sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Takaisin blogin pariin

Tämä puutarhablogini on jäänyt unohduksiin, kun olen innostunut Instagramiin päivittämään kuvia puutarhasta. Kovasti ei siellä ole mitään tapahtunut, kun olemme viimeisest kaksi kesää tehneet ulkovuorilaudotusta taloon. Ehkäpä ensi kesänä ehdin enemmän ajatella myös puutarhan kunnostamista ja laittoa, kuin mitä tähän asti olen ehtinyt. Tässä kuitenkin muutama kuva menneiltä ajoilta puutarhasta.

 Vanhoista tiilistä rakennettiin navetan eteen riittävän iso kukkapenkki. Vielä ei penkissä ole istutuksia, sillä tarkoitus on talven aikana miettiä, mitä kukkia penkkiin laittaisin. Jotakin perinteisiä kuitenkin.

 Vanhoista, alunperin polttopuiksi tarkoitetuista rungoista tulikin lopulta istutuslaatikot kasvimaalle. Rungot olivat jääneet metsikköön ja osin jo lahoja, joten ei niistä ollut enää polttopuiksi. Istutuslaatikoiden reunoiksi ne kelpaavat vielä oikein hyvin.

 Roskalaatikolle rakensimme katoksen neljästä vanhasta kuormalavasta ja muusta jätepuusta ja remonttiylimäämästä, mitä tontilta löytyi. Ainoastaan valkoinen maali piti ostaa, koska sitä ei ollut.

Kuvat talon julkisivumuutoksesta ovat menneet hieman sekaisin. Alin kuva on lähtötilanne eli vuodelta 2006, kun muutimme taloon. Talosta on vaihdettu kivikatto huopakatoksi ja julkisivu saanut lautavuorauksen. Aika monta kilometriä tuli punamullalla maalattua lautoja kahtena viime kesänä. Mutta nyt on julkisivu valmis. Tosin vielä muutama valkoinen ikkunanympärys lauta puuttuu, mutta eipä onneksi paljoa. Ensi kesänä olisikin tarkoitus sitten kaivaa talon ympäristö auki (teemme vähän takaperoisessa järjestyksessä, mutta eipä se nyt tässä kohtaa haittaa), uudistaa salaojat ja perustusten kunto sekä käsitellä sokkelin pinta. Töitä siis riittää.



Kukkapenkkejä olen uudistanut yhdessä äidin kanssa ja yksin. Ylimmässä kuvassa on uusi tänä vuonna tehty kukkapenkki, johon tulee muutama peittoruusu sekä pioni. Vanha kivimuuri kaivettiin esiin heinkosta ja ylikasvaneen mahonian alta.
 AIkaisemmin olen tehnyt kukkapenkin, johon tuli istutettua kaikenlaista. Tänä kesänä tuo penkki koko muodonmuutoksen saadessaan reunaansa vanhoista kattotiilistä tehdyn reunuksen samalla, kun uusi ruusu - pionipenkki sai oman reunuksensa.

 Kukkapenkki myös uudistui kasvien suhteen ja siitä positettiin kaikki piiskut sekä muutama muu liian isoksi kasvava kasvi. Muutama piisku vielä tässä kuvassa, mutta nekin on nyt jo poistettu. Tilalle istutettiin lisää pioneja äidin naapurin hävitettävistä penkeistä.

Pojat ovat jo sen verran isoja, että hiekkalaatikko ei enää ole leikkien keskipisteenä (tai mistä sitä tietää jos vaikka 16-vuotias haluaisikin vielä tehdä muutaman hiekkalinnan ja -kakun), joten entinen hiekkalaatikon pohja muotoutui kesällä kukkapenkiksi ja sai reunoilleen vanhoja tiiliä. Vanha tiinu, josta puuttuu pohja, löytyi mökillä liiterin siivouksen yhteydessä ja odottaa nyt yhdessä kukkapenkin kanssa istutuksia ensi kesänä. Joko penkkiin tulee pelkästään kesäkukkia tai sitten sekä kesäkukkia että perennoja. Vielä en ole tätäkään saanut päätettyä.

