tiistai 16. heinäkuuta 2013

Elämän ruuhkavuodet

Muuta selitystä en keksi. Tai no laiskuus voisi olla ehkä osuvampi sana tässä kohtaa. Saamattomuus. Vapaapäivät menevät hujauksessa ohitse. Aamulla herään ihan liian aikaisin ja maleksin sumussa koko päivän, teen niitä asioita, joita pitääkin, mutta en pysty keskittymään mihinkään. Päässä vain pyörii tekemättömät koti- ja työasiat. Olen niin loman tarpeessa. Pidemmän loman. Loman, joka ei ole ängetty täyteen ohjelmaa, vaan olisi vapaus valita menenkö aamulla pihalle touhuamaan, lähdenkö käymään jossakin vai vietänkö aikaa mökillä. Ja sellaisen mökin, joka ei ole työleiri. Väsymys.
Kesäkukkapenkissä kukkivat sulassa sovussa kaikki tänä vuonna siemenistä kasvatetut ja istutetu istutetut (joiden nimet olen autuaasti unohtanut) ja viime vuonna siementäneet kesäkukat (joiden nimistä ei ole mitään muistikuvaa) sekä puutarhalta ostetut orvokit ja samettiruusut ja rikkaruohot. Vanhan runkopatjan jousisto odottaa kiipeilijäänsä, josta en pääse päätökseen. Jokin, mikä kasvaisi rennosti, mutta ei valtaisi koko kasvihuonetta.
Tähän penkkiin istutuin tänä vuonna puna- ja keltakosmoskukkaa taka-alalle ja etualan kehäkukat ovat viime vuoden kukkien siemenistä kasvaneita.
Dalia avasi ihanan kukkansa. Voisin tuijottaa tätä kukkaa vaikka koko päivän. Rakastan väriä, kokoa ja muotoa. Vanhassa saunanpadassa on tilaa kasvaa ja kukkia.
Nauhuspenkki on kohta täynnä kukkia. Alkukesästä harmittelin, että penkki kaipaa täydennystä, nyt katselen sitä sillä silmällä, että penkki kaipaa laajennusta.
Tomaattia tomaattia tomaattia. Outdoor girl on tehnyt paljo raakileita ja joitakin olen jo päässyt maistelemaankin. Aivan ihania, näitä uudestaan. Josko ensi vuonna kokeilisi oikeasti ulos kasvihuoneen edustalle. Muissakin tomaateissa on paljon kukkia ja raakileita. Sungoldista ja keltaisesta pensastomaatista olen jo syönyt useamman tomaatin tänä vuonna.
Tomaateilla on tilaa kasvaa ja niin ne kasvavatkin. Reiluun 2 metriin loppuu tuo seinä ja katto nousee harjalle mentäessä reiluun 3 metriin. Kukahan tuonkin kiipeää latvasta katkaisemaan.

Vanhemman poikamme kääpiöluppapupu Paisti pääsee mukaamme mökkeilemään sekä kotipihalla myös ulkoilemaan omaan tarhaansa. Paisti on hassu tapaus, kaikki muut se sietää lähelleen, mutta jos minä menen yksin pojan huoneeseen pupua ruokkimaan, kun poikamme on poissa kotoa, alkaa murina ja takajalan tömäyttely häkin pohjalle. Saan kyllä koskea ja silitellä pupua, kun se on poikamme sylissä, mutta yksin en siihen koske, jos en halua hampaanjälkiä käteeni.




sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ihania pioneja, lupauksia dalioista, pasuunan törähdyksiä ja tomaatteja

Sarah Bernhardt pioni avasi tänä vuonna kaksi mahtavan kokoista kukkaa. Pieni pioni, valtavat kukat.

Ihan kohta aukeaa dalian kukka. Liekö kyseessä tumma violetti vaiko sininen (en edes tiedä, että onko sinisiä dalioita olemassa).

Työkaverilta saadut kolme pasuunan tainta ehdin istuttaa vasta tällä viikolla isompaan astiaan, kun sain siihen mullat. Yksi innokas kukka jo siellä kurkottelee torveaan kohti yläilmoja.

