suostuivat kasvamaan koivun alla vanhassa saunan padassa. Montaa niitä ei tullut, liekkö siemenet huonolaatuisia vai oliko tarhurilla liian kiire viedä ne ulos. Voisikohan mistään arvata, että pidän keltaisista kukista ja keltaisesta väristä :)


Bumble bee työssään auringonkukan kehällä. Näitä ihania öttiäisiä oli viime kesänä runsain mitoin yläpihallamme nauhuspenkissä ja sen viereen lintujen kylvämässä auringonkukkameressä.


Ihanalta tuoksuva hajuherne oli viimekesän ensikokeilujani. Olen aina pitänyt sen vaatimattomasta ulkonäöstä ja huumaavasta tuoksusta. Syksyllä keräsin hajuherneen siemeniä talteen ja kuivatin odottamaan tulevan kevään kylvöjä.




Nämä kolme pelargoniaa kasvatin alusta asti siemenestä, jotka tilasin Isoäidin kasveista. Näitä yritin myös talvettaa samaisessa kellarissa pasuunankukan kanssa, mutta valitettavasti en siinä onnistunut. Otin kyllä syksyllä näistä pistokkaita, mutta paristakymmenestä pistokkaasta vain neljä sitkeintä on vielä elossa. Olin luultavasti myöhässä pistokkaiden ottamisen kanssa. Jännityksellä kuitenkin odotan, mitä niistä kasvaa!


Tässä kuvassa poseeraavat rakkaimmista rakkaimmat tanskandoggini Netta (Magic Alaunt Babsina) takana ja Asta (Azaraya QuelThalas) edessä. Molemmat ovat jo valitettavasti siirtyneet sateenkaarisillalle. Syy miksi tämän kuvan tähän poimin, on ihanainen topruusupusikkoni koirien takana. Tuo kyseinen malva on kulkenut mukanani useamman vuoden ja aina se vain jaksaa ihastuttaa ja kasvaa runsaammaksi joka vuosi, vaikka on kokenut jo useita siirtoja paikasta toiseen.


Tässä pihalla komeileva mahoniapensas kevätkukinnassaan. Mahonia suositellaan istutettavaksi puolivarjoon-varjoon, tuulensuojaan ja tuoreeseen, kosteaan ja hapahkoon maahan, viihtyy meidän mahoniamme kirkkaassa auringon paisteessa, paikassa, jossa tuuli puhaltaa mennen tullen ja maa kuivuu hetkessä sateen jäljiltä.


Tämä ihana tulppaani nosti päänsä ja avasi kukkansa aivan yllätyksenä minulle. En muistanut lainkaan laittaneeni niitä penkkiin, mutta siellä se vain toisten lajitoveriensa kanssa keväällä kukki.


Tästä kukasta ei ole mitään tietoa. Se vain ilmestyi keskelle villiintynyttä vadelmapusikkoa varjoon haapojen alle. 


Vaikka härkäpapuä nyt ei voi juuri kesäkukaksi sanoa, on sen kukinto mielestäni vallan hauska ja piristävä ilmestys kasvimaalla. Monena päivänä kävin sitä ihastelemassa.


Kesäkurpitsojen alla kasvoi shampanjan väristä krassia, vaikka olin keväällä kylvänyt punaista krassia ja kaikki muut tuosta viljelyksestä punaisia olivatkin.


Kehäkukkaa laitoin keräkaalien viereen kasvamaan, mukamas kaaliperhosia hätyyttämään, siinä onnistumatta. Kaalit maistuivat kaaliperhosen toukille ja siinä samalla myös kehäkukat. Jokohan uskoisin, että kaalin kasvattaminen minun tiedoillani ja taidoillani ei onnistu.


Tämä hauskan näköinen sarvijaakko on nimeltään Hämähäkkikukka. Löysin sen siemeniä etsiessäni lyhyttä kasvihuonekurkkua ja päätin kuvan perusteella kokeilla kukkaa. Odotin siitä suurta ja näyttävää, mutta sainkin pieniä ja näyttäviä kasveja.


Tämä pioni on yksi suurikukkaisimmista pioneista penkissäni ja vaatii tuen jo ennen, kuin kukka aukeaa. Kukka on näyttävä niin kauan, kunnes ensimmäinen sade sen rikkoo.