Olemme siivonneet tonttimme laitamalla olevaa pientä metsikköä, josta vuosia sitten kaadoimme oikein urakalla puita, että siellä sekä tuuli että valo pääsisi tiheän metsikön läpi. Risuista ja puunrungoista päätimme tehdä risuaitaa, hieman jykevämpää sellaista. Itse asiassa aitoja on tehtynä nyt kolme, joista kolmas on vielä keskeneräinen. Ylemmässä kuvassa on risuaidoista ensimmäinen ja pienin. Toisessa kuvassa on risuaidoista ison ja kolmas, josta ei kuvaa ole, on rakentunut toisen risuaidan jatkoksi. Risuaitaan ovat löytäneet tiensä jo pienet ötökät ja muutama lintukin siellä on käynyt katsomassa paikkoja pesänrakennuksen kannalta. Saapi nähdä, minkälaista asujaimistoa aidat itselleen saavat vuosien varrella.


Lampaatkin edelleen ovat pitämässä huolta pihasta ja ensi kesänä on suunnitteilla lampaiden vieminen mökille, jossa riittää myös maata lampaille siistittäväksi.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kuunliljapenkin uudistus

Tässä kuunliljapenkki on vuonna 2013. Silloin jo tajusin, että penkki oli aivan liian pieni, mutta vasta tänään sain inspiraation aloittaa penkin kunnostus.
Penkki toisesta kulmasta samalta vuodelta.
Jä tässä tämäpäiväinen aikaansaannos. Kivimuuri penkin reunassa jatkuu vielä kuvassa vasemmalle, mutta voimat loppuivat, samoin kivet.
Omenapuu sai ympärilleen kuunliljahelman. Piilotin penkkiin myös muutaman liljansipulin sekä tulppaania ja matalaa laukkaa. Nyt vain odotelen, että inspiraatio jatkuu huomenna, ja pääsen jatkamaan penkkiä pidemmälle ja istuttamaan odottavat perennat sekä ruusut. Ensin tosin täytyy uskaltautua käydä mahonian kimppuun.

tiistai 18. elokuuta 2015

Nauhuksia ja mustikoita

Nauhuksia minulla on omassa kaksiosaisessa penkissään useampaa. Tämä on todennäköisimmin soihtunauhus. Se aloittaa vasta kukintaansa. Nauhukset ovat kukkineet heinäkuun puolesta välistä alkaen ja edelleen kukinta jatkuu. Riippuu varmaankin paljon näistä syyskesän säistä, että kuinka pitkään kukkivat.
Nauhusten kukat ovat yksinkertaisuudessaan niin kauniita ja niiden iloinen keltainen väri on syyskesän monen punaisen kukan rinnalla iloinen piristys.
Nauhuksen kukinnot tarjoavat yötyöläisille lepopaikan ennen aamun kiireitä.
Tämän kukan alun pitäisi kuulua kallionauhukselle, mutta epäilen sieltä ennemmin kuoriutuvan ankanpoikasen.
Vanhassa saunanpadassa rehottaa lumihiutale ja pelargonit, jotka siihen alkukesästä istutin. Näille en ole koko kesänä tehnyt mitään, silloin tällöin poistanut kukkineet kukat pelargonista, muuten ovat saanet olla aivan rauhassa. Nokkoset yrittävät kilpailla lumihiutaleen kanssa elintilasta, mutta näyttää lumihiutale olevan ainakin vielä voitolla.
Tuoksuherne yllätti täysin erivärisillä kukillaan, kuin mitä aiemmin. Nyt valkoinen on vallitseva väri, kun aikaisemmin se oli violetti. Olen yrittänyt kaivaa tämän nimeä jostakin tilauskaavakkeesta, jotta saisin ensi kesäksi samanlaisia, mutta vielä en ole onnistunut nimeä löytämään.
Kesällä iloitsin, että keväällä siirretyissä pensasmustikoissa on kukkia. Olen nyt seurannut pensaita tarkemmin, jotta pääsisin itsekin mustikoita maistamaan. Kyseisessä pensaassa, jossa kukat olivat, ei ole näkyvillä ainoatakaan mustikkaa, saati raakiletta. Mutta toinen pensäs yllätti täysin ja on kehittänyt itselleen kaksi marjaa. Näinköhän näistä mustikat vielä kypsyy ja pääsisi niitä maistamaan.

tiistai 11. elokuuta 2015

Elokuun kukkijoita

tai muuten vain myöhään heränneitä. Keväällä kaivoin kukkapenkin ylös ja uudistin sen ja istutin uusia sekä entisiä kasveja penkkiin. Kesäkuun tuntui, että penkissä ei kuki oikein mikään, vain särkyneet sydämet, mooseksenpalavapensas ja muutama muu. Heinäkuussa kukkimaan alkoivat liljat sekä palavarakkaus. Nyt tuntuu, että vaikka rikkaruohot uhkaavat vallata penkin (vaikka keväällä puhdistin juurakot ennen istuttamista rikkaruohoista), kukkii penkissä monta ihanuutta. Mysteeriksi jää myös muutama perenna, joita en oikesti uskonut penkkiin istuttaneeni. Illakot hävisivät vaikka varmasti ne siirsin toisesta penkistä ja tilalle on tullut jonkinsortin kultapiiskuja tai vastaavia. Niitä olen yrittänyt epätoivoisesti siirtää kokonaan kuhan-hänes-on penkkiin eli rytömaahan, jossa saisivat levitä ja kukkia rauhassa, mutta epäilen nyt vieneeni illakot kyseiseen penkkiin. Syskyn tullen siirtyy jälleen muutama perenna paikasta toiseen. Ja sitähän se taitaa olla tämä "puutarhurin" elämä, penkkien kunnostamista ja hoitamista, kasvien siirtämistä ja miettimistä, mikä missäkin lopulta on oikeassa paikassaan.

Tämän vuokon istutin keväällä, tilasin sen Viherpeukaloilta. En juurikaan violetista pidä, mielestäni tämän piti olla ennemminkin tumman vaaleanpunainen, mutta ihan kaunis tämäkin on. Oikeastaan, että on muutamaa eri värisävyä.
Tämä on edellisen kukkaryhmän vierestä ja on mielestäni väriltään enemmän vaaleanpunainen. Kaunis tämä jokatapauksessa on ja näitä  voisi lisääkin istuttaa penkkeihin. Suunnitelmissa on jo iso kukkapenkki yläpihalle, joten näitä varmasti sinne tulee laitettua. Kasvavat nopeasti ja ovat mukavan peittävä reunuskasvi.

Erilaiset liljat kukkivat ja ovat kauniita. Ainoa, mitä kaipaan on valkoinen tuoksuva puulilja, jonka yritin pelastaa toisesta kukkapenkistä ja jonka luulin tähän penkkiin istuttaneeni, ei näytä nousseen lainkaan. Vanhassakaan penkissä sitä ei näy, joten pitänee syksyllä kaivella penkkiä uudelleen, josko vaikka löytäisin sipulit ja saisin ne istutettua uuteen penkkiin.

Ensimmäistä kertaa minulla kukkii salkoruusu. Ihastuin jossakin englantilaisessa puutarhaohjelmassa tällaiseen yksinkertaiseen salkoruusunkukkaan ja halusi itsellenikin sellaisen. Prismasta keväällä löysin muutaman taimen ja ostin ne. Istutin innolla penkkiin ja jäin odottamaan tulosta. Kaunis tuo kukka on edelleen ja juuri minun oloiseni. Toivottavasti säilyy talven yli.

