Sadetta odotellessa...

on hyvä hetki laitella tänne blogiinkin viime viikkojen kuvia ja touhuiluja esille. Toukokuu on mennyt todella nopeasti. Leikkö syynä toissa viikkoinen lomanen vaiko viime viikon kuntoremontti Punkaharjun kansallismaisemissa Kruunupuistossa.

Ainoa kuva, jonka kuntoremonttiviikon aikana otin maisemista, eikä tuokaan oikein oikeutta tee sille oikealle maisemalle, jonka voi kokea Aurinkoterassilta paikanpäällä.

Viikko ennen kuntoremonttia oli heti aikaa nauttia keväisestä luonnosta kotipihassa loman muodossa. Aamuisin oli ihanaa nousta aikaisin yhdessä auringon kanssa ja mennä pihalle katselemaan ja ihmettelemään ja tarttumaan lapionvarteen.

Päätin kaivaa kasvihuoneen ympärille ojaa, joten lapio käteen ja kaivuuhommiin! Lapion syvyyteen ja kahden leveyteen kaivettuna oja oli lopulta valmis.

Ja päätin kaivaa myös päädyn edustan auki.

Tässä kohtaa tuli mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä, mutta tulipahan nyt sitten tämäkin tehtyä. Ojan kaivuun jälkeen piti tietenkin ojat täyttää ja se tarkoitti useampaa kymmentä kottikärryllistä sepeliä ja lisää lapiohommia.

 

Mutta valmista tuli ja nyt on sepelireunukset kasvihuoneella ja toivottavasti vähemmän vaaraa siitä, että pellolla kasvavat heinät ja muut rikat yrittäisivät työntyä perustuste läpi kasvihuoneen puolelle.

Toisaalta, kun kerran kaivamaan alettiin, niin kyllähän sitä voisi kaivella hieman lisääkin! Lomallahan sitä on aikaa heilua lapion varressa aamusta iltaan, joten uutta projektia kohti!

Kasvihuoneen toinen pääty sai myös osakseen uuden ilmeen. Tästä projektista ei ole kuvaa aloituksesta, vaan kuvan tajusin ottaa vasta, kun olimme jo kaivaneet maat pois ja kärränneet juuriesteen päälle sepeliä useammat kärrilliset. Miehen lähdettyä töihin jatkoin projektia ja aloitin kattotiilien kärräämisen talon takaa kasvihuoneelle.

Sepeliä tuli kärrättyä vuoronperään tiilien kanssa, että sain nostettua kukkapenkin pohjaa ylöspäin samalla, kun ladoin tiiliä muuriksi.

Navetalta löytyi vanhat miehen tädin parvekkeella olleet puuritilät, jotka laitoin penkkien väliin ja mallasin pöydän ja tuolit paikoilleen.

Kun penkit olivat valmiit haettiin Elimäeltä Mustilasta kaksi peräkärrillistä multaa ja päästiin jälleen lapiohommiin. Lopulta pääsin istuttamaan kesäkukat etummaiseen penkkiin ja taaimmaiseen äitini kylvi kehäkukkaa. Pelargonia hulluuteni pääsi jälleen vauhtiin Kaijansinkon puutarhalla ja ostin ruukuissa olevat pelargonit. Omani ovat sen verran pienet, että ne ovat vielä kasvihuoneen sisällä kasvamassa ja odottamassa isompia ruukkuja.

Viime viikolla äitini oli meillä lastenhoitoapuna ja samalla askarteli minulle vahaan saunanpataamme pajusta köynnöskehikon.

Pataan istutin vaaleaa isoköynnöskrassia ja taakse tuoksuhernettä. Pata on pihamme maamerkin, ikivanhan rauduskoivun alla sopivasti puolivarjossa.

Viime syksynä kaadetun koivun perkuujätteet odottivat vielä korjaamista. Äitini päätti askarrella risuista minulle linnun.

Lintu on vielä kesken ja odottaa myös puolisoa rinnallen. Tilapäinen sijoituspaikka löytyi vanhan matitonkan päältä. Maitotonkan kaivoin pihamme perältä ja se on oikeasti kahdessa osassa ruostuttuaan puhki, mutta painoin osat toistensa päälle ja ajattelin istuttaa niihin jotakin köynnöstävää kesäkukkaa, mutta nyt tonkka saa pidellä hetken risulintuani.

Rinteessä, joka on tonttimme ja VT12 rajalla kasvaa ihanaa hopealehtistä ja violettikukkaista luonnonkukkaa, kissankäpäläksi äitini sitä kutsuu ja siltä se hieman myös näyttääkin.

