Aamukasteessa

Viimepäivien sateiden jälkeen oli ihana kävellä pihalla ja ihmetellä luontoa.

Atsaleat kukkivat vielä hetken.

Alppiruusut alkavat juuri kukkia.

Kurjenmiekka on kukkinut jo viikon verran.

Särkyneet sydämet jatkavat kukintaansa.

Pikkutalvio kukkii vielä muutamilla kukkasilla.

Mooseksenpalavapensas kehittelee vielä nuppujansa ennen kukintaa.

Keltapäivänlilja on täynnä nuppuja.

Tervakukka vai Mäkitervakko?

Samettikukat

Sarviorvokki

Vaaleanpunaisesta ruusunnupusta tulee valkoinen ruusunkukka.

Syreeni kukassaan.

 

Mårbacka kasvihuoneessa

Akileija kurkottelee rikkaruohojen keskeltä.

Hiirenvirna kasvaa entisessä kukkapenkissä. Kaunis, vaikka rikaksi luokitellaankin.

Mahonia

Marjakuusi on saanut koristeekseen seitit.

Siperianunikko

Puutarha herää kevääseen

joten on ehkä oikea aika kaivaa tämä unohduksiin jäänyt blogikin esiin. Talvi on onneksi jo takanapäin, yksi opiskelu saatu onnellisesti ohitse ja toinenkin loppuu parin kuukauden päästä. Tässä vaiheessa sitä tajuaa, miten onkaan ollut upoksissa sisätiloissa ja huomaa kaipaavansa ulos ja tekevänsä ensimmäistä kertaa yli vuoteen mitään suunnitelmia puutarhansa kanssa. Oikein odotan, että toukokuussa kun lomailen, pääsen jo lapion kanssa kaivelemaan ja kunnostamaan penkkejä ja laittamaan mahdollisesti jopa hieman uuttakin. Viherpeukaloiden tilaus juurikin lähti bittiavaruuteen, toivottavasti löytää tiensä perille asti.

Lumikellot ovat jo nousseet ja aloittaneet oman vaatimattoman kukintansa. Näitä olen nyt parina vuonna haaveillut ostaa lisää, mutta vielä ei ole vastaan tullut myymälää, missä myytäisiin. Nämäkin löysin sattumalta tontinlaidalta risukosta ja siirsi kukkapenkkiin.

Keltapäivänliljat ovat tänäkin vuonna etujoukoissa. Näiden kukintaa odotan tänä vuonna yhtä paljon kuin palavanrakkauden, näistä on tullut ihanan värinsä ansiosta minun suosikkejani.

Kalpean vaalea perennan alku puski itsensä viikolla mullasta. Nimikyltivarkaiden ansiosta saan jännittää vielä hetkisen, ennen kuin tämä paljastaa itsensä.

Omenapuutkin aloittelevat jo omaa kasvukauttaan. Vanhat puumme kaipaisivat kipeästi jonkun osaavan leikkaajan tai ainakin jonkinlaisen "apple tree cutting for dummies" -oppaan, että uskaltaisin asialle mitään tehdä. Toisaalta, puut ovat tuottaneet oman määränsä omenoita joka vuosi, olemme niitä riittävästi saaneet ja viime syksynä äitini vei niitä laatikkokaupalla tuttavilleen, joten en oikeastaan voi olla pahoillanikaan. Ja toisekseen, jos puulla on ikaa 50 vuotta, niin saa minun mielestäni myös näyttää siltä.

Mahonia sai tänä talvena osakseen raakaa kohtelua; lumi ja jää painoivat sen maatamyöden ja koirat jyräsivät innolla sen päältä. Sieltä se kuitenkin kaikesta huolimatta jaksaa taas nousta ja kasvaa.

Kasvihuone näyttää kurjalta pressun alla, mutta eiköhän sekin siitä piristy, kun saa itselleen kunnon katon ja pääsen sisustusta rukkaamaan. Suuret on taas tuunnitelmat, saa nähdä miten niiden käy.

Tomaatit, kurkut ja paprikat olohuoneen ikkunalla. Ensimmäisen istutuserän kävi huonosti. Taimet olivat jo reilun kokoisia, kun eräänä päivänä töistä tullessa doggineitomme oli vastassa iloisena, tomaatintaimi suupielestä roikkuen, naama turpeessa. Olohuoneessa oli myös sen näköistä, että hauskaa oli pienellä viherpeukalolla ollut. Kuusi tainta oli säästynyt koiran koulimiselta. Toinen kylvöerä ei itänyt lainkaan ja kolmannen kylvoerän suojelin sekä kissoilta että liian innokkailta koirilta tuolibarrikaadilla. Muutaman kerran kävi koira kylvöjä haistelemassa, mutta ravakka suihkasus suihkupullosta sai mielen muuttumaan. Tänään istutin ensimmäisen kylvöerän tomaatintaimet maitopurkkeihin kasvamaan.

Ja lopuksi vielä esimerkki siitä, miten käy kun liian innokas doggineito yhdessä kissojen pääsee harrastamaan pelargonioiden hoitoa. Oikeanpuoleinen pelargoni oli suojassa toisella ikkunalla kylvöruukkujen kanssa, kun taas vasemman puoleisen olin joutunut sijoittamaan toiselle ikkunalle sohvan läheisyyteen ja kissojen ikkunapaikkaan. Keskimmäinen koko muuten vain nahoissaan, kun vihainen kissa polkaisee vauhtia lattialta päästäkseen omalle ikkunapaikalleen ja pudottaa mennessään kaiken, mikä tielle osuu. Onnekseni myös Prins Nikolaj näyttää toipuneen ja kasvattaa jo pieniä lehdenalkuja jäljelle jääneeseen varteensa.

Kesä etenee vauhdilla, ainakin kukkapenkeissä

Jotenkin tuntuu, että mikään kukka ei kuki samaan aikaan, kuin viime vuonna vaan paljon aikaisemmin. Pitää aina itselleen muistuttaa, että vasta on kesäkuun alku menossa. Tai sitten vain muistan väärin kaikkien viime keväänä ja kesänä kukkineiden kukkien kukkimisajankohdan (olipas siinä monta kukkien sanaa :) )

Akileijoista laitoin jo kuvaa edelliseenkin postaukseen, mutta ne vain ovat niin ihania. Niitä voisi kuvailla kaiken päivää ja tutkia niiden erilaisuutta.

Keltapäivänlilja on täydessä kukassaan ja loistaa kilpaa auringon kanssa. Siitä on hankala ottaa kuvaa, josta jotakin selkoa saisi, aina yhtä kirkkaan keltaisina ja ylivalottuneina kuvat kameraan tulevat. Pitäisi varmaankin kuvata kerrankin yöllä, näkyisi ehkä luonnollisemmassa värissään. Kaunis.

Myös valkoista särkynyttäsydäntä on hankala kuvata auringonpaisteessa. Varsinkin, jos joutuu kuvamaan vasten aurinkoa kukkapenkin takana rehottavan ohdake ja nokkospusikon vuoksi. Särkyneensydämen takana alkoittelee Mooseksen palavapensas omaa kukintaansa.

Liljoista ensimmäisenä kukkaan on avautunut tiikerililjat. Jotenkin tänä vuonna tuossa liljapenkissä on harvakseltaan noussut liljoja. Edessä on varmaankin penkin ylöskaivuu ja uudelleen istuttaminen. Voisi oikeastaan järjestellä niin, että istuttelee kaikki kukkaset sekaisin tästä ja ylempänä olevasta penkistä. Eivät liljat näyttäisi sinne tänne "kuha hänes ovat" -tyylisesti kukkapenkkiin roiskituilta.

Kasvihuoneessa pelargonit kukkivat runsasti. Tässä tulppaanipelargonin ihastuttavat nuput. En ole koskaan tällaista ennen omistanut, niin jännityksellä odotan avautuvatko nämä kukat tästä enempää laisinkaan vai jäävätkö ne näin ihastuttavasti vain hieman avoimiksi.