Kurkkuja on syöty jo viikon verran, kohta päästään herkuttelemaan ensimmäisillä tomaateilla. Pensastomaatti luopui ylimääräisistä oksistaan ja lehdistään ja raakileet alkoivat saada väriä. Muutkin tomaatit ovat täynnä raakileita ja kukkia, joten odotettavissa on taas ihania maistiaisia mahan täydeltä. Paprikat ja chilit olivat kahdessa päivässä kasvaneet huimasti.

Mökkeilyä

Työviikon päätteeksi kiireellä töistä kotiin, moottoripyörävermeet niskasta, pikainen pakkaaminen ja auton nokka kohti Lahtea ja sieltä mökille. Työntäyteinen viikonloppu oli tiedossa. Onneksi mies oli mennyt jo edeltä ja ehtinyt meidän perille päästyä ajella pitkäksi venähtäneen nurmikon. Mutta töitä riitti, haravointia ja trimmerillä ojanpientareen siivousta. Äiti kitki kukkapenkkejä vähän siivommiksi. Lauantaina ehdittiin vähän huiltakin, ennen kuin kaaduttiin petiin puoli ysiltä ja kuorsaus rupesi kaikumaan mökin hirsiseinissä (jotka tosin peitetty tapeteilla).

Iltapalaksi nautittiin poikien poimimia mustikoita ja ahomansikoita kinuski-suklaajäätelön kera. Josko viikon päästä saisi kerättyä hieman enemmän.
Pelargonit olivat säilyneet ja kasvaneet hienosti, vaikka viimeksi kuukausi takaperin mökillä päästiin käymään. Olivat ilmeisesti saaneet sateista riittävästi vettä, sillä en usko, että säiliöihin kaadettu vesi riitti koko kuukaudeksi.
Äidin ja isän aikoinaan tuvan ja kuistin nurkkaan istuttama saniainen ja keltapäivänliljat kasvavat hienosti. Hieman vain surettaa tuon saniaisen kohtalo, kun mökki pitäisi laittaa julkisivuremonttiin, mutta ehkäpä sen saa säästettyä.
Tarha-alpi kasvaa rennon valloittavasti vanhan navetan kulmalla. On levinnyt aikamoisesti. Äiti kun sen tuohon aikoinaan istutti, oli ala noin 1,5 metriä kanttiinsa tuossa melkolailla navetan nurkalla.
Kukat olivat päivällä mustanaan mörriäisiä, jotka surisivat kilpaa kukasta toiseen. Illemmalla sai kuvattua tämän keltaisen ihanuuden.
20 vuotta vanha kukkapenkki kaipaa hieman kohennusta. Tästä penkistä ovat hävinneet aikojen saatossa kukka jos toinenkin ohikulkijoiden matkaan.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Pioniyllätyksiä

Festiva Maxima oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt kukkanupun ja kukki toisen pionin juurella.

Aniliininpunainen pioni oli avannut kukkansa vaaleampien kukkien joukkoon. Lie kyseessä kaksi eri pionia, ovat vain istutettuina lähekkäin toisiaan.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Huh Hellettä!

Näillä ilmoilla (varjossa ulkona +32) ei hirveästi ulkona tee mieli olla, enkä oikein voikaan. Eilen aamusta menimme raivaamaan tulevalle moottoripyörätallille paikkaa ja mies kaatoi muutaman puun, joiden okset laitoin hakettimeen samantein. Ennen sisälle menoa valokuvasin hieman pihalla kukkivia kukkia ja vaikka oli koko ajan hattu päässä, tuntui että pää halkeaa iltapäivällä ja janon tunne hävisi kokonaan. Taisin saada jonkin helleuupumuksen. Tänään en ole ulos uskaltanut lainkaan, aamuista polkupyörällä hammaslääkäriin kiiruhtamista lukuunottamatta. Mutta tässä siis eilisiä ja toissapäiväisiä otoksia puutarhasta (siitä osasta, jota kehtaa kuvata ja joka ei ole rempallaan :) )












Pionit kukkivat tänäkin vuonna upeasti. Jopa viime vuonna istuttamani pioni (kuva yllä) teki ilokseni kukkanupun ja aukaisi sen eilen.



