perjantai 24. toukokuuta 2013

Leppoisaa lauantaita


Mahonia kukkii
Aamuvuorolainen
Tulppaani, joita haluaisin lisää
Norjanangervon kukkavana
Siperianunikko, joka siirretty kolme kertaa toiseen paikkaan ja aina se ilmestyy alkuperäiseen penkkiin, ainoaan paikkaa, missä se kukkii.
Valkoinen sammalleimu
Sammalleimu
Patjarikko
Punainen patjarikko
Marjasinikuusama?
Talvio aloittelee kukintaansa
Kielot tuoksuvat huumaavalta
Eksynyt vuorenkilpi
Atsalea
Narsissi, pelastettu kavereineen heinikosta omenapuiden alta
Särkynytsydän
Pallovuokko
Kevätesikot

Työpäivän päätteeksi

Päätin poiketa vihdoin sinne työkaverin pihalle kaivelemaan niitä kukkasia. Kyllä siellä olikin kaikkea, mitä kaivella! Tuntui, että kaivoin vaikka kuinka ja paljon ja vielä sinne jäi penkkiin jollekin kaiveltavaksi. Omaan saaliiseeni olen vallan tyytyväinen, kiitoksia vain Tiina :)
Neljä laatikollista kaikkea mahdollista! Kallionauhusta, tulikellukkaa (vallan oli pitkää ja komeaa), palavaarakkautta, kultatyräkkiä, komeamaksaruohoa, peurankelloa, liljaa, kuunliljaa ja jotakin minkä plaatua ei oikein saatu selvitettyä.

Kotiin päästyäni lajittelin istutettavat kasvit omiin penkkeihin ja alkoi kiivas nokkosten kitkeminen rytöpenkistä, sillä sinne päätyi kultatyräkkiä, että saa rauhassa kasvaa ja levitä ja tuoksua taivaalliselle! Sekä sitä, jonka laji ei ihan ollut varmaa ja peurankelloa. Kuunliljoille piti kaivaa kuunliljapenkkiin lisää tilaa, että sain ne istutettua. Nauhukset pääsivät nauhuspenkkiä täydentämään ja palavarakkaus, komeamaksaruoho ja tulikellukka pääsivät kultapallon tilalle kasvihuoneen viereiseen penkkiin.

Useampi tunti siinä taas vierähti pihalla kukkapenkkejä kolutessa. Hieman tuli vammojakin, kun croksit liukuivat rinteessä olevalla nurmella ja jalat lipesivät alta ja kellahdin kukkapenkin kattotiilireunukselle.

Sisälle tultua huomasin, että olen kasvattamassa olohuonekurkkua, vaikka luulin kasvattavani lyhyttä kasvihuonekurkkua.
Niin on komeat alut jo kaikissa taimissa. Pääsivät tänään kasvihuoneeseen ja huomenna yritän muistaa hakea puutarhaturvetta, että saan kurkut istutettua. Kohta pääsee ensimmäisiä jo maistelemaankin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kauheutta ja kauneutta puutarhassa

Kevätesikot eivät oikein koskaan ole olleet lempikukkiani, mutta nyt kyllä pyörrän puheeni. Nämä ihanat esikot sain viime vuonna äitini naapurilta, enkä ihanampia ole nähnyt! Eivät ne edellisessä postauksessakaan olleet violetit esikot kamalia olleet, päinvastoin. Taidankin alkaa metsästämään erilaisia kevätesikoita penkkeihin.
Kronprinsess Mary aloittelee kukintaansa kasvihuoneessa. Puhtaan valkoinen pelargoni on kaunis, täytyy myöntää myöskin tässä kohtaa olleeni väärässä värin suhteen.
Tämä pioni on aina vain lempipionini. Ihana hassun hauskat hapsumekot kukkanuppujen alla saa hymyn huulille väkisin. Pionipenkissä alkaa olla elämää!
Vähän liiankin kanssa elämää. Rikkaruohot siellä innoissaan kasvaa kipaa pionien kanssa. Tietää ainakin, mitä viikonloppuna tekee Kympin nainen -tapahtuman jälkeen. Ja taitaa mennä loputkin vapaapäivät hyvinkin orjallisesti kukkapenkkien kimpussa.
Kukkapenkit ja kukkapenkkien ympäristöt ovat täynnä rikkaruohoja ja villiintynyttä ruohoa ja heinää ja voikukkaa. Ja nauhuspenkissä törröttävät vielä viime kesäiset kukkavarretkin. Kylläpäs näyttää olevan laiska puutarhuri tässä torpassa.
Mahoniapensat aloittaa kukintaansa. Kuvassa tästä pensaasta ei saa sen todellisesta käsitystä koosta, kukkien määrästä ja väristä. Kunhan kukat aukeavat kunnolla, vaikka pieniä ovatkin, tuntuu että koko pensas muuttuu keltaiseksi.
Norjanangervo kukkii jo, vaikka vielä viikonloppuna näytti siltä, että kukkavanoja ei ole juuri nimeksikään.
Vanha viholaiseni piikkiaralia on tainut sittenkin selvitä ja työntää taas uutta versoa innolla hiekkakasassa.
Kasvihuone on täynnä ja siivoamatta keväisten istutusten jäljiltä. Onneksi tässä on aikaa, eikä tuolla mitään näyttelyä ole tarkoitus järjestääkkään.
Vanhempi poika toi koulusta tänään neljä tomaatintainta, jotka on itse kasvattanut. Istutin ne isompiin astioihin ja toivottavasti niistä saadaan satoa tänä kesänä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kasvihuoneessa tapahtuu - ja vähän muuallakin

Tomaatintaimet venyvät hurjaa päivävauhtia ja tuuheutuvat ja tukevoituvat. Ensimmäiset kukkanuput ovat jo kohta valmiina aukeamaan ja varkaita olen poistellut minkä ehtinyt varoen pensastomaatteja kurittamasta. Huomenna olisi tarkoitus hakea Agrimarketista puutarhaturvetta ja sekoittaa sitä tuonne kasvualustaan ja saada tomaatit istutettua omille paikoilleen. Alkavat takarivissä olevat kärsiä siitä, että ovat etummaisten varjossa.
Daliat pääsivät kasvihuoneeseen odottamaan ulos istuttamista. Olivat venyneet jo huimaan 15 cm pituuteen olohuoneen ikkunalla ja kurkuntaimet ottivat niistä tukea ja yrittivät kietoa itsensä dalioiden varsiin. Oli siis aika pelastaa daliat ja viedä ne kasvihuoneeseen. Jätin ne ilman harsoja, jos kuukahtavat, niin käyn äidin daliakasvattamossa verottamassa muutaman taimen.
Kesäkurpitsan siemenet piilotin multaan hieman ennen vappua ja nyt ne kasvavat kovalla innolla pienessä muoviastiassaan. Saavat vielä hetken tuossa potissa kasvaa ja sitten istutan ne isompiin purkkeihin odottamaan kompostiin pääsyä. Kompostissa onkin jo painumassa viimevuotiset heinät, istutuskuoppien mullat vain puuttuvat.
Kesäkukkia ja muutaman perennankin kylvin ihan vaan kokeeksi, että miten itävät kasvihuoneessa, jossa ei ole lämmitystä. Hyvin näyttivät itävän. Oikein naurattaa tuo etualan sormustinkukkamatto :)  Josko sen vaan lohkoisi pienempiin palasiin ja istuttelisi rytömaalle ja toteaisi, että kuha hänes o! Vielä saavat hetken odottaa ulos pääsyä, mutta enköhän jo ensi viikolla ole malttamaton ja pääsevät taimet isompaan multaan. Isäntä ihmetteli keltaisia kylttejä lukiessaan, että onpas erinäköisiä tomaatteja ja chilejä, kuin mitä nuo isot taimet ovat. Kierrätys kunniaan, enkä jaksanut etsiä pyyhekumia talosta, että olisin saanut laput puhtaiksi viime vuoden teksteistä.
Äitini tietää, että rakasta pelargonioita ja osti minulle Plantagenista kaksi kaunista vaaleanpunaista pelargonia. Vielä en ole raaskinut ulos ruukkua viedä, saavat nauttia auringosta kasvihuoneen istutuslaatikon kattotiilimuurilla.
Viime kesäisiä pelargoneja kasvihuoneen pesukomuutin päällä vahvistumassa ja näköjään jo kukkimassakin. Kunhan vain ehdin, niin istutan ne isompiin ruukkuihin ja parempiin multiin.
Pihapiiri-tapahtumasta ostamani pelargonit ovat jo nupuilla ja odotan kovasti niiden kukkimista. Nämä tarvinnee istuttaa isompiin astioihin myöhemmin kesällä, kasvakoot ja vahvistukoot vielä hetken nykyisissä astioissaan.
Kasvihuoneen taimien valtaisan kasvuvauhdin lisäksi myös pihalla kasvaa kohisten. Viime vuonna äitini naapurilta saamani kevätesikot ovat innostuneet kukkimaan. Hieman jäivät mataliksi tuohon kattotiilireunukseen nähden, juurelle kaipaisivat siis hieman lisää multaa. Muutoinkin kyseinen kukkapenkki kaipaa kovasti uudistamista, vaikka onkin iältään vielä nuori. Kukkaset hakevat paikkaansa ja siirtyilevät varmasti penkissä vielä moneen kertaan. Lisää multaa nyt ainakin ja rikkaruohoja vähemmälle näin ensialkuun.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Ihanaa Äitienpäivää!