Kronprinsesse Mary yllätti minut omalla ihastuttavalla hörhellyksellään :) Odotin näiden olevan yksinkertaisia valkoisia, mutta ovatkin kerrattuja ja tiiviitä. Harmittelin silloin keväällä, että olin erehdyksessä tämän ostanut, mutta nyt en kyllä harmittele lainkaan.

Munankuoripelargoni on aivan hauska polkakarkin mieleentuova ilmestys. En osannut odottaa tämän värityksestä mitään ja ihastuin kovin. Näitähän on vaikka kuinka paljon eri värivariaatioita, kun tarkemmin rupesin internetin ihmeelliseen pelargonimaailmaan perehtymään.

Ruusunnuppupelargonin nuput kyllä muistuttavat ruusunnuppuja. Tämänkään väristä (jännitystä pitää olla elämässä, kun ostaa kukkien taimet ilman niitä esittävää valokuvaa) en ollut perillä, hennon vaaleanpuna-valkoinen on väritykseltään ja lehdet syvän vihreät. Olen aivan lopullisesti hurahtanut pelargoneihin. Pitänee aloittaa maakellarin muutaminen viherhuoneeksi mahdollisimman nopeasti, että saan sinne kaikkia ihanuuksia, eikä tarvitse isännän hermoja kiristellä pelargoniruukkujen valloittaessa olohuoneen ikkunaa.

Mårbackan pelargoni on jaksanut kukkia jo pitkään. Tämän tiesin ostavani valkoisena pelargonina, koska täsä olin etsinyt jo pitkään.

Viime vuonna kasvattamani ja talvettamani pelargonit jaksavat myös kukkia, vaikka en ole ehtinyt niille parempaa multaa vielä vaihtamaan.

Vanhaan, roskakasasta tontin laidalta löytämääni nokattomaan kastelukannuun istutin äidiltäni saadun vaaleanpunaisen pelargonin.

Tomaatit ovat hyvässä kasvussa ja kukkivat kaikki. Raakileet kasvavat kovaa vauhtia ja katkoin jo alempia oksia rungoista, että tulisi hieman ilmavampaa. Nämä kaksi pensastomaattia kyllä teki mieli kiskoa istutusalustastaan ja kiikuttaa kompostiin kasvamaan. Olivat vallanneet kahdestaan niin ison alueen, että pitänee saksia näitäkin ihan reilulla kädellä, vaikka pesastomaatteja ei taideta yleensä suuremmin harventaa, paitsi jo kovin tiheäksi kasvavat. Omani ovat kasvaneet pitkää vartta, ilmeisesti harsot olleet liian kauan ikkunan edessä. Jospa siitä hieman tanakoituisivat. Mutta jotakin näille pitää tehdä. Sen ainakin päätin, että pensastomaattia en kyllä kasvihuoneeseen enää laita.

Pojat olivat työpäiväni aikana käyneet hakemassa lupiineja pihan nurkasta ja laittaneet ne kuistille pulloihin. Tuoksu oli aika voimakas ja sisällä kukkamajakossa olleet lupiinitkin saivat siirron kuistille. Kauniita kukkia, harmi vain että valtaavat niin voimakkaasti alaa.

Lisää kukkia! ja vähän muutakin

 Pionien kukinta alkaa mukavasti jo alku kesästä ja jatkuu pitkälle heinäkuun loppuun. Tässä vielä "Tillipionin" kukintaa, josta sain nauttia useamman viikon. Nyt jäljellä on enää muutama kukkanen ja isot siemenkodat kukintojen jäljiltä.

 Akileijat loistavat kilpaa auringon kanssa. Väriloisto on monenkirjavaa ja onpa purppuran/violetin värisen kukinnon keskellä melkein valkoisia kukkasia. Epäilen vahvasti, että nämä akileijat ovat keksineet risteytyä keskenään, sillä olen melkeinpä sata varma, että viime kesänä istutin punaista, sinistä ja vaaleanpunaista akileijaa.