Äitini kertoi, että kyseistä kukkaa oli hänen lapsuudessaan paljon kallioilla, mutta nyt ei enää kuulema niin paljoa. Omalta pihaltamme tätä ihanuutta löytyy kahdesta kohtaa, saavat rauhassa kasvaa ja levitä.

Työkaveriltani sain hävitysuhan saaneen köynnöskuusaman.

Kuusama asui ensimmäiset viikot meillä ämpärissä kasvihuoneesa ja vihertyi siellä innoissaan lämmössä ja valossa. Siirsin sen viime viikolla torstaina ulos ämpärissään ja perjantaina istutuimme sen illan edellä tontin rajalle aidan viereen. Hieman huono kuva.

Päätti ruveta ämpärissään jo kukkasia tekemään, joten olikin korkea aika päästä omalle paikalleen. Toivottavasti viihtyy ja kasvaa ja kukoistaa runsaana.

Mahonian kukkaloistoa viikonlopulta auringonpaisteessa. Pensas oli täynnä suriseviä öttiäisiä, jotka pörräsivät keltaisissa kukinnoissa innoissaan.

Särkynytsydän availee kukkiaan omalla paikallaan. Jännitin keväällä lähteekö tämä ihanuus nousemaan penkistä lainkaan, mutta sieltä ne vain nousivat tänäkin keväänä.

Akileijat aloittelevat kukintaansa myös. Näitä samanlaisia akileijoja löysin myös kolme muuta yksilöä, joista kaksi sijaitsee entisen ja nykyisen kukkapenkin reunalla ja kolmas kukkapenkkien vieressä. Ihanaa löytää pihasta uusia istutettavia ja siirrettäviä, kukkapenkkien täyttäjiä, ei tarvitse puutarhoille lähteäkään!

Pionitkin valmistautuvat kukkimaan. Tässä ehdottomasti lempipionini omasta penkistäni, kaikki ne toki ovat ihania ja ihastuttavia omalla tavallaan, tämän kasvua ja kukintaa odotan kuitenkin eniten.

Kukkapenkkien lumottu maailma

En ole koskaan ollut mitenkään innokas kukkapenkkien hoitaja, vihaan kitkemistä. Tässäpä oiva lähtökohta uusien kukkapenkkien tekemiselle! Ihailen kyllä vanhojen talojen isoja reheviä kukkapenkkejä, joissa ei näytä olevan mikäänlaista sijaa rikkaruoholle kukkien vallattua penkin jokainen liikenevä kasvutila. Tiedän toki, että siihen päästäkseen, on puutarhurin täytynyt uhrata monta tuntia penkin hoitamiseen. Mutta koska rakastan näyttäviä kukkapenkkejä, halusin myös omaan pihaan sellaisia.

Tonttimme on rinnetontti, joka on jakautunut 4 eri tasoon. Kun rupesin kaivamaan vanhaa kukkapenkin pohjaa auki, huomasin kukkapenkin reunustassa isoja kiviä, jotka kaivoin esiin ja lopulta asettelin takaisin paikoilleen erottamaan kukkapenkin ylä- ja alaosan toisistaan. Ja koskapa kattotiiliä edelleen lojui iso kasa talon seinustalla, päätin reunustaa kukkapenkin kattotiilillä. Penkki ei ole tasamuotoinen, tiilet eivät ole mittatikulla paikoilleen laitettu, vaan kukkapenkki on suunniteltu ja tehty homman edetessä. En oikeastaan koskaan ole kukkapenkkien kohdalla pitänyt viivottimella vedetyistä ja korkomerkeillä tasatuista penkeistä. Mieltäni ovat aina viehättäneet vähän sinnepäin olevat ja ei ammattilaisten tarkkuudella tehdyt penkit. Niissä mielestäni näkyy elämä.

Tämän penkin tekemiseen meni koko päivä. Mullat kävin hakemassa peräkärryllä Mustilasta ja samalla reissulla mukaan lähtivät nauhuspenkin ensimmäiset nauhukset. Vaikka penkkiin paistaakin aurinko juuri iltapäivällä, saavat kasvit olla varjossa yli puolenpäivän ennen kuin aurinko kääntyy ja nousee riittävän korkealle. Hyvin nauhukset penkissä viihtyivät, vaikka siinä varmasti ei niille annetun kasvuolosuhteiden ihannepaikka olekkaan. Koko kesän perhoset ja mettiäiset pörräsivät nauhusten kilpaa auringon kanssa loistavien kukkien lehdillä.

Pidän jonkinlaisesta symmetriasta, joten kaivoin myös mahoniapensaan vierellä olleen vanhan kukkapenkin ylös, siirsin kivet pois ja uudelleen takaisin, reunustin penkit kattotiilillä ja istutin penkistä löytyneitä ja uusia kukkia ylempään penkkiin.

