Näytetään tekstit, joissa on tunniste särkynyt sydän. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste särkynyt sydän. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. toukokuuta 2015

Kevät, kasvun aikaa

14. huhtikuuta tämä daalia oli vasta kasvunsa alussa ja nyt se peittää kevyesti taakseen ikkunalla olevat tomaatit ja varjostaa kaikkea, joka jää sen taakse. Tekisi mieli viedä jo kasvihuoneeseen ja istuttaa valeeseen purkkinsa kanssa, mutta mietin vain kestääkö kesään asti ennen kuin saan istutettua omaan penkkiinsä.
Käänsin koko daalia laatikon ympäri telineellään, kun olivat kaikki lanallaan tomaattien päällä. Reppanoilta näyttävät nyt, mutta illalla ovat jo taas kaatuilemassa toiseen suuntaan.
Hyvin ovat ensimmäisen kylvöerän tomaatit kasvaneet daalioista huolimatta. Saavat vielä hetken odottaa kasvihuoneeseen pääsyä.
Kolmannen kylvöerän tomaatitkin ovat päässeet innokkaaseen kasvuun kun istutin ne maitopurkkeihin. On tilaa kasvaa molempiin suuntiin.
Aikamoinen sekamelska taas olohuoneen ikkunalla. Tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja kesäkukat sulassa sovussa, jokainen etsii itselleen sopivan rakosen, josta kurottua kohti ikkunaa ja aurinkoa. Vielä kun maltan ensi viikon olla töissä ja toivon, että lomalla sitten olisi muutamia aurinkoisia päiviä ja yötkin pysyisivät enemmän plussalla, saisin tämän röykkiön kasvihuoneeseen, tomaatit istutettua ja muut vielä odottamaan hetken omaa paikkaansa.
Paprikat eivät ihan näytä vielä siltä, miltä pitäisi jo tässä vaiheessa. Ensimmäiset ja toiset kylvöt eivät itäneet lainkaan ja nyt kolmannen kylvön taimet ovat vielä kovin pieniä. Liekkö näistä tänä vuonna paprikoita saadaan lainkaan.
Kesäkukat ovat päässeet ylös mullasta ja kasvavat kilpaa. Kääpiöasterit, tuoksuherneet ja krassit pääsevät yhdessä daalioiden kanssa samaan penkkiin, kunhan ovat valmiita ulkomaailmaan.
Pelargonia (lapussa lukee Dr. Ingrid, mutta epäilen joksikin toiseksi, koska on niin hennon kalpean vaaleanpunainen) päätti aloittaa jo kukkimisen ikkunalaudalla. En raaskinut kukkanuppuja poistaa, kun kaipasin pitkän talven jälkeen pelrgonian kukkien ihanuutta.
Kasvihuoneeseen istutin valeeseen perennat, jotka saapuivat jo Viherpeukaloilta. Valkoiset särkyneet sydämet kukkivat innolla.
Vaaleanpunaisistakin yksi kasvatti itselleen komean kukkavanan ja päätti myöskin aloittaa kukkimisen.
Siperianpallo-ohdakkeet näyttivät hieman kärsineiltä kuljetuksesta, mutta varmasti selviävät elävien kirjoihin, vaikka nyt lehdet vähän lerpattavat. Mielenkiintoista nähdä, kestävätkö nämä penkissä ilman, että joutuvat liian innokkaiden kitkijöiden toimesta kompostiin, kuten edeltäjänsä.
Pioni Alexander Fleming olikin iloinen yllätys omassa pahvipaketissaan. Hyvä kuntoinen ja jo komeassa kasvussa oleva. Pionipenkkiin tuli myös kaksi muuta pionia täydennykseksi, mutta olivat juurakkoina, odottavat siis pahvilaatikossa muiden juurakoiden kanssa istutusta.
Lumikärhö, jonka ostin Pihapiiri 2015 messuilta Vihertalo Varpulan osastolta näytti ostettasessa niin kurjalta, että mietin lähteekö se kasvuun lainkaan. Nyt, viikon kasvihuoneessa valeessa olemisen jälkeen, siinä näkyy jo selvää kasvuinnostusta. Toinen kärhö vielä pitää ostaa, että ei näytä niin surkealta kasvihuoneen seinustaa vasten yksinäinen kärhöparka.
Vuosi vuodelta sinisyys valtaa omenapuiden alustaa. Tänä vuonna taas edessä taistelua omenapuiden alusen siivouksesta, yleensä olen selvinnyt siitä voitolle ja isäntäkin alkaa oppia, että nurmikkoa on turha leikata ennen kuin siihen tarvitaan viikate ja heinähanko. Lampaille luvassa kunnon kestit jälleen kerran.
Kevätesikot aloittavat kukintaansa. Tämä kukkapenkki, jossa nämä majailevat, kaipaa kohennusta ja oikein kunnolla. Lomaviikko menee mukavasti, kun kaivan perennat ylös penkistä, yritän päästä selville mikä mikäkin on, raivattua rikkaruohot minimiiin, lisätä multaa noin autokuormallinen ja istuttaa perennat uudestaan. Pihamme on hiekkapitoista ja imee kaiken tuoreen mullan sisuksiinsa silmänräpäyksessä. Tähänkin penkkiin lisättiin reilusti multaa viime keväänä, mutta niin vain se on jälleen tuonne jonnekin vajonnut.
Haisuliljatkin ovat jälleen täällä. Voi kammotus, toivottavasti kukinnan aikana on mahdollisimman tuulista, että haju kaikkoaa riittävän kauas. Mikähän siinä on, että kauniin kukan pitää haista pahalta?
Narsissit