 Punapäivänkakkarat ovat hieman lamoavaa mallia varsiltaan, mutta kukat ovat sitäkin kauniimmat. Ehkäpä nämäkin ensi kesänä jo ymmärtävät kasvaa suoraan ylöspäin!

 

 Särkyneitä sydämiä ei voi ihailla liikaa. Valkoiset ovat vieneet tänä vuonna sydämeni, niin hentoja ne ovat kaiken vihreän keskellä. Punaiset särkyneet sydämet hakevat varjoa Mooseksen palavanpensaan suojista.

 Mooseksen palavapensa on tyytyväinen uudella paikallaan, johon se on kotiutunut hyvin. Useampia kukintoja on kohonnut lehtien yläpuolelle ja odotan innolla, että ne rupeavat avautumaan. Viime kesänä sain tosin tuta henkilökohtaisesti tuon palavuuden ja palovammat käsissä muistuttivat kitkemisestä liian lähellä kukintoja kesäisenä päivänä.

 Keltapäivänlilja on saanut aikaiseksi näin paljon kukintoja, jotka odottavat sopivaa hetkeä auetakseen. Muutama innokas onkin jo avautunut. Tämä on niin ihanan keltainen, että sitä katsellessä tulee hyvälle mielelle, vaikka taivaalle kertyisikin tummia sadepilviä.

Kesäkukkapenkkikin loistaa kirjavassa väriskaalassaan. Ihan kaikki eivät vielä ole päässeet kukinnan alkuun, osa vielä kasvattaa vartta, jotta voisi kehittää kukintonsa. Katsotaan, että josko loppukesästä tuossakin penkissä olisi useampia kukkijia samettikukkien, heliotrooppien ja etualan riippuverbenoiden lisäksi.

Tästä pelargoniasta on vaikea ottaa kuvaa aurinkoisena päivänä, eikä se kovin hyvin onnistu edes pilvisellä. Tuo punaisen sävy on sellainen, että jostain syystä kamera ei sitä suostu oikein kuvaamaan. Liekkö liian loistava kamerallekin. Ihana se on ja toivon, että saisin kohta pistokkaan tai muutaman siitä laitettua purkkiin ensi vuotta varten.

Kuunliljat ovat vallanneet oman penkkinsä kokonaan. Sitä tarvitsee laajentaa syksyllä, kun ovat kukkineet. Omenapuun alle on hyvä kaivaa penkin laajennusta ja reunustaa sitä kattotiilillä. Voisihan sitä vaikka muutaman uuden kuunliljankin tuonne penkkiin sitten laittaa ja muutaman pussillisen tulppaaneja kevättä odottamaan!

 Tänään näin Puutarha Prismassa näitä myynnissä: Punakissankäpälä. Omalta pihalta näitä löytyy isompi alue ja niitä on hauska seurata, sillä kukinnan edetessä ne muuttavat muotoaan ja väriään kuin parhaimmatkin kameleontit.

Jostain syystä tämä kone taas tekee omia tepposiaan, joten tässä alla on Inkarvillea. Tämä yllätti minut tänä vuonna ihan täysin. Olin aivan varma, että se ei ole selvinnyt talvesta ja istutin esikkoja samaan kohtaan, mihin tätä olin laittanut kaksi vuotta sitten. Sieltä se vain kuitenkin nousi esikkojen joukosta ja kukkii nyt täydellä terällä.

Omenapuu, joka vaurioitui viime syksynä koivua kaadettaessa ilahdutti minua juuristollaan kasvavalla harjaneilikkajoukkiolla. Taidankin kitkeä tuosta oikein ison alueen, jotta nämä saavat levitä rauhassa ja istuttaa puun toiselle puolelle ruusunätkelmää ja mikäli onnistun löytämään, viinikähröä.