Vanhempi poika kasvattaa aina koulussa äitienpäiväksi kukkasen. Tänä vuonna sain kauniin valkoisen orvokin. Tämä pääsee kohta tuonne kukkapenkkiin toisten orvokkien seuraan.
Nuorimmainen tuli perjantaina itkusilmässä kotiin ja kertoi unohtaneensa äitienpäivälahjansa kouluun. Lohdutin, että hän voi tuoda sen maanantaina ja on varmasti aivan yhtä rakas, kuin annettuna tänään. Hetken päästä poika kiikutti minulle kolme valkovuokkoa minivarsilla. Pudotin ne vesilasiin kellumaan ja siellä ne kelluvat kuin lumpeenkukat, kauniit ja hennot.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Helatorstain viettoa

Vapaapäivä alkoi klo 5:30 herätyksellä, joka ei ollut suunniteltu. Näin minulle aina käy, kun on useampia aikaisia aamuherätyksiä peräkkäin ja koittaa ensimmäinen vapaa, hereillä ollaan hyvissä ajoin. Hetken ihmettelin tietokoneella ja sitten lähdinkin koiran kanssa lenkille kuuntelemaan lintujen aamukonserttia. Mukavassa ilmassa heräsi mieli ja keho kunnolla ja lenkin jälkeen jätin koiran sisään ja suuntasin ulo. Kello oli seitsemän. Sopiva aika aloittaa puutarhatyöt.
Ensimmäisenä kaivoin mäkimeiramin ylös kukkapenkistä, jossa se levisi liian innokkaasti tappaen alleen kaiken muun kasvuston ja siirsin sen rytömaani nurkkaan. Siellä se saa rauhassa levitä ihan niin paljon kuin haluaa.
Seuraavaksi kaivoin kultapallon toisesta kukkapenkistä ja viskelin sen juurakoita pitkin rytömaan aidan viertä. Ihana ja perinteinen kukka, mutta kasvoi täysin hallitsemattomana kukkapenkissä ja varjosti liikaa päivänliljoja. Nyt saa tuokin kasvaa rauhassa ja levitä. Hieman näyttävät juuret pullistelevan multa-hiekkakasastaan, mutta eipä ole tuo ollut koin kranttu maansa tai istutustapansa suhteen.
Kuoppa jäi jäljelle, kun kultapallon kaivoin ylös. Siinä olisi tilaa kukkasille, pitänee vierailla työkaverin pihalla lähipäivinä :)
Patjarikkokin pääsi vihdoin paikoilleen. Hieman oli jo ehtinyt kasvusto kärsiä liian pienestä muovipurkista, mutta toivottavasti tuosta innostuu, kun saa levitellä juuriaan hiekkamaassa. Istutin myös kääpiöneilikan samaan rinteeseen ketoneilikoiden viereen. Hiljalleen alkaa tuohon tontinreunustan mänty-hiekkarinteeseen tulla kasvustoa ja samalla, kun sitä raivaan, löytyy sieltä edellisen asukkaan istutuksia.
Kävin tarkistamassa köynnöskuusaman kuntoa ja huomasin ilokseni siinä olevan komeat lehdet. Hieman etäämpää löysin toisen, ilmeisesti myös kuusaman, jossa oli hieman vaaleamman vihreät lehdet, kuin istuttamassani kuusamassa. Pitänee tätä tarkistella lähemmin ja hieman karsia tuota kasvustoa tuosta juurelta.
Tälläinen hauskuus löytyi tuon kuusamaksi epäilemäni pensaan vierestä. Jossain toisaalla tonttia oli myös samanlainen kasvi. Mikälie onkaan.
Metsän reunasta löytämäni yksinäinen narsissi oli ehtinyt kukkaan. Taidan sen kuitenkin siirtää johonkin kukkapenkkiin, jossa saa kasvaa rauhassa. Narsissin lähellä kukki sinivuokot vielä ja siitä muistuikin mieleen valko- ja keltavuokkoni rytömaalla ja ryntäsin toiselle puolelle pihaa lapion kanssa.
Olin jo ehtinyt surra, että tänä vuonna ei pihassa ole ainuttakaan valko- tai keltavuokkoa, mutta niitäpä onkin ihan kunnon mättäät, olivat vain hieman hajallaan toisistaan, joten siirsin vuokkomättään lähemmäs toisiaan.
Rytömaanunikot kasvavat kovalla päivävauhdilla. Näitä on suunnitteilla istuttaa tänä vuonna lisää. Kylvin jo kaksi pussia unikkojen siemeniä pitkin rytömaata, katsotaan lähteekö niistä mikään itämään.