Isossa pihassa ei työ lopu koskaan

Tonttia raivatessa löysimme vanhat perustukset hautatuneina risujen ja heinän alle. Niiden keskellä kasvaa isoja puita, joten rakennukset, jotka perustuksien päällä ovat seisoneet, ovat hävinneet lähemmäs 30 vuotta sitten. Voimme vain arvailla, mikä niiden käyttötarkoitus on ollut. Olemme arvailleet niin olleen kasvihuoneita, mutta varmoja emme voi olla. Perustukset ovat 90 asteen kulmassa toisiaan kohden. Oli rakennusten käyttötarkoitus ollut mikä tahansa, päätimme käyttää lähempänä peltoa olevaa ja vähemmän raivausta tarvitsevaa perustusta ja sen päällä seisovaa sokkelia puutarhajätekompostina. Sinne on ollut hyvä haudata myös koirien kikkareet vuosien aikana, joita tanskandogit saavat aikaan kiitettävästi.

Viime kesänä päätimme kuitenkin rakentaa uudet kompostit, koska aiemmin käytössä ollut alkoi pursuta jo reunojen ylitse. Olimme talvella kaataneet useita puita tontilta tarkoituksena tehdä niistä polttopuita. Suurin osa puista oli mäntyjä, joiden oksista sahasimme pystytolppia kolmen kompostorin kehikkoja varten. Tonttimme alareunassa on ollut pajukkoa, joka on tähän asti saanut kasvaa rauhassa. Keväällä päätimme kuitenkin tehdä pajukolle jotakin rupesimme karsimaan sitä tarkoituksena saada pajut hävitettyä ja istuttaa niiden tilalle kuusentaimia aitaa varten. Pajujen taipuisista varsista saimme kompostereihin seinät.


Ensimmäinen valmistunut kompostori täyttyi samantein haravointijätteestä. Tähän kompostoriin istutin kesäkurpitsat.


Toisen kompostorin teimme puolet isommaksi. Kompostorit tehtiin kasvimaan päätyyn, josta on helppo kuljettaa puutarhajätteet suoraan kompostoriin.


Kolmas kompostori valmistui navetan taakse, vanhan auman päälle. Navetan takana on oikeastaan jättömaata, mutta sieltä löytyi raivauksen yhteydessä toistakymmentä mustaviinimarjapensasta, jotka anoppini ja äitini pelastivat. Lisäksi sieltä löytyi myös jättimäinen villiintynyt vadelmapusikko, jonka antia pojat ovat innolla käyneet verottamassa. Kompostoriin istutin työkaveriltani saadun jättikurpitsan, joka ei ehtinyt tehdä kuin yhden kurpitsan ennen syksyä ja pakkasia ja sekin meni pilalle. Mutta lehdet olivat valtavat ja kasvu muutenkin rehevää. Ilmeisesti navetan takainen multamaa on edelleen ravinteikasta.


Tässä näkymä tieltä alapellollemme, josta pajukkoa raivaamme myös tulevana kesänä. Aidan nurkasta, kuvan oikeasta reunasta, vasemma näkyvään harmaaseen risukasaan asti, saimme raivattua pajukkoa pois viime kesänä. Tuosta kuvasta rajautuu pois loppu pajukko, joka odottaa kohtaloaan tänä vuonna.


Lapsuuden kesistä tulee eittämättä mieleen heinätyöt, heinäseipäät ja ihana vastaleikatun heinän tuoksu ja sen tuntu iholla. Veljeni ja minun tehtävä isäni tädin maatilalla heinätöiden aikaan oli tapittaa heinäseipäät. Oman pihamme sai viime kesänä myös koristeekseen heinäseipäät, sillä alapelto, joka edelleen tarvitsee raivaamista, pääsi kasvamaan jälleen miehenmittaista heinää. Päätimmekin tehdä hieman heinätöitä ja mikäs sen mukavampaa onkaan :) Taustalla, kuvan oikeassa ylänurkassa näkyy äitini istuttamaa pajumajaa, joka vaatisi hieman muotoilua ja taivuttelua sekä sitomista. Pajut ovat kasvaneet nyt 5 vuotta ja alkavat suoda mukavan viileää suojaa majan sisälle. Viime kesänä pojat jo veivät sinne patjan köllöttelemistä varten. Josko tänä kesänä saisimme tuon projektin valmiiksi.