Penkkien väliin jäi vanha kulkuväylä yläpihan yläosaan, jota kaivaessani löysin 3 isoa astinkiveä, jotka ilmeisesti ovat joskus olleet tuolla paikalla. Kaivoin kivet ylös ja asettelin ne uudestaan ja hain kaksi kottikärryllistä sepeliä, jotka kaadoin kivien ympärille.

Tontilta löytyneet kuunliljat saivat uuden penkin omenapuun juurelta ja kaverikseen lisää kuunliljoja. Loppukesästä kuunliljat näyttivät nauttivan uudesta kasvupaikastaan, sillä niiden kasvuvauhti oli huimaa.

Pihaan ajaessa, talon vierellä oli pelkkä heinittynyt kumpare, jolle mietimme monia erilaisia käyttötarkoituksia. Suunnitelmissa oli rakentaa siihen terassi, jonne pääsisi suoraan saunasta takkahuoneen kautta, mutta ennen kuin kasvihuoneemme rakentui tuon kumpareen toiseen reunaan peittämään osittain näkymää kumpareelta tielle, emme halunneet esiintyä saunanraikkaina koko kylälle. Niinpä päätimme ruveta kaivamaan kumpareelle kukkapenkkiä. Aivan, päätimme. Ensimmäisen lapion iskun jälkeen tajusimme, että edessä oleva urakka olisi kivikkoinen. Koko kumpare tuntui koostuvan isoista ja vielä isommista kivenmurikoista, joita lopulta kertyikin aikamoinen kasa. Mutta päivän aherrettuamme saimme kuin saimmekin kivikkoon kaivettua kukkapenkin aihion. Seuraavana päivänä kärräsimme multaa pellolta ja möyhensimme sen hiekkamultaan, jota kumpare oli.

Kukkapenkki reunustettiin jälleen kattotiilillä ja niiden juureen kasasimme kaikki kukkapenkin pohjasta ylös kaivetut kivet. Isot kivet, joka näkyy penkin oikeassa reunassa löytyivät myös penkistä sekä talon vierustalta puretusta kiviseinästä ja kumpareen alta.

Penkkiin istutin talon edustalta löytyneet kultapallot, Mooseksen palavan pensaan, päivänliljan sekä alunperin talon edessä olevalle kolmion muotoiseen penkkiin istutetun "topruusun" joka kai on nimeltään Malva. Lisäksi penkkiin on sittemmin istuettu vaaleanpunaista ja valkoista särkynytsydäntä, ritarinkannusta ja etuosan tyhjään tilaan vaihtuvia kesäkukkia. Penkki on vielä työn alla ja vaatiikin sitä paljon. Ympärillä oleva villi luonto kun mielellään tuppaisi samaan penkkiin, vaikka sitä kuinka yritän kitkeä pois.

Tonttimme on siis entistä maatilanpihaa ja pelota. Tilalla on pidetty lehmiä joskus kauan sitten ja niiden jälkeen tilalla on ollut hevosia. Alapelto onkin hyvin voimakaskasvuista hevosenlannan ansiosta, mutta niin tuntuu olevan pieni kaistale omenapuiden allakin, sillä siellä kasvaa niin vahvajuurisia kasveja, joiden ylöskaivaminen ja siten torjuminen kivikkoisesta maasta on hankalaa ja haasteellista.

Haaveenani on saada pihalle iso kukkapenkki, jossa kasvaa pelkästään pioneja. Sellainen on jo aluillaan talon etupuolella. Olen saanut äidiltäni ja isäni tädiltä pioneja penkkiin, muutaman olen jo ostanut itse. Mutta vielä vaaditaan useampia ostosreissuja puutarhoille, että penkki olisi valmis. Lisäksi penkin keskellä kasvaa marjakuusi sekä jonkinsortin tuija, jotka pitäisi kaivaa ylös ja siirtää muualle.

Mahoniapensaan viereen tehty kukkapenkki sai alaosaan asukkaakseen liljoja, jotka ovat periytyneet isäni tädin sekä mummoni ja äitini kukkapenkeistä. Muutaman lajikkeen olen ostanut itse ja kuten muutkin penkit, tämäkin on kesken. Viime kesänä molemmat kukkapenkit saivat rehottaa vapaana, sillä kaikki aika meni kasvihuoneprojektissa. Tänä kesänä toivottavasti on aikaa taas kukkapenkkien tekemiseen ja hoitamiseen.

 

Rakastan myös alppiruusuja ja niitä onkin tarkoitus saada "oman alppiruusupuiston verran" istutettua talomme pohjoispuolelle, keittiön ikkunan alle ihasteltavaksi. Tässä ensimmäiset alppiruusut, jotka olen saanut alppiruusupuistoani varten.