torstai 14. toukokuuta 2015

Neljäs loman puutarhatyö, ison perennapenkin kunnostusta

Vaikka kuinka lapiointi alkoi jo tuntua puulta, oli se sitten kasvien ylös kaivamista tai mullan lapioimista, niin mentävähän se oli. Tämän ison perennapenkin kimpussa olen nyt ollut jo useamman päivän. Isäntä ajeli puutarhamyllertäjällä hieman penkin pinta rikki ja todettiin, että näyttää aika hyvältä, kun sai maat sekoitettua. Penkki saa huomenna lisää multaa sekä hiekkaa, jotta pysyisi muhevampana. Hiekkaa löytyy omasta pihasta, multaa pitää käydä ostamassa lisää.

Tänään oli agendalla saada kivet kärrättyä penkin reunalle. Ja tietenkin aloitettiin siitä painavimmasta ja hankalimmin aseteltavasta. Kaksi ja puoli tuntia äherrettyämme, olimme saaneet jo jotakin aikaiseksikin.
Ja tietenkin isännän piti ottaa kuva, jossa ähellän kiven kanssa persus pystyssä, sadetakki silmillä. Vaikka tuosta tasaiselta pihatieltä kukkapenkin reunaan ei kovin suurta nousua ole, alkoi se kiviä kannellessa ja paikoilleen pyöritellessä tuntua vuorelta. Kivet kaivoimme pihasta, omenapuiden alta, johon ne oli pyöritelty, kun terassi purettiin useampi vuosi sitten.

Neljä tuntia lisää työtä ja kivimuuri oli valmis.
Ihan heti ei tee mieli lähteä kiviä kantamaan tai kaivelemaan. Saavat toiset penkit nyt odottaa omia kehyksiään, vaikka niin toivoin, että tällä lomaviikolla olisin ne kaikki ehtinyt kunnostaa ja laajentaa.

Inspiraatiokuvia

Lomaviikko on mennyt kukkapenkkejä peratessa ja haaveillessa. Sadetta on riittänyt ja sitä alkaisi olla jo tarpeeksi, mutta vielä näyttää jatkuvan. Toisaalta, nyt kun maa on märkä, siis kunnolla märkä eikä vain pinnasta, lähtevät rikkaruohot helposti irti ja niiden kitkeminen on jopa nautinnollista. Tämän aamun olen selaillut nettiä ja etsinyt sieltä erilaisia inspiraatiokuvia ja tallettanut niitä koneelle. Tässä teille muutamia, ajatusteni sopukoista esiin nousseita toiveita ja haaveita.


Ihania reheviä kukkapenkkejä, ylipursuavia istutuksia, kukkaloistoa, perniteisiä kukkia. Niitä kaikkea kaipaan omaan puutarhaani.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Loman toinen ja kolmas puutarhatyö

Eilen kaivoin pensasmustikat metsänrajasta, jonne ne valeeseen istutin jo useampi vuosi sitten odottamaan pääsyä tähän penkkiin. Olivat kasvaneet reiluiksi pensaiksi ja juuret olivat oikein näyttävät. Saavat nyt oleskella kasvihuoneen edessä, jos vaikka tuottaisivat jatkossa hieman paremmin myös satoa. Penkkiin pitää lisätä vielä rodomultaa sekä ostaa kaksi pensasta lisää.

Eilen kaivelin iltapäivällä tästä penkistä kaikki liljat, illakot, palavat rakkaudet ja kultapiiskut ylös. Kultapiiskut pääsivät "rytömaahan" kasvamaan ja leviämään rauhassa, loput sijoitan toiseen penkkiin. Tämän penkin kohtalo pitää vielä päättää, mitä siihen oikeastaan voisi laitta. Ruusuja olen ajatellut, niitä ei pihassa juhannusruusun lisäksi ole kuin kaksi ihmeellistä risukkoa, joiden alkuperää tai nimeä en edes tiedä. Toisen epäilen olevan jonkin kurtturuusu, toinen saattaa olla samaa lajia, tai sitten jokin ihan muu.

Tästä penkistä olen tänään kaivanut ylös kaiken mitä siellä vielä kasvaa. Olen ihmetellyt, miten ovat hävinneet yksitellen särkyneet sydämet, punapäivänkakkarat, muutama kevätesikko, akileijat, ukonhatut ja kevätvuohenjuuri. Muutaman lapion iskun jälkeen alkoi selvitä. Penkkiä perustaessa ostin sekä pussimultaa että irtomultaa. Irtomulta oli ilmeisesti savipitoisempaa kuin luulin ja se oli junttaantunut puoleen penkistä niin tiukkaan, että haju oli aivan kamala. Viime keväänä penkkin lisätty pussimulta oli ilmeisesti estänyt ilman kiertämisen mullassa, vaikka pintaa sekoittelinkin, mutta en tarpeeksi syvältä. Nyt vain toivon, että sain pelastettua edes osan penkkiin istuttamistani perennoista, joita pihalta löydettiin kun tänne muutettiin. Esimerkiksi elinvoimainen Mooseksen palavapensas näytti kadonneen juuriaan myöden. Ehkä pienen palasen siitä löysin, mutta toivottavasti se jaksaa myös kasvaa.

Tämä penkki saa täytteekseen uutta multaa ja pussissa monta vuotta ollutta maatunutta hevonpeetä. Multaa täytyy ostaa lisääkin, sillä poistamme penkin ympärillä olevat kattotiilet ja korvaamme ne luonnokivillä. Penkki myös laajenee, joten kivikkoisen kumpareen perkaaminen saattaa olla myös loppuviikon agenda.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Loman ensimmäinen puutarhatyö

Oikeammin toinen, koska eilen haimme Mustilasta peräkärryllisen multaa kukkapenkkiin ja ehdin ennen tuota reissua kippaamaan 10 säkillistä viime kesänä äidin tekemää haketta kasvihuoneen edessä olevan penkin täytteeksi sekä 4 säkkiä multaa samaan penkkiin. Mutta näitä ei nyt lasketa.

Tämän päivän kohteeksi otin kasvihuoneen nurkilla majailevan likakaivon kannen piilotuksen. Kannen ympärillä on kasvanut runsain joukoin takiaista ja sitä olen kaivanut ylös urakalla. Tänäänkin aloitin takiaisten ylöskaivamisella ja samalla sain möyhennettyä maata töyhtöangervojen istutusalustaksi. Päivän helpoin työ, maan möyhentäminen ja takiaisten ylös kaivaminen.

Melkein jo saanut kaivettua kaikki angervot viereisestä kivikkorinteestä ja siirrettyä uuteen penkkiin. Kottikärryjen vieressä näkyvä ylösalaisin oleva saavi sai täytteeksi kiviä kaivuun jäljiltä ja tuli täyteen. Harmi tai toisaalta onni, kivet oliva suurimmillaan kahden nyrkin kokoisia murikoita, eipä niistä oikein iloa taida olla muualla kuin ojan pohjalla.

Angervot ympäröivät kannen ja toivottavasti kasvavat yhtä suuriksi kuin entisessä paikassaan. Vielä olisi yksi iso puska kaivettavana ylös ja istutettavana toisten joukkoon, mutta se saa nyt odottaa hetken, että kerään riittävää kiukkua lapiohommiin.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Hyvää Äitienpäivää!

Nuorimmaisen tekemä äitienpäiväkortti piti sisällään kauniita kukkia, joiden terälehtiin oli kirjoitettu Hyvää Äitienpäivää- toivotuksia.

Mitäpä ihanampaa olisikaan kuin käyskennellä aamusta omalla pihallaan ja ihmetellä luonnon voimaa. Muutama viikko sitten tässä oli siellä täällä sinivuokkolänttejä ja nyt ovat kielot päässeet valloilleen. Tämä osa meidän tonttiamme tulee säilymään luonnontilassa, sinivuokot ja kielot saavat kasvaa ja kukkia rauhassa. Lampaiden pienempi aitaus päättyy tähän, mistä kielot alkavat.

Talviomatto on levinnyt tontin reunalla ja saa siellä levitäkkin, tänne ei pääse ruohonleikkuri eikä lampaat. Tätä ajatelin levittää myös muualle pihaan paikkoihin, jotka kaipaavat maanpeitekasvia ja sitten tarvittaessa kurittaa jos levitää liian pitkälle.

Tämä on minun Vanha Herrani. Koivu, joka kaadettiin joitakin vuosia sitten. Minun piti siirtää tämä pihaantulotielle ja tehdä siitä kesäkukille pylväs, mutta kuten näkyy, on Vanha Herra saanut maata rauhassa paikallaan, johon aikoinaan kaatui. Nyt pitäisi miettiä, että mitä muuta tähän voisi istuttaa vuorenkilpien lisäksi, vai lisäisinkö vain vuorenkilpiä. Paikka on aamusta varjossa ja iltapäivällä tähän paistaa aurinko.
Lupiineja olen innolla hävittänyt pihasta, koska leviävät liian voimakkaasti, ovat tienpientareella villinä kasvavaa kirjolupiinia, jota joskus on pihaan joku tuonut.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kasvihuoneen uumenissa

Tänään päätin viedä daaliat ja vahvimmat ja pisimmät tomaatintaimet kasvihuoneeseen jatkamaan kasvuaan.
Virittelin kaksinkertaiset hallaharsot kasvitukiin, daaliat istutin omissa ruukuissaan, tomaatit irrotin maitotölkeistä ja istutin syvään kuoppaan, jotta varret vielä vahvistuisivat.

Samalla päätin tarkistaa mikä on tilanne Virhepeukaloiden tilauksien pahvilaatikoissa. Ohjeissa oli kehoitus säilyttää kukkia viileässä ja pimeässä kunnes ne olisi aika istuttaa.
Hyvin olivat säilyneet ja osa intoutunut kasvamaan. Pienestä voikin ihmislapsi olla onnellinen, paristakymmenestä pussista perennoja :)

Syysleimut; viisi pussia Miss Pepperiä, yksi pussi Watermelon Punchia ja yksi pussi Raving Beautya.

Tilaajalahjaksi saatu Varjolilja Album.

Punakärsämö Summerwine

Keltaista Punakellukkaa

Kruunuvuokko Sylphhide

Päivänlilja Crimson Pirate

Tämä Värililja Black Out taisi myös olla tilaajalahja.

Kiinanpionit Coral Sunset (vas) ja Do Tell (oik)

Loistokurjenmiekka Cull's Wing

Viikon verran vielä pitää malttaa vain ihailla pusseissaan olevia perennoja. Lomaviikolla olen suunnitellut raivaavani kukkapenkkejä ja kasvihuonetta, tehtävänä olisi pensasmustikoille penkki ja niiden siirtäminen siihen, uuden kasvimaan tekemistä ja kolmen vanhan kaivonrenkaan raahaaminen kasvimaan viereen mansikoille uudeksi penkiksi sekä risujen hävittäminen aidanteeksi. Vanhalle kasvimaalle ajattelin uskaltaa siirtää mustaherukkapensaat navetan takaa myös näin keväällä, kun ovat vielä lehdettömiä. Toiveissa siis aurinkoista ja suht lämmintä, mutta ennen kaikkea poutaista säätä päiviksi, yöllä saa sataa, mutta silloinkin vain vettä.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Omenapuiden kukkia

Löysin vanhoja valokuvia, jotka ovat cd-levyllä ja niitä selaillessa löysin vanhan kotimme ikivanhan omenapuun kuvia. Omenapuut tuolla tontilla olivat varmasti yhtä vanhoja kuin talo itsekin, -45 tai jotakin istutettuja. Ne olivat käppyräisiä, suuria ja yllättivät 2003 aivan mahtavalla kukkaloistolla.
Omenapuita oli yhteensä neljä. Kaksi niistä oli etupihalla ja antoivat kauniin näkösuojan tielle. Yksi puu oli talon takana, Antonovka joka tuotti eräänä vuonna niin suuren sadon, että sen oksat painuivat maahan ja omeat oli kätevä poimia käsin eikä puuhu jäänyt yhtään omenaa. Mehua saimme kymmeniä pulloja ja niitä riitti vielä annettavaksi tuttaville. Talon päädyssä ollut puu, Åkero, varjosti keittiötä ja sen alla oli meidän vanha, isännän mummolta perinnöksi saatu pihakeinu. Keinussa kun istui kukkimisen aikaan, olisi tarvinnut kuulosuojaimet, niin kova oli meteli möttiäisistä, jotka surrasivat kukasta kukkaan.
Kuvassa oleva puu on muistaakseni punakaneli. Puu teki pieniä, mutta todella makeita omenoita ja omenat olivat puhtaita ja ruvettomia. Omenapuun oksat ulottuivat pensasaidan yli tielle ja omenien kypsyessa moni ohikulkija nappasi puusta omenan matkaansa.

Orapihlaja-aidan huolto

Aikoinaan, kun asuimme Lahdessa, jossa pienen tontin ympärillä oli vanha orapihlaja-aita, nuorensimme siten karsimalla aidan pelkiksi runkopuiksi.
Alkukesästä 2000, olisiko ollut toukokuuta, leikkasimme pensasaidan noin 1,5 metrin korkuiseksi ja jätimme pystyyn vahvimmat rungot ja sivuttaiset oksat. Aita näytti tältä kesäkuun puolessa välissä. Moni ohikulkija huokaili syvään aitaamme katsoessaan ja ihmetteli miksi olimme kaataneet vanhan paksun aidan, joka oli ollut todella hyvä näkösuoja. Aita oli noin 2,5m korkea ja varmasti saman verran leveä leveimmästä kohtaa, erittäin huonossa kunnossa.
Saman vuoden heinäkuussa aita alkoi saada vihreää ja näytti siltä, että rankka huoltotoimenpide saattoi sittenkin onnistua. Samana vuonna menimme naimisiin ja kasvatimme itse omat kukkaset häihin koristeeksi sekä hääkimppuun, siksi auringonkukkapelto valtasi pienen kasvimaamme.

Seuraavat kaksi vuotta kesät menivät aitaa hoitaessa. Sitä leikattiin useaan kertaan kesässä samalla muotoillen. Jokainen pitkäksi kasvanut verso leikattiin yli puolen välin matalaksi ja samalla muotoiltiin aitaa pysymään kapeana. Aidan sisällä kasvavat versot leikattii myös ja saatiin aita näin kasvamaan tiheämmäksi.
Lopulta, kesällä 2003 aita näytti tältä. Kuva on kesäkuun alusta. Asuimme Lahdessa vuoteen 2006 asti ja joka kesä aita leikattiin alkukesästä sekä syksyllä.

Kevät, kasvun aikaa

14. huhtikuuta tämä daalia oli vasta kasvunsa alussa ja nyt se peittää kevyesti taakseen ikkunalla olevat tomaatit ja varjostaa kaikkea, joka jää sen taakse. Tekisi mieli viedä jo kasvihuoneeseen ja istuttaa valeeseen purkkinsa kanssa, mutta mietin vain kestääkö kesään asti ennen kuin saan istutettua omaan penkkiinsä.
Käänsin koko daalia laatikon ympäri telineellään, kun olivat kaikki lanallaan tomaattien päällä. Reppanoilta näyttävät nyt, mutta illalla ovat jo taas kaatuilemassa toiseen suuntaan.
Hyvin ovat ensimmäisen kylvöerän tomaatit kasvaneet daalioista huolimatta. Saavat vielä hetken odottaa kasvihuoneeseen pääsyä.
Kolmannen kylvöerän tomaatitkin ovat päässeet innokkaaseen kasvuun kun istutin ne maitopurkkeihin. On tilaa kasvaa molempiin suuntiin.
Aikamoinen sekamelska taas olohuoneen ikkunalla. Tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja kesäkukat sulassa sovussa, jokainen etsii itselleen sopivan rakosen, josta kurottua kohti ikkunaa ja aurinkoa. Vielä kun maltan ensi viikon olla töissä ja toivon, että lomalla sitten olisi muutamia aurinkoisia päiviä ja yötkin pysyisivät enemmän plussalla, saisin tämän röykkiön kasvihuoneeseen, tomaatit istutettua ja muut vielä odottamaan hetken omaa paikkaansa.
Paprikat eivät ihan näytä vielä siltä, miltä pitäisi jo tässä vaiheessa. Ensimmäiset ja toiset kylvöt eivät itäneet lainkaan ja nyt kolmannen kylvön taimet ovat vielä kovin pieniä. Liekkö näistä tänä vuonna paprikoita saadaan lainkaan.
Kesäkukat ovat päässeet ylös mullasta ja kasvavat kilpaa. Kääpiöasterit, tuoksuherneet ja krassit pääsevät yhdessä daalioiden kanssa samaan penkkiin, kunhan ovat valmiita ulkomaailmaan.
Pelargonia (lapussa lukee Dr. Ingrid, mutta epäilen joksikin toiseksi, koska on niin hennon kalpean vaaleanpunainen) päätti aloittaa jo kukkimisen ikkunalaudalla. En raaskinut kukkanuppuja poistaa, kun kaipasin pitkän talven jälkeen pelrgonian kukkien ihanuutta.
Kasvihuoneeseen istutin valeeseen perennat, jotka saapuivat jo Viherpeukaloilta. Valkoiset särkyneet sydämet kukkivat innolla.
Vaaleanpunaisistakin yksi kasvatti itselleen komean kukkavanan ja päätti myöskin aloittaa kukkimisen.
Siperianpallo-ohdakkeet näyttivät hieman kärsineiltä kuljetuksesta, mutta varmasti selviävät elävien kirjoihin, vaikka nyt lehdet vähän lerpattavat. Mielenkiintoista nähdä, kestävätkö nämä penkissä ilman, että joutuvat liian innokkaiden kitkijöiden toimesta kompostiin, kuten edeltäjänsä.
Pioni Alexander Fleming olikin iloinen yllätys omassa pahvipaketissaan. Hyvä kuntoinen ja jo komeassa kasvussa oleva. Pionipenkkiin tuli myös kaksi muuta pionia täydennykseksi, mutta olivat juurakkoina, odottavat siis pahvilaatikossa muiden juurakoiden kanssa istutusta.
Lumikärhö, jonka ostin Pihapiiri 2015 messuilta Vihertalo Varpulan osastolta näytti ostettasessa niin kurjalta, että mietin lähteekö se kasvuun lainkaan. Nyt, viikon kasvihuoneessa valeessa olemisen jälkeen, siinä näkyy jo selvää kasvuinnostusta. Toinen kärhö vielä pitää ostaa, että ei näytä niin surkealta kasvihuoneen seinustaa vasten yksinäinen kärhöparka.
Vuosi vuodelta sinisyys valtaa omenapuiden alustaa. Tänä vuonna taas edessä taistelua omenapuiden alusen siivouksesta, yleensä olen selvinnyt siitä voitolle ja isäntäkin alkaa oppia, että nurmikkoa on turha leikata ennen kuin siihen tarvitaan viikate ja heinähanko. Lampaille luvassa kunnon kestit jälleen kerran.
Kevätesikot aloittavat kukintaansa. Tämä kukkapenkki, jossa nämä majailevat, kaipaa kohennusta ja oikein kunnolla. Lomaviikko menee mukavasti, kun kaivan perennat ylös penkistä, yritän päästä selville mikä mikäkin on, raivattua rikkaruohot minimiiin, lisätä multaa noin autokuormallinen ja istuttaa perennat uudestaan. Pihamme on hiekkapitoista ja imee kaiken tuoreen mullan sisuksiinsa silmänräpäyksessä. Tähänkin penkkiin lisättiin reilusti multaa viime keväänä, mutta niin vain se on jälleen tuonne jonnekin vajonnut.
Haisuliljatkin ovat jälleen täällä. Voi kammotus, toivottavasti kukinnan aikana on mahdollisimman tuulista, että haju kaikkoaa riittävän kauas. Mikähän siinä on, että kauniin kukan pitää haista pahalta?
Narsissit