Joka kevät tässä käy näin

Keväisin lupaan itselleni, että en tee mitään suuria kylvöksiä, vain tomaattia muutamat, paprikaa ja chiliä sekä kurkkua. Tänä keväänä laitoin vain tomaattia, chilit unohdin kokonaan ja äitini laittoi paprikaa. Kurkutkin muistettiin kylvää vasta toisena pääsiäispäivänä.

Eikö tämä (viakka onkin hieman tärähtänyt kännykällä otettu kuva) näytäkin ihan maltilliselta tomaattien ja paprikoiden (sekä muutaman pelargonin ja vanhemman pojan herne sekä mikälie-kasvin) viljelmältä? Niin, tältä näytti vielä pääsiäisenä.

Sitten jokin meni vikaan. En voi vieläkään käsittää, että mikä tässä "pysyn maltillisesti vain muutamassa kasvatettavasssa kasvissa, kesäkukkia en laita lainkaan vaan ostan ne suoraan puutarhalta"- suunnitelmassa ei toimi.

Nyt ikkunalautani levennyksen kanssa näyttää tältä. Eihän tämä edes ole mitenkään pahasti vielä ryöpsähtänyt. Tuossa vasemmassa laidassa mustissa isoissa ruukuissa ovat daliat kasvamassa, päällä on nuoremman pojan pääsiäisherneet paperilautasella, muovipussien sisällä maitopurkeissa kasvaa kääpiöasteria, tuoksuhernettä ja (muistaakseni) käynnöspapua. Herneen takana ikkunalaudalla kasvaa tomaattia, niiden vieressä kasvuaan aloittavat kurkut, maitotölkeissä keskellä jälleen tomaattia, niiden vieressä kurkkua ja oikeassa reunassa etummaisena kolme pelargoniaa (niin kuin nekään siihen jäisivät...), vanhemman pojan kissojen kurittamat pääsiäisherneet ja äidin tuomista paprikoista ne, joita en raaskinut heittää roskiin vaan päätin kasvattaa niitä isommiksi ja antaa työkavereille tai kukan nyt paprikan taimia haluaakaan. Oikealla etualalla lisää paprikaa ja niiden vieressä vasemmalla puolella tomaattia sekä jotakin, mistä emme oikein ole varmoja (vanhempi poika oli ne kylvänyt koulussa, siemenistä ei tietoa, lehdistä osa näyttää persiljan lehdiltä)

Lisäksi tomaattilaatikossa odottaa kolme pussillista monivuotisten kukkien siemeniä kylvämistä suoraan ulos. Haluan tien viereisen hiekkarinteen täyteen kivikko- ja paahteisen paikan kukkia ja tänä vuonna päätin kokeilla siemenien kylvämistä suoraan rinteeseen.

Väliin muutama kuva lampolasta pienistä karitsoistamme <3

Hertta, ikää 1 viikko

Helinä, ikää 1 viikko

Ulkonakin ollaan jo ehditty hieman touhuta. Lampaita varten on tehty aitaa "alapellolle" ja ruoholeikkurin "möyhennysterä" odottaa asennusta, jotta pääsen ajelemaan vanhaa heinää pienemmäksi ja haravoimaan sen pois uuden kasvun tieltä. Lisäksi minulla on urakkana pajukon raivaus Raivalla, jonka käytön oppiminen sai aikaan vuoden suurimman ahaa- elämyksen :) Pääsevät sitten lampaat iskemään hampaansa tuoreisiin pajunversoihin ja pitämään pajukkoa heinän lisäksi kurissa.

Kevättalven myräkässä kasvihuoneen katto irtosi eteläpuolelta ja lensi suoraan tähän kukkapenkkiin. Siivosimme äidin kanssa kukkapenkistä suurimmat lasit (lasi oli turvalasia, joka hajosi pieneksi jauhoksi ja joiksikin isommiksi palasiksi) ja peitimme loput uudella mullalla.

