sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Unelmia puutarhassa

Vuonna 2006 ostimme vanhan maalaistalon, jossa omaa pihaa on lähemmäs 1ha. Piha oli villiintynyt, eikä sen entisestä muodosta ja mallista ollut mitään jäljellä. Joka puolella kasvoi miehen mittaista heinää, ohdaketta ja muita villiintyneen pihan valtaajia.

Ensimmäisenä pihaan tullessa, katse kiinnittyi piikiseen kasviin, joka kasvoi talon kulmalla, työnsi versojaan isojen kivien välistä ja väänsi niitä paikoiltaan. Pensas oli ilmeisesti Pirunkeppi eli piikkiaralia. Niin paljoa siitä en pitänyt, että olisin sen halunnut säilyttää ja olenkin viimeiset 5 vuotta käynyt taistoa sen hävittämisen kanssa. Aina, kun versot leikkasi pois, kiskoi juuria kivien välistä ja kaivoi juurakkoa maasta ja luuli olevansa jo voiton puolella, nousi tuo piikikäs inhotus joka kevät suuremmalla innolla kuin edellisellä kerralla. Lopulta kiskoin kivet sen kasvupaikalta, että sain kaiken juuren pois mullasta ja hakkasin ne pieniksi palasiksi ja vein roskiin. Ei ole näkynyt piikkiä lihassa sen jälkeen.

Pihalta löytyi valtavan tuuhea ja hyvin voiva mahonia, joka kuoriutui esiin heinän seasta. Penas kasvaa keskellä yläpihan rinnettä, eikä sen aurinkoisempaa paikkaa varmaankaan voisi meidän pihastamme löytää. Siinä se jököttää tyytyväisenä paikoillaan, kasvaa joka vuosi ja tekee juurivesoja. Olen yrittänyt sitä hieman hillitä, mutta taidan hävitä tämän taistelun, joten olen jättänyt mahonian rauhaan.

Pihaa raivatessamme löysimme myös selviä merkkejä siitä, että siellä oli asustanut etevä puutarhuri ja tälle saimme myös vahistuksen syksyllä nuohoojan käytyä ja kerrottua joitakin aisoita talomme historiasta. Puutarhasta löytyi Mooseksen palavapensas, Kultapallo, kuunliljoja, unikkoa, sinivuokkoa, vuorenkilpeä ja useita havupuita. Lisäksi tontilta löytyi raivauksen yhteydessä noin 100 olutpulloa sekä useampia täysiä pulloja votkaa, jotka valitettavasti paljastuivat kätköistään vasta, kun ajoin niiden yli ruohonleikkurilla ja ihmettelin ympärille leviävää alkoholin hajua.


Ensimmäisen kesän aikana saimme raivattua yläpihan ja sieltä löytyi vanha kukkapenkki ja sen asukki, joka saikin seistä paikoillaan koko kesän. Talon edessä olleesta vanhasta kukkapenkistä löytyi perkaamisen jälkeen pirunkepin lisäksi vuorenkilpeä, kultapalloa ja kuunliljoa. Saamme kiittää äitejämme ja isiämme siitä, että piha alkoi kesän lopulla näyttää jo asutun talon pihalta.
 
Tämä näkymä on "alapellolle", jonka raivasimme isäni ja äitini kanssa ensimmäisen kesän aikana. Harmittaa, että en tajunnut ottaa kuvaa siitä, minkälainen näkymä oli ennen tuota raivausta. Mutta sieltä heinikosta löytyi kaivo, josta olemme olleet onnellisia ja kiitollisia kuumina kesäpäivinä. Siitä on riittänyt vettä kasvimaalle kuin myös poikiemme vesileikkeihin. Vesi on kirkasta, kylmää ja hyvää. Sitä ei ole testattu, mutta ei sitä jatkuvasti juomiseen käytetäkkään. Viime kesänä kaivo tyhjennettiin ja sieltä imettiin metrin verran pois pohjaan kertynyttä sakkaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti