Penkissä ja kasvihuoneessa

Maariankämmekkä ilmestyi kukkapenkkiin.

Nämä on läheltä katsoen samaan aikaan niin hupaisia ja äärettömän kauniita.

Päivänliljat loistavat jälleen kilpaa auringon kanssa. Näitä pitäisi jakaa enemmän ja laittaa muuallekin, ovat niin ihania auringonpaisteita kukkiessaan.

Kohta pääsee maistelemaan oman kasvihuoneen antimia, kurkkuja tulossa kilokaupalla!

Tomaatit taimet on vielä aika pieniä, mutta täynnä kukkia ja muutamissa jo raakileitakin.

Kasvihuoneen uumenissa

Tänään päätin viedä daaliat ja vahvimmat ja pisimmät tomaatintaimet kasvihuoneeseen jatkamaan kasvuaan.

Virittelin kaksinkertaiset hallaharsot kasvitukiin, daaliat istutin omissa ruukuissaan, tomaatit irrotin maitotölkeistä ja istutin syvään kuoppaan, jotta varret vielä vahvistuisivat.

Samalla päätin tarkistaa mikä on tilanne Virhepeukaloiden tilauksien pahvilaatikoissa. Ohjeissa oli kehoitus säilyttää kukkia viileässä ja pimeässä kunnes ne olisi aika istuttaa.

Hyvin olivat säilyneet ja osa intoutunut kasvamaan. Pienestä voikin ihmislapsi olla onnellinen, paristakymmenestä pussista perennoja :)

Syysleimut; viisi pussia Miss Pepperiä, yksi pussi Watermelon Punchia ja yksi pussi Raving Beautya.

Tilaajalahjaksi saatu Varjolilja Album.

Punakärsämö Summerwine

Keltaista Punakellukkaa

Kruunuvuokko Sylphhide

Päivänlilja Crimson Pirate

Tämä Värililja Black Out taisi myös olla tilaajalahja.

Kiinanpionit Coral Sunset (vas) ja Do Tell (oik)

Loistokurjenmiekka Cull's Wing

Viikon verran vielä pitää malttaa vain ihailla pusseissaan olevia perennoja. Lomaviikolla olen suunnitellut raivaavani kukkapenkkejä ja kasvihuonetta, tehtävänä olisi pensasmustikoille penkki ja niiden siirtäminen siihen, uuden kasvimaan tekemistä ja kolmen vanhan kaivonrenkaan raahaaminen kasvimaan viereen mansikoille uudeksi penkiksi sekä risujen hävittäminen aidanteeksi. Vanhalle kasvimaalle ajattelin uskaltaa siirtää mustaherukkapensaat navetan takaa myös näin keväällä, kun ovat vielä lehdettömiä. Toiveissa siis aurinkoista ja suht lämmintä, mutta ennen kaikkea poutaista säätä päiviksi, yöllä saa sataa, mutta silloinkin vain vettä.

Kevät, kasvun aikaa

14. huhtikuuta tämä daalia oli vasta kasvunsa alussa ja nyt se peittää kevyesti taakseen ikkunalla olevat tomaatit ja varjostaa kaikkea, joka jää sen taakse. Tekisi mieli viedä jo kasvihuoneeseen ja istuttaa valeeseen purkkinsa kanssa, mutta mietin vain kestääkö kesään asti ennen kuin saan istutettua omaan penkkiinsä.

Käänsin koko daalia laatikon ympäri telineellään, kun olivat kaikki lanallaan tomaattien päällä. Reppanoilta näyttävät nyt, mutta illalla ovat jo taas kaatuilemassa toiseen suuntaan.

Hyvin ovat ensimmäisen kylvöerän tomaatit kasvaneet daalioista huolimatta. Saavat vielä hetken odottaa kasvihuoneeseen pääsyä.

Kolmannen kylvöerän tomaatitkin ovat päässeet innokkaaseen kasvuun kun istutin ne maitopurkkeihin. On tilaa kasvaa molempiin suuntiin.

Aikamoinen sekamelska taas olohuoneen ikkunalla. Tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja kesäkukat sulassa sovussa, jokainen etsii itselleen sopivan rakosen, josta kurottua kohti ikkunaa ja aurinkoa. Vielä kun maltan ensi viikon olla töissä ja toivon, että lomalla sitten olisi muutamia aurinkoisia päiviä ja yötkin pysyisivät enemmän plussalla, saisin tämän röykkiön kasvihuoneeseen, tomaatit istutettua ja muut vielä odottamaan hetken omaa paikkaansa.

Paprikat eivät ihan näytä vielä siltä, miltä pitäisi jo tässä vaiheessa. Ensimmäiset ja toiset kylvöt eivät itäneet lainkaan ja nyt kolmannen kylvön taimet ovat vielä kovin pieniä. Liekkö näistä tänä vuonna paprikoita saadaan lainkaan.

Kesäkukat ovat päässeet ylös mullasta ja kasvavat kilpaa. Kääpiöasterit, tuoksuherneet ja krassit pääsevät yhdessä daalioiden kanssa samaan penkkiin, kunhan ovat valmiita ulkomaailmaan.

Pelargonia (lapussa lukee Dr. Ingrid, mutta epäilen joksikin toiseksi, koska on niin hennon kalpean vaaleanpunainen) päätti aloittaa jo kukkimisen ikkunalaudalla. En raaskinut kukkanuppuja poistaa, kun kaipasin pitkän talven jälkeen pelrgonian kukkien ihanuutta.

Kasvihuoneeseen istutin valeeseen perennat, jotka saapuivat jo Viherpeukaloilta. Valkoiset särkyneet sydämet kukkivat innolla.

Vaaleanpunaisistakin yksi kasvatti itselleen komean kukkavanan ja päätti myöskin aloittaa kukkimisen.

Siperianpallo-ohdakkeet näyttivät hieman kärsineiltä kuljetuksesta, mutta varmasti selviävät elävien kirjoihin, vaikka nyt lehdet vähän lerpattavat. Mielenkiintoista nähdä, kestävätkö nämä penkissä ilman, että joutuvat liian innokkaiden kitkijöiden toimesta kompostiin, kuten edeltäjänsä.

Pioni Alexander Fleming olikin iloinen yllätys omassa pahvipaketissaan. Hyvä kuntoinen ja jo komeassa kasvussa oleva. Pionipenkkiin tuli myös kaksi muuta pionia täydennykseksi, mutta olivat juurakkoina, odottavat siis pahvilaatikossa muiden juurakoiden kanssa istutusta.

Lumikärhö, jonka ostin Pihapiiri 2015 messuilta Vihertalo Varpulan osastolta näytti ostettasessa niin kurjalta, että mietin lähteekö se kasvuun lainkaan. Nyt, viikon kasvihuoneessa valeessa olemisen jälkeen, siinä näkyy jo selvää kasvuinnostusta. Toinen kärhö vielä pitää ostaa, että ei näytä niin surkealta kasvihuoneen seinustaa vasten yksinäinen kärhöparka.

Vuosi vuodelta sinisyys valtaa omenapuiden alustaa. Tänä vuonna taas edessä taistelua omenapuiden alusen siivouksesta, yleensä olen selvinnyt siitä voitolle ja isäntäkin alkaa oppia, että nurmikkoa on turha leikata ennen kuin siihen tarvitaan viikate ja heinähanko. Lampaille luvassa kunnon kestit jälleen kerran.

Kevätesikot aloittavat kukintaansa. Tämä kukkapenkki, jossa nämä majailevat, kaipaa kohennusta ja oikein kunnolla. Lomaviikko menee mukavasti, kun kaivan perennat ylös penkistä, yritän päästä selville mikä mikäkin on, raivattua rikkaruohot minimiiin, lisätä multaa noin autokuormallinen ja istuttaa perennat uudestaan. Pihamme on hiekkapitoista ja imee kaiken tuoreen mullan sisuksiinsa silmänräpäyksessä. Tähänkin penkkiin lisättiin reilusti multaa viime keväänä, mutta niin vain se on jälleen tuonne jonnekin vajonnut.

Haisuliljatkin ovat jälleen täällä. Voi kammotus, toivottavasti kukinnan aikana on mahdollisimman tuulista, että haju kaikkoaa riittävän kauas. Mikähän siinä on, että kauniin kukan pitää haista pahalta?

Narsissit

Puutarha herää kevääseen

joten on ehkä oikea aika kaivaa tämä unohduksiin jäänyt blogikin esiin. Talvi on onneksi jo takanapäin, yksi opiskelu saatu onnellisesti ohitse ja toinenkin loppuu parin kuukauden päästä. Tässä vaiheessa sitä tajuaa, miten onkaan ollut upoksissa sisätiloissa ja huomaa kaipaavansa ulos ja tekevänsä ensimmäistä kertaa yli vuoteen mitään suunnitelmia puutarhansa kanssa. Oikein odotan, että toukokuussa kun lomailen, pääsen jo lapion kanssa kaivelemaan ja kunnostamaan penkkejä ja laittamaan mahdollisesti jopa hieman uuttakin. Viherpeukaloiden tilaus juurikin lähti bittiavaruuteen, toivottavasti löytää tiensä perille asti.

Lumikellot ovat jo nousseet ja aloittaneet oman vaatimattoman kukintansa. Näitä olen nyt parina vuonna haaveillut ostaa lisää, mutta vielä ei ole vastaan tullut myymälää, missä myytäisiin. Nämäkin löysin sattumalta tontinlaidalta risukosta ja siirsi kukkapenkkiin.

Keltapäivänliljat ovat tänäkin vuonna etujoukoissa. Näiden kukintaa odotan tänä vuonna yhtä paljon kuin palavanrakkauden, näistä on tullut ihanan värinsä ansiosta minun suosikkejani.

Kalpean vaalea perennan alku puski itsensä viikolla mullasta. Nimikyltivarkaiden ansiosta saan jännittää vielä hetkisen, ennen kuin tämä paljastaa itsensä.

Omenapuutkin aloittelevat jo omaa kasvukauttaan. Vanhat puumme kaipaisivat kipeästi jonkun osaavan leikkaajan tai ainakin jonkinlaisen "apple tree cutting for dummies" -oppaan, että uskaltaisin asialle mitään tehdä. Toisaalta, puut ovat tuottaneet oman määränsä omenoita joka vuosi, olemme niitä riittävästi saaneet ja viime syksynä äitini vei niitä laatikkokaupalla tuttavilleen, joten en oikeastaan voi olla pahoillanikaan. Ja toisekseen, jos puulla on ikaa 50 vuotta, niin saa minun mielestäni myös näyttää siltä.

Mahonia sai tänä talvena osakseen raakaa kohtelua; lumi ja jää painoivat sen maatamyöden ja koirat jyräsivät innolla sen päältä. Sieltä se kuitenkin kaikesta huolimatta jaksaa taas nousta ja kasvaa.

Kasvihuone näyttää kurjalta pressun alla, mutta eiköhän sekin siitä piristy, kun saa itselleen kunnon katon ja pääsen sisustusta rukkaamaan. Suuret on taas tuunnitelmat, saa nähdä miten niiden käy.

Tomaatit, kurkut ja paprikat olohuoneen ikkunalla. Ensimmäisen istutuserän kävi huonosti. Taimet olivat jo reilun kokoisia, kun eräänä päivänä töistä tullessa doggineitomme oli vastassa iloisena, tomaatintaimi suupielestä roikkuen, naama turpeessa. Olohuoneessa oli myös sen näköistä, että hauskaa oli pienellä viherpeukalolla ollut. Kuusi tainta oli säästynyt koiran koulimiselta. Toinen kylvöerä ei itänyt lainkaan ja kolmannen kylvoerän suojelin sekä kissoilta että liian innokkailta koirilta tuolibarrikaadilla. Muutaman kerran kävi koira kylvöjä haistelemassa, mutta ravakka suihkasus suihkupullosta sai mielen muuttumaan. Tänään istutin ensimmäisen kylvöerän tomaatintaimet maitopurkkeihin kasvamaan.

Ja lopuksi vielä esimerkki siitä, miten käy kun liian innokas doggineito yhdessä kissojen pääsee harrastamaan pelargonioiden hoitoa. Oikeanpuoleinen pelargoni oli suojassa toisella ikkunalla kylvöruukkujen kanssa, kun taas vasemman puoleisen olin joutunut sijoittamaan toiselle ikkunalle sohvan läheisyyteen ja kissojen ikkunapaikkaan. Keskimmäinen koko muuten vain nahoissaan, kun vihainen kissa polkaisee vauhtia lattialta päästäkseen omalle ikkunapaikalleen ja pudottaa mennessään kaiken, mikä tielle osuu. Onnekseni myös Prins Nikolaj näyttää toipuneen ja kasvattaa jo pieniä lehdenalkuja jäljelle jääneeseen varteensa.

Joka kevät tässä käy näin

Keväisin lupaan itselleni, että en tee mitään suuria kylvöksiä, vain tomaattia muutamat, paprikaa ja chiliä sekä kurkkua. Tänä keväänä laitoin vain tomaattia, chilit unohdin kokonaan ja äitini laittoi paprikaa. Kurkutkin muistettiin kylvää vasta toisena pääsiäispäivänä.

Eikö tämä (viakka onkin hieman tärähtänyt kännykällä otettu kuva) näytäkin ihan maltilliselta tomaattien ja paprikoiden (sekä muutaman pelargonin ja vanhemman pojan herne sekä mikälie-kasvin) viljelmältä? Niin, tältä näytti vielä pääsiäisenä.

Sitten jokin meni vikaan. En voi vieläkään käsittää, että mikä tässä "pysyn maltillisesti vain muutamassa kasvatettavasssa kasvissa, kesäkukkia en laita lainkaan vaan ostan ne suoraan puutarhalta"- suunnitelmassa ei toimi.

Nyt ikkunalautani levennyksen kanssa näyttää tältä. Eihän tämä edes ole mitenkään pahasti vielä ryöpsähtänyt. Tuossa vasemmassa laidassa mustissa isoissa ruukuissa ovat daliat kasvamassa, päällä on nuoremman pojan pääsiäisherneet paperilautasella, muovipussien sisällä maitopurkeissa kasvaa kääpiöasteria, tuoksuhernettä ja (muistaakseni) käynnöspapua. Herneen takana ikkunalaudalla kasvaa tomaattia, niiden vieressä kasvuaan aloittavat kurkut, maitotölkeissä keskellä jälleen tomaattia, niiden vieressä kurkkua ja oikeassa reunassa etummaisena kolme pelargoniaa (niin kuin nekään siihen jäisivät...), vanhemman pojan kissojen kurittamat pääsiäisherneet ja äidin tuomista paprikoista ne, joita en raaskinut heittää roskiin vaan päätin kasvattaa niitä isommiksi ja antaa työkavereille tai kukan nyt paprikan taimia haluaakaan. Oikealla etualalla lisää paprikaa ja niiden vieressä vasemmalla puolella tomaattia sekä jotakin, mistä emme oikein ole varmoja (vanhempi poika oli ne kylvänyt koulussa, siemenistä ei tietoa, lehdistä osa näyttää persiljan lehdiltä)

Lisäksi tomaattilaatikossa odottaa kolme pussillista monivuotisten kukkien siemeniä kylvämistä suoraan ulos. Haluan tien viereisen hiekkarinteen täyteen kivikko- ja paahteisen paikan kukkia ja tänä vuonna päätin kokeilla siemenien kylvämistä suoraan rinteeseen.

Väliin muutama kuva lampolasta pienistä karitsoistamme <3

Hertta, ikää 1 viikko

Helinä, ikää 1 viikko

Ulkonakin ollaan jo ehditty hieman touhuta. Lampaita varten on tehty aitaa "alapellolle" ja ruoholeikkurin "möyhennysterä" odottaa asennusta, jotta pääsen ajelemaan vanhaa heinää pienemmäksi ja haravoimaan sen pois uuden kasvun tieltä. Lisäksi minulla on urakkana pajukon raivaus Raivalla, jonka käytön oppiminen sai aikaan vuoden suurimman ahaa- elämyksen :) Pääsevät sitten lampaat iskemään hampaansa tuoreisiin pajunversoihin ja pitämään pajukkoa heinän lisäksi kurissa.

Kevättalven myräkässä kasvihuoneen katto irtosi eteläpuolelta ja lensi suoraan tähän kukkapenkkiin. Siivosimme äidin kanssa kukkapenkistä suurimmat lasit (lasi oli turvalasia, joka hajosi pieneksi jauhoksi ja joiksikin isommiksi palasiksi) ja peitimme loput uudella mullalla.

Nyt kukkapenkki näyttää jo siltä, kuin lasisadetta ei olisi koskaan käynytkään ja kevätkukat ja muut kukkijat nousevat innolla mullan läpi kohti valoa ja lämpöä.

Scillat leviävät joka kevät laajemmalle alueelle ja ne alkavat näyttämään ajoittain siniseltä matolta. Omenapuiden alla kasvavia scilloja suojelen viimeiseen asti, keväällä nurmikkoa ei saa ajaa ennen kuin kukat ovat varmasti muuttuneet siemenkodiksi ja pudonneet maahan. Lopulta "nurmikko" pitää leikata viikatteella.

Pionipenkissäkin on jo elämää. Kartanopioni (jota itsepintaisesti kutsun tillipioniksi :) ) työntää jo uutta kasvua esiin.

Ihan vielä ei päästä raparperipiirakkaa tekemään, mutta ei sitäkään tarvitse enää montaa kuukautta odottaa :) Ensi kuussa raparperipenkissä on jo pitkiä varsia ja suuria lehtiä.

Katkomistani pajuista äiti taiteili minulle uuden pajukehikon vanhaan saunanrautapataan. Tukinarut ovat vielä kiinni, äiti viimeistelee kehikon vappuna.

Lopuksi Emilian taidonnäyte siitä, miten heinien syöntiin pitää uppoutua. Minulla ei liene huolta pihan siisteydestä kesällä, kun tämä neiti pääsee ulos lampolasta :)