Kukkapenkkien lumottu maailma

En ole koskaan ollut mitenkään innokas kukkapenkkien hoitaja, vihaan kitkemistä. Tässäpä oiva lähtökohta uusien kukkapenkkien tekemiselle! Ihailen kyllä vanhojen talojen isoja reheviä kukkapenkkejä, joissa ei näytä olevan mikäänlaista sijaa rikkaruoholle kukkien vallattua penkin jokainen liikenevä kasvutila. Tiedän toki, että siihen päästäkseen, on puutarhurin täytynyt uhrata monta tuntia penkin hoitamiseen. Mutta koska rakastan näyttäviä kukkapenkkejä, halusin myös omaan pihaan sellaisia.


Tonttimme on rinnetontti, joka on jakautunut 4 eri tasoon. Kun rupesin kaivamaan vanhaa kukkapenkin pohjaa auki, huomasin kukkapenkin reunustassa isoja kiviä, jotka kaivoin esiin ja lopulta asettelin takaisin paikoilleen erottamaan kukkapenkin ylä- ja alaosan toisistaan. Ja koskapa kattotiiliä edelleen lojui iso kasa talon seinustalla, päätin reunustaa kukkapenkin kattotiilillä. Penkki ei ole tasamuotoinen, tiilet eivät ole mittatikulla paikoilleen laitettu, vaan kukkapenkki on suunniteltu ja tehty homman edetessä. En oikeastaan koskaan ole kukkapenkkien kohdalla pitänyt viivottimella vedetyistä ja korkomerkeillä tasatuista penkeistä. Mieltäni ovat aina viehättäneet vähän sinnepäin olevat ja ei ammattilaisten tarkkuudella tehdyt penkit. Niissä mielestäni näkyy elämä.


Tämän penkin tekemiseen meni koko päivä. Mullat kävin hakemassa peräkärryllä Mustilasta ja samalla reissulla mukaan lähtivät nauhuspenkin ensimmäiset nauhukset. Vaikka penkkiin paistaakin aurinko juuri iltapäivällä, saavat kasvit olla varjossa yli puolenpäivän ennen kuin aurinko kääntyy ja nousee riittävän korkealle. Hyvin nauhukset penkissä viihtyivät, vaikka siinä varmasti ei niille annetun kasvuolosuhteiden ihannepaikka olekkaan. Koko kesän perhoset ja mettiäiset pörräsivät nauhusten kilpaa auringon kanssa loistavien kukkien lehdillä.



Pidän jonkinlaisesta symmetriasta, joten kaivoin myös mahoniapensaan vierellä olleen vanhan kukkapenkin ylös, siirsin kivet pois ja uudelleen takaisin, reunustin penkit kattotiilillä ja istutin penkistä löytyneitä ja uusia kukkia ylempään penkkiin.


Penkkien väliin jäi vanha kulkuväylä yläpihan yläosaan, jota kaivaessani löysin 3 isoa astinkiveä, jotka ilmeisesti ovat joskus olleet tuolla paikalla. Kaivoin kivet ylös ja asettelin ne uudestaan ja hain kaksi kottikärryllistä sepeliä, jotka kaadoin kivien ympärille.


Tontilta löytyneet kuunliljat saivat uuden penkin omenapuun juurelta ja kaverikseen lisää kuunliljoja. Loppukesästä kuunliljat näyttivät nauttivan uudesta kasvupaikastaan, sillä niiden kasvuvauhti oli huimaa.


Pihaan ajaessa, talon vierellä oli pelkkä heinittynyt kumpare, jolle mietimme monia erilaisia käyttötarkoituksia. Suunnitelmissa oli rakentaa siihen terassi, jonne pääsisi suoraan saunasta takkahuoneen kautta, mutta ennen kuin kasvihuoneemme rakentui tuon kumpareen toiseen reunaan peittämään osittain näkymää kumpareelta tielle, emme halunneet esiintyä saunanraikkaina koko kylälle. Niinpä päätimme ruveta kaivamaan kumpareelle kukkapenkkiä. Aivan, päätimme. Ensimmäisen lapion iskun jälkeen tajusimme, että edessä oleva urakka olisi kivikkoinen. Koko kumpare tuntui koostuvan isoista ja vielä isommista kivenmurikoista, joita lopulta kertyikin aikamoinen kasa. Mutta päivän aherrettuamme saimme kuin saimmekin kivikkoon kaivettua kukkapenkin aihion. Seuraavana päivänä kärräsimme multaa pellolta ja möyhensimme sen hiekkamultaan, jota kumpare oli.

Kukkapenkki reunustettiin jälleen kattotiilillä ja niiden juureen kasasimme kaikki kukkapenkin pohjasta ylös kaivetut kivet. Isot kivet, joka näkyy penkin oikeassa reunassa löytyivät myös penkistä sekä talon vierustalta puretusta kiviseinästä ja kumpareen alta.