 Hopeahärkki kukkii auringossa loistavalla valkoisella kukkapilvellään. Tämä on tarkoitus siirtää talon seinustalta pois lämpimään rinteeseen, sillä remontti etenee kunhan kunnansedät antavat luvan ruveta laudoittamaan seinää ja tämä ihanuus jäisi muuten jalkoihin.

"Rytömaani", joka kaipaisi kipeästi kitkemistä. Siellä kasvaa luonnonkukkien lisäksi kylvettyjä kukkasia, mutta ne jäävät nokkosten varjoon, sillä nokkoset olivat viime katselmuksessa kasvaneet jo lähelle vyötärökorkeutta.

 En ole aiemmin antanut lupaa ajaa nurmikkoa omenapuiden alta ja siellä alkoi näyttää tällä viikolla siltä, että heinä valtaisi kohta omenapuutkin. Isäntä otti raivaustrimmerin ja kaatoi heinät nurin.

Minä hain navetan takaa heinäseipäitä, iskin ne maahan ja "seivästin heinät" kuivumaan ja odottamaan kompostiin siirtymistä. Siinä ne nyt sitten koristavat pihaamme taas tänäkin kesänä, lapsuuden muistot, heinäseipäät.

Kun nurmea niitettiin omenapuiden alta löytyi sieltä heinän seasta Palloarovuokko, jota olen kerran aiemminkin ihaillut tontillamme, mutta tuolloin se sai valitettavasti Rounduppia niskaansa. Siirsin nämä kukkapenkkiin suojaan ja toivon, että ne selviävät siellä ilahduttamaan ensi kesänäkin minua kukinnallaan.

Tänään kävin puutarhakaupoilla ja sieltä lähti mukaan vähän yhtä ja toista. Kolme kiinanpionia, kaksi atsaleaa ja yksi alppiruusu. Atsaleat istutettiin ison pihakoivumme suojaisaan varjoon, tosin tuohon kyllä paistaa myös aurinkokin ihan mukavasti illalla. Gentianatsalea 'Kullannuppu'

 Päivänkakkaratkin aloittavat kukintaansa. Näitä kasvaa pitkin pihaa ja saavatkin kukkia ihan rauhassa, kunnes ne lakastuttuaan päätyvät kompostiin.

 Juhannusruusut pääsivät pisaranmuotoiseen kukkapenkkiin, joka kehystettiin pystyyn nostetuilla kattotiilillä. Penkin tilalla oli aiemmin puutarha-allas hetken aikaa, mutta nostin sen ylös jo useampi vuosi sitten ja kuoppaan tuli aina kerättyä kiviä. Toivottavasti juhannusruusut tuossa nauttivat olostaan, auringossa.

Kesän ensimmäinen krassinkukka on ujo ja haluaa kukkia rauhassa lehtien suojassa. Nämä krassitkin ovat aikamoisia kameleontteja luonteeltaan, koskaan ei voi tietää minkä värisiä kukkaset ovat, vaikka pussin kyljessä kuinka väri kerrottaisiinkin.

Rytömaassa kasvaa myös unikkoa, joka piankin päässee kukinnan alkuun. Tämä on onneksi niin vahva luonteeltaan, etteivät muutamat ympärillä kasvavat nokkoset paljoakaan haittaa.

Pionipenkissäni kasvoi  marjakuusi, joka varjosti muutamaa pionia niin, etteivät ne oikein kasvaneet kunnolla. Niinpä päätin maanantaisen vapaapäiväni kunniaksi ja kiukkuisena ruohonleikkurin terän katkeamisesta, kaivaa tuon kuusen pois penkistä. Puoli tuntia siinä meni, että sain taisteltua kuusen juurineen ylös ja hetken levättyään nurmikolla pääsi mahonian viereen jatkamaan kasvuaan. Joka ilta sitä on kasteltu reilusti ja hyvin se on näyttänyt kotiutuvan uuteen paikkaansa. Saapi nähdä, miten talven jälkeen kuusen vointi on.