Nämä kuvat ovat lähikuvia perennoista ja liljoista, jotka ovat kukassaan tällä hetkellä. Penkki ja sen ympäristö ei todellakaan näytä kovin edustavalta. Odotan, että ensi viikolla alkavalla lomallani, joka tällä kertaa kestää kaksi kokonaista viikkoa, saisin aikaan penkin ja sen ympäristön siivoamisen, muutamien perennojen ja pensaiden siirtämisen (mikäli nämä helteet helpottaisivat) sekä kuunliljapenkin laajentamisen ja pionipenkin siivoamisen sekä uuden isomman penkin merkkaamisen ja kaivamisen. Olen jo katsellut myös kevätkukkien sipuleita, joita yritän muistaa tänä syksynä hankkia. Viime vuonna kun tiesin, että edessä on keväällä penkkien uudistamista, jätin sipulit suosiolla kauppaan. Ja hyvä niin. Liljojen sipulien kanssa meinasi jo hermo mennä keväällä niitä ylös kaivaessa ja istuttaessa, ei lempipuuhaani siinä vaiheessa kesää. Näin kukkien aikaan sitä aina onnittelee itseään, että tuli kuitenkin se ikävämpikin puuha tehtyä.

Nauhuspenkissäkin on kukkia. Osa nauhuksista on jo kukinnan loppupuolella, mutta tämä nauhus vasta aloittaa kukintaansa. Penkki on täyttynyt nauhuksista ja on oikeastaan aika hyvinvoinvan oloinen, vaikka en sille tänä vuonna muuta tehnyt kuin katkoin viimevuotiset, talven yli penkissä törröttäneet kukkavarret pois ja muutaman rikkaruohon olen nyppinyt ohikulkiessani. Penkki kaipaa kyllä jonkin sortin kunnostuksen, sillä sieltä puskee juolavehnää sekä nokkosta, joten muutama lapionnosto syksyllä lienee aiheellinen.

Vanhassa saunanpadassa, johon äiti teki muutama vuosi sitten pajuista obeliskin kesäköynnöksiä varten, kukkii tällä hetkellä köynnöskrassi sekä tuoksuherne, jotka tilasin Isoäidin kasveista. Onnellisena olen hukannut laput, joissa näiden nimet lukivat, joten voin vain ihailla ja yrittää tilata samanlaiset ensi vuonnakin. Ihastuin krassin tummaan väriin sekä tuoksuherneen hopeaiseen hohteeseen.

Keväällä löysin paikallisesta Multasormesta Prinsess Diana kärhöjä ja ostin niitä kolme kappaletta. Istutin entiseen kesäkukkapenkkiin, ja tueksi laitoin vanhojen, lumenpainosta katkenneiden omenapuiden oksia. Yllätyksekseni kärhöt ovat alkaneet kukkia, vaikka odotin niiden kukkivan vasta ensi vuonna. Samaan aikaan istutettu lumikärhö ei näytä tänä vuonna kukkivan, mutta ehkä jo ensi vuonna. Nyt jo mietin, että peittääkö vahvakasvuinen lumikärhö nämä pienemmät ja hennommat kärhöt alleen, mutta toivon, että niin ei käy. Mikäli niin näyttää käyvän, kaivan lumikärhön pois ja istutan sen muualle. Alun perin suunnittelin sitä vanhan omenapuun juurelle, mutta löysin sieltä keväällä heinän keskeltä roinakasan, joka jostain syystä ei ole sieltä mihinkään liikkunut, vaikka olen sitä käynyt ihmettelemässä useamman kerran, joten alkuperäinen suunnitelma muuttui toiseksi kärhön kituessa taimipurkissaan. Onneksi on syksy ja hyvää istutusaikaa vielä edessä tänäkin vuonna.

Daaliat kukoistavat kasvihuoneen luona kesäkukkapenkissä vanhan jousipatjan jousiston edessä. Näitä haluan ensi vuonna lisää ja enemmän. Uuteen tulevaan isoon kukkapenkkiin olen jo suunnitellut näille paikkaa, mutta myös tässä kasvihuoneen edessä niitä toivottavasti ensivuonnakin on.