maanantai 24. syyskuuta 2012

Taitaa olla kesä jo ohi ja syksy tullut

Kesä meni oikeastaan sellaista vauhtia, että tiedä ehtikö siitä oikein nauttiakkaan. Kesäloma elokuussa meni sairastellessa ja ulkovuorilautoja maalaillessa. Päästiin siis vihdoinkin talon julkisivun kimppuun.

Päätin myös purkaa vanhan terassin talon etusivulta kellarin päältä. Kellari on siis rakennettu talon kivijalasta ulkonevaksi ja terassilaudat olivat kellarin katon päällä ilman minkäänlaista tuuletusrakoa. Kellarin seinusta ja katto olivat päässeet kostumaan ja nyt niitä sitten yritetään kuivailla näillä syyssateilla. Ehkäpä se siitä kuivuu jossain vaiheessa, kun saadaan kuivaajat hommattua kellariin.

Tänä vuonna päätin myös pelata varman päälle ja tuoda pelargoniat sisälle. Vielä tästä puuttuu keväällä osamani pelargonioista otetut pistokkaat ja itse pelargonit, jotka ovat isoissa ruukuissa eteisen puolella ja mökille viemäni pelargonit. Katsotaan moniko näistä on keväällä hengissä. Toivottavasti mahdollisimman moni. Kissat tosin mielellään oleilevat juuri tuolla etelänpuolen ikkunalaudalla ja potkivat ja kaahailevat ruukkuja nurin.

Tämän kasvatin itse siemenestä ja istutin tuonne kukkapenkkiin joskus elokuun puolessa välissä. Vielä se ehti kukkimaan pienellä hennolla varrellaan. Toivottavasti saa talvehtia rauhassa. Kukkapenkki odottaa edelleen siivoojaansa, kuten kuvasta on erittäin helppo huomata.

Keväällä istuttamani lilja ilahdutti minua elokuussa avaamillaan jättimäisillä ja voimakkaan tuoksuisilla kukkasillaan. Lajiketta en tiedä, koska nimikyltti liljan juurelta on hävinnyt.

Työkaveriltani sain keväällä violetin pasuunankukan taimen ja se kukki kasvihuoneessa monin kukkasin. Tässä yksi kaunis kukkanen auenneena. Tämä kukka oli siita hauska, että kun se oli vielä "nuppuvaiheessa" se näytti erittäinkin kerratulta kukalta, mutta auettuaan sillä ei näytä olevan juuri kerrannaista lainkaan ja violetti ulkokuori muuttuu erittäin vaaleanvioletiksi sisustaksi. Toivottavasti siemenet ehtivät kypsyä, että saa kokeilla keväällä idättämistä.

Kesäkukat ovat siitä hauskoja, että niitä istuttaessa en enää muista, mitä lajiketta mikäkin taimi on. Tämän kukan kohdalla kävi juurikin näin. Kaunis monenkirjava matalahko (noin 30-40cm) korkea kukka kasvoi tyytyväisenä vanhassa betonivaluastiassa ja jaksokin kukkia pitkään heinäkuulta aina näin syyskuun puoleen väliin. Nyt se odottaa siellä siemenen kerääjää ja toivottavasti saankin siemeniä talteen ensi kesää varten.

Kesäkukkapenkissä jaksoivat kukkia koko kesän Kesämalva ja melkein koko penkin vallannut köynnöskrassi. Köynnöskrassi tekee edelleen uutta kukkaa, mutta kesämalva on jo lopettanut kukintansa.

Kasvihuoneesta on kerätty tomaattisatoa kohta kaksi kuukautta, eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Kurkkuja syötiin iso kasa ja nyt odotellaan sormet ristissä, että paprikat saisivat pintaansa edes vähän väriä, jotta ei tarvitsisi niitä raakana syödä. Chilejä olen tuonut sisälle kourallisen, vadillinen niitä siellä kasvihuoneessa vielä on, tuskin enää kypsyvät, mutta jos sisällä kokeilisi niihin väriä saada, kuten paprikoihinkin. Äitini teki tomaateista ketsuppia, joka peittoaa mennen tullen kauppojen tekeleet :)

Tämä ihana lilja nousi kukkapenkistä aivan yllättäen. En muistanut tämän väristä omistavanikaan, enkä edes tiedä, mikä lilja tämä on. Keväällä sain lahjaksi äidin naapurilta vanhoja perinnekasveja ja siellä oli jotakin liljaa joukossa, mutta mielestäni tämä ei se ole. Toivottavasti tämä selviää tulevasta talvesta ja kukkii ensi vuonnakin.

Syksy on mielestäni puutarhassa ihanaa aikaa. Mutta myös surullista. Kukat kuihtuvat yksitellen ja lehdet putoavat puista. Syksy tuo kuitenkin mukanaan lupauksen seuraavasta keväästä ja uudesta kasvusta. Joka syksy sitä jännittää miten kasvit selviävät talvesta ja miten ne lähtevät taas uuteen kasvuun. Vaikka syksy onkin usein sateista ja pimeää, kuten juuri nytkin, sitä jotenkin kääntää jo katseen ensi vuoteen ja uuteen kauteen. Nytkin jo suunnittelen uusia istutuksia, entisten korjailuja ja ennen kaikkea selailen siemenluetteloita ja -sivustoja ja haaveilen kaikenlaisista ihanista uutuuksista kasvihuoneeseen ja kukkapenkkeihin.

Mutta vielä on työtä puutarhassa jäljellä. Nurmikko pitää leikata ainakin kerran vielä, siivota tavarat pois, puhdistaa kasvihuone, tyhjentää vesisaavit, nostaa porkkanat ja punajuuret, kylvä kukkien siemeniä ensi kesää varten ja nauttia kirjavista lehdistä sekä tehdä polttopuita talvea varten. Odotan jo, että pääsen kolaamaan pihalta lunta (nyt siitä vielä luulee nauttivansa), ripustamaan valot keittiön ikkunan alle tuijiin, sytyttämään kynttilät lyhtyihin ja selailemaan pimeinä iltoina valokuvia tästä kesästä.