Penkkiin istutin talon edustalta löytyneet kultapallot, Mooseksen palavan pensaan, päivänliljan sekä alunperin talon edessä olevalle kolmion muotoiseen penkkiin istutetun "topruusun" joka kai on nimeltään Malva. Lisäksi penkkiin on sittemmin istuettu vaaleanpunaista ja valkoista särkynytsydäntä, ritarinkannusta ja etuosan tyhjään tilaan vaihtuvia kesäkukkia. Penkki on vielä työn alla ja vaatiikin sitä paljon. Ympärillä oleva villi luonto kun mielellään tuppaisi samaan penkkiin, vaikka sitä kuinka yritän kitkeä pois.

Tonttimme on siis entistä maatilanpihaa ja pelota. Tilalla on pidetty lehmiä joskus kauan sitten ja niiden jälkeen tilalla on ollut hevosia. Alapelto onkin hyvin voimakaskasvuista hevosenlannan ansiosta, mutta niin tuntuu olevan pieni kaistale omenapuiden allakin, sillä siellä kasvaa niin vahvajuurisia kasveja, joiden ylöskaivaminen ja siten torjuminen kivikkoisesta maasta on hankalaa ja haasteellista.


Haaveenani on saada pihalle iso kukkapenkki, jossa kasvaa pelkästään pioneja. Sellainen on jo aluillaan talon etupuolella. Olen saanut äidiltäni ja isäni tädiltä pioneja penkkiin, muutaman olen jo ostanut itse. Mutta vielä vaaditaan useampia ostosreissuja puutarhoille, että penkki olisi valmis. Lisäksi penkin keskellä kasvaa marjakuusi sekä jonkinsortin tuija, jotka pitäisi kaivaa ylös ja siirtää muualle.


Mahoniapensaan viereen tehty kukkapenkki sai alaosaan asukkaakseen liljoja, jotka ovat periytyneet isäni tädin sekä mummoni ja äitini kukkapenkeistä. Muutaman lajikkeen olen ostanut itse ja kuten muutkin penkit, tämäkin on kesken. Viime kesänä molemmat kukkapenkit saivat rehottaa vapaana, sillä kaikki aika meni kasvihuoneprojektissa. Tänä kesänä toivottavasti on aikaa taas kukkapenkkien tekemiseen ja hoitamiseen.

 


Rakastan myös alppiruusuja ja niitä onkin tarkoitus saada "oman alppiruusupuiston verran" istutettua talomme pohjoispuolelle, keittiön ikkunan alle ihasteltavaksi. Tässä ensimmäiset alppiruusut, jotka olen saanut alppiruusupuistoani varten.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kasvihuoneprojekti

Talven 2010/2011 suunnittelimme ja piirsimme kasvihuonetta. Mittailimme ja puntaroimme sitä, minkä kokoisen kasvihuoneen tekisimme. Mitään muuta toivetta ei minulla ollut, kuin että siitä tulisi riittävän tilava, eikä tarvitsisi ruveta heti rakentamaa uutta tai laajentamaan. Toisaalta, kasvihuoneet tomaatille, kurkulle ja paprikalle erikseen ei kuulosta sekään kovin huonolta idealta :) Tosin voi olla, että mies kieltäytyisi yhteistyöstä ja saisin rakentaa kasvihuoneeni itse.

Kasvihuoneen rakentaminen alkoi tietenkin kaivamisella. Ja kaivettavaahan toki riitti, sillä pohjan koko oli noin 8 metriä pitkä ja noin 4 metriä leveä. Suunnittelimme pyytävämme tuttua traktorimiestä kaivuuapuun, mutta saimme kuulla, että hän oli myynyt kauhan pois, mutta antoi numeron josta voisimme tiedustella toista kaivajaa. Lopulta kuitenkin päädyimme kaivamaan käsipelillä. Joten lapiohommiin!

Yksi viikonloppu siinä saatiin kulumaan. Ensin pinta rikki ja nurmikko kärrättiin navetan taakse. Sen jälkeen pientä möyhennystä ja multaa pois kuopan paikalta. Mullat saimme häviämään kasvimaalle. Seuraavana oli vuorossa pohjan tasoittaminen isäni aikoinaan tekemällä jyrällä. Pohjalle viira eli suodatin kangas, jonka saimme ystävämme omakotitaloprojektin ylijäämävarastosta :). Päälle muuraushiekkaa ja jälleen jyrällä tasoittaen.