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kukkasia

 Tätä kukkaa ihailin keltaisessa loistossaan kotimatkalla Kouvolasta viime viikolla. Yritin miettiä, mitä kyseinen kukka on, mutta ei tullut oikein mitään mieleen. Nyt löysin sitä omasta pihastani useammasta kohtaa. Rinteessä tien vieressä kyseinen kukka saa rauhassa kasvaa, nurmikolla näyttää ruohonleikkuri vieneen voiton. Pitänee seurata ja varmaankin siirtää tai sitten suojata.

 Valkoinen särkynyt sydänkin aloittaa kukintaansa. Jostain syystä valkoinen on kasvultaan vähäisempi punavalkoiseen sisareensa verrattuna. Mutta jospa tämäkin tästä innostuisi kasvattamaan ja leviämään, kunhan maltan odottaa.

 Punavalkoisen särkyneen sydämen kukinnot taipuvat kukkapenkin yli kohti rikkaruohorinnettä, joka odottaa raivaajaa. Ehkä ensi viikolla töiden jälkeen, kun pojat ovat mummilla kesälomailemassa.

 Punapäivänkakkaraa, särkynyttä sydäntä ja mitä lie, jonka pelastin vanhasta kukkapenkista remontiromun keskeltä.

 Keltapäivänlilja vauhkoontui uudessa kukkapenkissään ja rehottaa oikein kunnolla. Saapihan tuo rehottaakin, pitää hieman vieressään kasvavaa kultapalloa aisoissa.

 Jaloakileijat ova hauskoja tapauksia. Tähän kohtaan istutin viime vuonna sinisen akileijan, jonka reunusta kiersi valkoinen rantu. Nyt tässä kasvaa purppuranvärinen akileija, kamera hieman vääristää väriä.

 Tämä sinivalkoinen akileija kasvoi siis viime vuonna toisessa penkissä ja nyt sitä löytyy kolmesta kohtaa toisaalla tontilla, kaksi niistä on päätynyt kukkapenkkiin, kolmas penkin viereen.

 Valkoista akileijaa en edes muistanut omistavani, mutta en yhtään pistä pahakseni, että sitäkin ilmestyi kukkapenkin laitaan.

Ja viimeisenä, mutta ei missää nimessä vähäisempänä rakkaista rakkain pionini, joka aloittaa kukintaansa marjakuusen varjossa. Marjakuusen lähtölaskenta on jo alkanut, kun vielä saisin sille jostain paikan, missä rauhassa saa oksiaan kasvattaa. Samassa penkissä on myös tuija, joka sekin odottaa poistoa. Kyseinen tuija tosin tulee päätymään maakuoppaan.