Valkoinen pioni on hauska auetessaan, sisusta näyttää voikreemiltä :)











Kasvihuoneen pelargonit kukkivat innolla. Isompien ruukkujen metsästys on viivästynyt, pitänee kierrellä kirppiksiä jatkossa tiheämmin ruukkujen löytämiseksi.





Kasvihuoneen edustalla pelargonit tuntuvat viihtyvän, vaikka paikka on todella kuuma ja paahteinen.



Unikkojen kukinta meni tänä vuonna hieman ohi, sillä juuri ennen kukkien avautumista tulleet kovat sateet kaatoivat kukkavarret maahan ja unikkojen kukkia näkyikin lähinnä toisten kukkien alla.


Unikon siemenkodan rimpsuhame :)





Ketoneilikat hiekkarinteessä valtatien puolella. Alemman kuvan ketoneilikat ostin ja ylemmän kuvan ketoneilikat olivat edellisen asukkaan istuttamia ja yllättivät minut kukinnallaan. Olin jo trimmerillä liekkaamassa niitä alas rinnettä siistiessäni.



Oliskohan tämä ruusunätkelmää? Sitä kasvaa ympäri pihaa siellä täällä.



Kuunliljat vallanneet koko penkkinsä. Pian nämäkin jo kukkivat. Olenko minä tänä vuonna jotenkin ajastani jäljessä vai ovatko kaikki kukat kukintansa kanssa etuajassa?



Lapinnauhuksetkin kasvattelevat kukkunuppujaan.


Nauhuspenkkinikin on täynnä. Viime vuonna näytti vielä niin vajaalta, mutta tänä vuonna on jo niin täyttä, että voisi miettiä harventamista. En taida raaskia kuitenkaan.



Mahonia on jo selvästi päättänyt, että kesä on ohi koska Juhannus meni ja on aika ruveta vaihtamaan syysväriin. Taitaa kuitenkin kyseessä olla kuivuudesta johtuvaa, veikkaisin.



Iloinen sekamelska kukkapenkissä :) Kukat ja rikkaruohot sulassa sovussa.



Liljat upeassa oranssissa värissään.



Rakkauteni

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusta!


Juhannukseen mennessä en ole saanut pihaani haaveilemaani kuntoon, rikkaruohot rehottavat, horsmat kasvavat, nokkoset kukkivat ja ohdakkeet valtaavat kaiken alleen.



Mutta nyt on Juhannus, keskiksän juhla. Ehtiihän sitä myöhemminkin, koko elämä aikaa. Ja onneksi on Pionit.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesä etenee vauhdilla, ainakin kukkapenkeissä