Viiran ja muuraushiekan päälle rakensimme kaukalon anturan valamista varten. Ei tainnut kummallakaan olla minkäänlaista kuvaa siitä, kuinka paljon tuohon projektiin saisimme betonia kulumaan! Ostimme mielestämme riittävästi betonia ja ei kun sekoittamaan; työkaluina vanha muovisaavi sekä vielä vanhempi porakone ja vispilä. Mahtoi olla ohikulkijoilla naurussa pitelemistä, kun yritimme saada betonin sekoitettua riittävän nopeasti, ettei edellinen, muottiin kaadettu ehtisi kuivua. No juoksuksihan siinä piti pistää!




Onneksi avasin suuni seuraavana päivänä töissä ja työkaverini kertoi, että heiltä saisimme betonimyllyn lainaksi. Luojalle kiitos! Valaisimme anturaa varmasti vielä tänä päivänäkin, mikäli porakone ei olisi sanonut sopimustaan irti jo ensimetreillä. Kun lopulta antura oli valettu ja kuivunut, poistimme muotit sen ympäriltä. Eihän sitä nyt oppikirjan mukainen antura tullut, mutta kyllä se meidän kasvihuoneeseemme kelpaisi. Sokkelin teimme pihalla muutaman vuoden lojuneista harkoista. Ja taas betonimylly tuli tarpeeseen, että saimme muurattua harkot toisiinsa kiinni. Harkojen päälle bitumikaistale ja bitumin päälle lauta, jonka päälle rupesimme runkoa pystyttämään.



Kasvihuoneen seinät on tehty vanhoista parvekkeen sisä- ja ulko-ovista, runkopuuna kakkosneloset, joihin ovet on kiinnitetty. Seinien pystyttäminen oli nopeaa ja helppoa kuin palapelin tekeminen. Kerrankin jokin sujui tässä projektissa nopeasti, helposti ja kivuttomasti. Valkopintaiset parvekkeen ovet jäivät sisäpuolelle kasvihuoneen rungossa. Ulkoseinä tuli parvekkeen ulko-ovista, joissa oli valmiiksi ruskea maali.



Ja koska kasvihuoneen tekeminen ei sujunutkaan ihan tuosta vaan viikossa, eikä edes kahdessa, piti olohuoneen viidakolle saada tilapäinen suoja, jossa ne voisivat karaistua ja jatkaa kasvamista siihen asti, kunnes kasvihuone olisi valmis ottamaan kasvit huomaansa.



Navetalta löytyi 6 kappaletta ikkunoita, joista rakensimme kahden kuormalavan päälle taimihuoneen, joka vuorattiin pakkasharsolla. Taimihuoneessa oli myös puhallin, joka piti hallan pois öisin. Lopulta taimihuone kävi kasveille pieneksi, eikä kasvihuoneen valmistuminen ollut vielä lähelläkään.




Kasvihuoneen pohjalle kärräsin sepeliä pienen pihan verran ja tasoitin sen haralla tasaiseksi, jonka jälkeen vielä jyryytimme jyrällä päältä. Istutuslaatikon keksimme tehdä vanhoista kattotiilistä, joita edelliskesänä katolta purettiin 6 tiilta kerrallaan yhteensä 2180 tiilen verran per kattolape. Tiilet ladottiin päällekäin ja vain päällimmäinen kerros muurattiin kiinni.



Kasvihuoneen lattia tehtiin vanhoista tiilistä, joita olimme isäni kanssa keränneet pinoon pihaa siivotessa ja raivatessa. Tiiliä löytyy edelleen pihalta hautautuneena ja niitä kaivan sitä mukaa ylös, kun niihin törmään. Jatko käyttö näille tiilille on vielä hieman auki, mutta tuskin ne pihalle lojumaan jää.


Kasvihuoneeseen löytyi pariovet navetan seinästä, jossa niillä ei ollut mitään käyttötarkoitusta. Vastaava pari löytyy vielä navetalta.


Lopulta en malttanut enää odottaa katon valmistumista, vaan vein kasvit sisälle kasvihuoneeseen. Kattoparruista laitoimme roikkumaan vanhoja heinäseipäitä, jotka olivat peräisin miehen mummon maatilalta ja odottaneet jatkokäyttöä varastoituna navetan taakse. Heinäseipäät roikkuvat sisalköyden varassa ja niihin kiinnitin taimet Multasormesta löytyneellä mustalla narulla, jota oli jäänyt yli edelliskesältä.