Nyt kukkapenkki näyttää jo siltä, kuin lasisadetta ei olisi koskaan käynytkään ja kevätkukat ja muut kukkijat nousevat innolla mullan läpi kohti valoa ja lämpöä.

Scillat leviävät joka kevät laajemmalle alueelle ja ne alkavat näyttämään ajoittain siniseltä matolta. Omenapuiden alla kasvavia scilloja suojelen viimeiseen asti, keväällä nurmikkoa ei saa ajaa ennen kuin kukat ovat varmasti muuttuneet siemenkodiksi ja pudonneet maahan. Lopulta "nurmikko" pitää leikata viikatteella.

Pionipenkissäkin on jo elämää. Kartanopioni (jota itsepintaisesti kutsun tillipioniksi :) ) työntää jo uutta kasvua esiin.

Ihan vielä ei päästä raparperipiirakkaa tekemään, mutta ei sitäkään tarvitse enää montaa kuukautta odottaa :) Ensi kuussa raparperipenkissä on jo pitkiä varsia ja suuria lehtiä.

Katkomistani pajuista äiti taiteili minulle uuden pajukehikon vanhaan saunanrautapataan. Tukinarut ovat vielä kiinni, äiti viimeistelee kehikon vappuna.

Lopuksi Emilian taidonnäyte siitä, miten heinien syöntiin pitää uppoutua. Minulla ei liene huolta pihan siisteydestä kesällä, kun tämä neiti pääsee ulos lampolasta :)

Sadetta odotellessa...

on hyvä hetki laitella tänne blogiinkin viime viikkojen kuvia ja touhuiluja esille. Toukokuu on mennyt todella nopeasti. Leikkö syynä toissa viikkoinen lomanen vaiko viime viikon kuntoremontti Punkaharjun kansallismaisemissa Kruunupuistossa.

Ainoa kuva, jonka kuntoremonttiviikon aikana otin maisemista, eikä tuokaan oikein oikeutta tee sille oikealle maisemalle, jonka voi kokea Aurinkoterassilta paikanpäällä.

Viikko ennen kuntoremonttia oli heti aikaa nauttia keväisestä luonnosta kotipihassa loman muodossa. Aamuisin oli ihanaa nousta aikaisin yhdessä auringon kanssa ja mennä pihalle katselemaan ja ihmettelemään ja tarttumaan lapionvarteen.

Päätin kaivaa kasvihuoneen ympärille ojaa, joten lapio käteen ja kaivuuhommiin! Lapion syvyyteen ja kahden leveyteen kaivettuna oja oli lopulta valmis.

Ja päätin kaivaa myös päädyn edustan auki.

Tässä kohtaa tuli mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä, mutta tulipahan nyt sitten tämäkin tehtyä. Ojan kaivuun jälkeen piti tietenkin ojat täyttää ja se tarkoitti useampaa kymmentä kottikärryllistä sepeliä ja lisää lapiohommia.

 

Mutta valmista tuli ja nyt on sepelireunukset kasvihuoneella ja toivottavasti vähemmän vaaraa siitä, että pellolla kasvavat heinät ja muut rikat yrittäisivät työntyä perustuste läpi kasvihuoneen puolelle.

Toisaalta, kun kerran kaivamaan alettiin, niin kyllähän sitä voisi kaivella hieman lisääkin! Lomallahan sitä on aikaa heilua lapion varressa aamusta iltaan, joten uutta projektia kohti!

Kasvihuoneen toinen pääty sai myös osakseen uuden ilmeen. Tästä projektista ei ole kuvaa aloituksesta, vaan kuvan tajusin ottaa vasta, kun olimme jo kaivaneet maat pois ja kärränneet juuriesteen päälle sepeliä useammat kärrilliset. Miehen lähdettyä töihin jatkoin projektia ja aloitin kattotiilien kärräämisen talon takaa kasvihuoneelle.

Sepeliä tuli kärrättyä vuoronperään tiilien kanssa, että sain nostettua kukkapenkin pohjaa ylöspäin samalla, kun ladoin tiiliä muuriksi.