Jotenkin tuntuu, että mikään kukka ei kuki samaan aikaan, kuin viime vuonna vaan paljon aikaisemmin. Pitää aina itselleen muistuttaa, että vasta on kesäkuun alku menossa. Tai sitten vain muistan väärin kaikkien viime keväänä ja kesänä kukkineiden kukkien kukkimisajankohdan (olipas siinä monta kukkien sanaa :) )
Akileijoista laitoin jo kuvaa edelliseenkin postaukseen, mutta ne vain ovat niin ihania. Niitä voisi kuvailla kaiken päivää ja tutkia niiden erilaisuutta.
Keltapäivänlilja on täydessä kukassaan ja loistaa kilpaa auringon kanssa. Siitä on hankala ottaa kuvaa, josta jotakin selkoa saisi, aina yhtä kirkkaan keltaisina ja ylivalottuneina kuvat kameraan tulevat. Pitäisi varmaankin kuvata kerrankin yöllä, näkyisi ehkä luonnollisemmassa värissään. Kaunis.
Myös valkoista särkynyttäsydäntä on hankala kuvata auringonpaisteessa. Varsinkin, jos joutuu kuvamaan vasten aurinkoa kukkapenkin takana rehottavan ohdake ja nokkospusikon vuoksi. Särkyneensydämen takana alkoittelee Mooseksen palavapensas omaa kukintaansa.
Liljoista ensimmäisenä kukkaan on avautunut tiikerililjat. Jotenkin tänä vuonna tuossa liljapenkissä on harvakseltaan noussut liljoja. Edessä on varmaankin penkin ylöskaivuu ja uudelleen istuttaminen. Voisi oikeastaan järjestellä niin, että istuttelee kaikki kukkaset sekaisin tästä ja ylempänä olevasta penkistä. Eivät liljat näyttäisi sinne tänne "kuha hänes ovat" -tyylisesti kukkapenkkiin roiskituilta.
Kasvihuoneessa pelargonit kukkivat runsasti. Tässä tulppaanipelargonin ihastuttavat nuput. En ole koskaan tällaista ennen omistanut, niin jännityksellä odotan avautuvatko nämä kukat tästä enempää laisinkaan vai jäävätkö ne näin ihastuttavasti vain hieman avoimiksi.
Kronprinsesse Mary yllätti minut omalla ihastuttavalla hörhellyksellään :) Odotin näiden olevan yksinkertaisia valkoisia, mutta ovatkin kerrattuja ja tiiviitä. Harmittelin silloin keväällä, että olin erehdyksessä tämän ostanut, mutta nyt en kyllä harmittele lainkaan.
Munankuoripelargoni on aivan hauska polkakarkin mieleentuova ilmestys. En osannut odottaa tämän värityksestä mitään ja ihastuin kovin. Näitähän on vaikka kuinka paljon eri värivariaatioita, kun tarkemmin rupesin internetin ihmeelliseen pelargonimaailmaan perehtymään.
Ruusunnuppupelargonin nuput kyllä muistuttavat ruusunnuppuja. Tämänkään väristä (jännitystä pitää olla elämässä, kun ostaa kukkien taimet ilman niitä esittävää valokuvaa) en ollut perillä, hennon vaaleanpuna-valkoinen on väritykseltään ja lehdet syvän vihreät. Olen aivan lopullisesti hurahtanut pelargoneihin. Pitänee aloittaa maakellarin muutaminen viherhuoneeksi mahdollisimman nopeasti, että saan sinne kaikkia ihanuuksia, eikä tarvitse isännän hermoja kiristellä pelargoniruukkujen valloittaessa olohuoneen ikkunaa.
Mårbackan pelargoni on jaksanut kukkia jo pitkään. Tämän tiesin ostavani valkoisena pelargonina, koska täsä olin etsinyt jo pitkään.
Viime vuonna kasvattamani ja talvettamani pelargonit jaksavat myös kukkia, vaikka en ole ehtinyt niille parempaa multaa vielä vaihtamaan.
Vanhaan, roskakasasta tontin laidalta löytämääni nokattomaan kastelukannuun istutin äidiltäni saadun vaaleanpunaisen pelargonin.

Tomaatit ovat hyvässä kasvussa ja kukkivat kaikki. Raakileet kasvavat kovaa vauhtia ja katkoin jo alempia oksia rungoista, että tulisi hieman ilmavampaa. Nämä kaksi pensastomaattia kyllä teki mieli kiskoa istutusalustastaan ja kiikuttaa kompostiin kasvamaan. Olivat vallanneet kahdestaan niin ison alueen, että pitänee saksia näitäkin ihan reilulla kädellä, vaikka pesastomaatteja ei taideta yleensä suuremmin harventaa, paitsi jo kovin tiheäksi kasvavat. Omani ovat kasvaneet pitkää vartta, ilmeisesti harsot olleet liian kauan ikkunan edessä. Jospa siitä hieman tanakoituisivat. Mutta jotakin näille pitää tehdä. Sen ainakin päätin, että pensastomaattia en kyllä kasvihuoneeseen enää laita.


Pojat olivat työpäiväni aikana käyneet hakemassa lupiineja pihan nurkasta ja laittaneet ne kuistille pulloihin. Tuoksu oli aika voimakas ja sisällä kukkamajakossa olleet lupiinitkin saivat siirron kuistille. Kauniita kukkia, harmi vain että valtaavat niin voimakkaasti alaa.