Kasvien istuttamisen jälkeen jatkoimme lattiaprojektia ja tiilien esiin kaivamista ja kasvihuoneeseen kärräämistä ja paikoilleen latomista. Saumaushiekka löytyi myös tontilta, eikä vaatinut kuin kaivamista ja suurien kivien pois heittämistä sekä kuolleiden hiirien piilottamista kirkuvalta emännältä.


Lopulta lattiaprojekti saatiin valmiiksi ja sain kantaa tavarat sisään. Oikealla näkyvä punainen pesukomuutti löytyi muuton yhteydessä kellarista ja sen vieressä näkyvä vihreä keittiön alakaapisto löytyi autotallista. Puinen suora pöytä löytyi navetalta ja oikeassa etureunassa näkyvän rottinkisen kukkapöydän sain työpaikan romuvarastosta.


Pelargonioiden takana oleva rottinkinen kukkateline löytyi ensimmäisenä kesänä talon seinää vasten nojaamasta ja on sen jälkeen toiminut monenlaisena telineenä aina remonttitarvikkeiden säilytystelineestä kukkatelinseeseen. Tällä hetkellä se nojaa yksinäisenä kasvihuoneen ulkoseinää vasten, koska unohtui sinne syksyllä, kun yritin sitä korjata. Katosta roikkuvat amppelikorit olen saanut veljeni ex-avokilta ja kettingit, joilla ne on kattoparruun kiinnitetty lötyivät navetalta seinältä roikkumasta, johon ne oli ripustettu lehmien lähdettyä.


Vanha tallilyhty löytyi navetan kätköistä ja odottaa lasien korjausta kasvihuoneessa. Tiiliä puhdistettaessa niistä löytyi erilaisia merkintöjä, tässä yhden tiilen teksti.


Ja koska maatilalla asutaan, pitää olla myös muutama kana. Nämä kanat lähtivät mukaan kesäiseltä reissulta Kasvihuoneilmiöön. Haaveissa olisi oikeita kanoja pihaa kuopsuttamaan, mutta vielä en ole kerännyt rohkeutta soittaakseni kunnanvirastoon ja kysyäkseni, voisinko kanoja ottaa. Navetalla olisi niille niin mukava huonekin, ei tarvitsisi kuin orret ja pesimäkolot sekä ovi ja ikkunasta pääsy ulos tarhaan.


Kattoprojekti kasvihuoneessa on edelleen kesken, tosin tästä kuvasta edistynyt huomattavasti, eikä pressuja enää tarvita ja kasvihuoneen sisusta pysyy kuivana vesisateellakin :) Tänä vuonna pitää kasvihuoneen päätyihin laittaa tuuletusikkunat, muurata oven viereinen seinä umpeen sekä tukkia katon ja seinän välinen rako. Lisäksi kesällä kasvihuoneeseen talon yläkerrasta, vanhemman pojan huoneesta raahattu PorinMatti odottaa itselleen hormia.


Kasvihuone toimii talven ajan kesäkalusteiden ja tavaroiden varastona. Siellä se odottaa innokasta puutarhuriaan siivoamaan ja laittamaan uutta kesää!

Kasvihuoneen rakentamisessa käytettiin 3/4 kierrätettyä tavaraa; muuraushiekka omasta pihasta, viira ystävän taloprojektin jäämistöä, harkot oli ostettu aikoinaan akvaarion alle, parvekkeen ovet miehen äidin ja isän kerrostalon parvekeremontista, kattomateriaali kaatopaikalle joutumassa olevista parvekelaseista sekä jostain saaduista kolmikerroksisista lämpölaseista eroteltuina, lattian tiilet omasta pihasta kaivettuna, istutusaltaat tehty vanhoista kattotiilistä, kasvituet vanhoista heinäseipäistä, kalusteet löydetty navetalta tai mökin liiteristä, ovet navetalta ja tuuletusikkunat saatu jostain ilmaiseksi. Jouduimme ostamaan ainoastaan 2 uutta harkkoa, pussikaupalla betonia sekä sepelin ja kakkosneloset ja laudat, koska emme kotivarastosta löytäneet riittävän pitkiä kakkosnelosia ja lautoja. Sepeliä tuli autokuormallinen, joten sitä on vielä iso kasa odottamassa, että pääsen sen levittämään pihalle ja kasvihuoneen anturan ympärille.