Navetalta löytyi vanhat miehen tädin parvekkeella olleet puuritilät, jotka laitoin penkkien väliin ja mallasin pöydän ja tuolit paikoilleen.

Kun penkit olivat valmiit haettiin Elimäeltä Mustilasta kaksi peräkärrillistä multaa ja päästiin jälleen lapiohommiin. Lopulta pääsin istuttamaan kesäkukat etummaiseen penkkiin ja taaimmaiseen äitini kylvi kehäkukkaa. Pelargonia hulluuteni pääsi jälleen vauhtiin Kaijansinkon puutarhalla ja ostin ruukuissa olevat pelargonit. Omani ovat sen verran pienet, että ne ovat vielä kasvihuoneen sisällä kasvamassa ja odottamassa isompia ruukkuja.

Viime viikolla äitini oli meillä lastenhoitoapuna ja samalla askarteli minulle vahaan saunanpataamme pajusta köynnöskehikon.

Pataan istutin vaaleaa isoköynnöskrassia ja taakse tuoksuhernettä. Pata on pihamme maamerkin, ikivanhan rauduskoivun alla sopivasti puolivarjossa.

Viime syksynä kaadetun koivun perkuujätteet odottivat vielä korjaamista. Äitini päätti askarrella risuista minulle linnun.

Lintu on vielä kesken ja odottaa myös puolisoa rinnallen. Tilapäinen sijoituspaikka löytyi vanhan matitonkan päältä. Maitotonkan kaivoin pihamme perältä ja se on oikeasti kahdessa osassa ruostuttuaan puhki, mutta painoin osat toistensa päälle ja ajattelin istuttaa niihin jotakin köynnöstävää kesäkukkaa, mutta nyt tonkka saa pidellä hetken risulintuani.

Rinteessä, joka on tonttimme ja VT12 rajalla kasvaa ihanaa hopealehtistä ja violettikukkaista luonnonkukkaa, kissankäpäläksi äitini sitä kutsuu ja siltä se hieman myös näyttääkin.

Äitini kertoi, että kyseistä kukkaa oli hänen lapsuudessaan paljon kallioilla, mutta nyt ei enää kuulema niin paljoa. Omalta pihaltamme tätä ihanuutta löytyy kahdesta kohtaa, saavat rauhassa kasvaa ja levitä.

Työkaveriltani sain hävitysuhan saaneen köynnöskuusaman.

Kuusama asui ensimmäiset viikot meillä ämpärissä kasvihuoneesa ja vihertyi siellä innoissaan lämmössä ja valossa. Siirsin sen viime viikolla torstaina ulos ämpärissään ja perjantaina istutuimme sen illan edellä tontin rajalle aidan viereen. Hieman huono kuva.

Päätti ruveta ämpärissään jo kukkasia tekemään, joten olikin korkea aika päästä omalle paikalleen. Toivottavasti viihtyy ja kasvaa ja kukoistaa runsaana.

Mahonian kukkaloistoa viikonlopulta auringonpaisteessa. Pensas oli täynnä suriseviä öttiäisiä, jotka pörräsivät keltaisissa kukinnoissa innoissaan.

Särkynytsydän availee kukkiaan omalla paikallaan. Jännitin keväällä lähteekö tämä ihanuus nousemaan penkistä lainkaan, mutta sieltä ne vain nousivat tänäkin keväänä.

Akileijat aloittelevat kukintaansa myös. Näitä samanlaisia akileijoja löysin myös kolme muuta yksilöä, joista kaksi sijaitsee entisen ja nykyisen kukkapenkin reunalla ja kolmas kukkapenkkien vieressä. Ihanaa löytää pihasta uusia istutettavia ja siirrettäviä, kukkapenkkien täyttäjiä, ei tarvitse puutarhoille lähteäkään!

Pionitkin valmistautuvat kukkimaan. Tässä ehdottomasti lempipionini omasta penkistäni, kaikki ne toki ovat ihania ja ihastuttavia omalla tavallaan, tämän kasvua ja kukintaa odotan kuitenkin eniten.