Joka kevät tässä käy näin

Keväisin lupaan itselleni, että en tee mitään suuria kylvöksiä, vain tomaattia muutamat, paprikaa ja chiliä sekä kurkkua. Tänä keväänä laitoin vain tomaattia, chilit unohdin kokonaan ja äitini laittoi paprikaa. Kurkutkin muistettiin kylvää vasta toisena pääsiäispäivänä.

Eikö tämä (viakka onkin hieman tärähtänyt kännykällä otettu kuva) näytäkin ihan maltilliselta tomaattien ja paprikoiden (sekä muutaman pelargonin ja vanhemman pojan herne sekä mikälie-kasvin) viljelmältä? Niin, tältä näytti vielä pääsiäisenä.

Sitten jokin meni vikaan. En voi vieläkään käsittää, että mikä tässä "pysyn maltillisesti vain muutamassa kasvatettavasssa kasvissa, kesäkukkia en laita lainkaan vaan ostan ne suoraan puutarhalta"- suunnitelmassa ei toimi.

Nyt ikkunalautani levennyksen kanssa näyttää tältä. Eihän tämä edes ole mitenkään pahasti vielä ryöpsähtänyt. Tuossa vasemmassa laidassa mustissa isoissa ruukuissa ovat daliat kasvamassa, päällä on nuoremman pojan pääsiäisherneet paperilautasella, muovipussien sisällä maitopurkeissa kasvaa kääpiöasteria, tuoksuhernettä ja (muistaakseni) käynnöspapua. Herneen takana ikkunalaudalla kasvaa tomaattia, niiden vieressä kasvuaan aloittavat kurkut, maitotölkeissä keskellä jälleen tomaattia, niiden vieressä kurkkua ja oikeassa reunassa etummaisena kolme pelargoniaa (niin kuin nekään siihen jäisivät...), vanhemman pojan kissojen kurittamat pääsiäisherneet ja äidin tuomista paprikoista ne, joita en raaskinut heittää roskiin vaan päätin kasvattaa niitä isommiksi ja antaa työkavereille tai kukan nyt paprikan taimia haluaakaan. Oikealla etualalla lisää paprikaa ja niiden vieressä vasemmalla puolella tomaattia sekä jotakin, mistä emme oikein ole varmoja (vanhempi poika oli ne kylvänyt koulussa, siemenistä ei tietoa, lehdistä osa näyttää persiljan lehdiltä)

Lisäksi tomaattilaatikossa odottaa kolme pussillista monivuotisten kukkien siemeniä kylvämistä suoraan ulos. Haluan tien viereisen hiekkarinteen täyteen kivikko- ja paahteisen paikan kukkia ja tänä vuonna päätin kokeilla siemenien kylvämistä suoraan rinteeseen.

Väliin muutama kuva lampolasta pienistä karitsoistamme <3

Hertta, ikää 1 viikko

Helinä, ikää 1 viikko

Ulkonakin ollaan jo ehditty hieman touhuta. Lampaita varten on tehty aitaa "alapellolle" ja ruoholeikkurin "möyhennysterä" odottaa asennusta, jotta pääsen ajelemaan vanhaa heinää pienemmäksi ja haravoimaan sen pois uuden kasvun tieltä. Lisäksi minulla on urakkana pajukon raivaus Raivalla, jonka käytön oppiminen sai aikaan vuoden suurimman ahaa- elämyksen :) Pääsevät sitten lampaat iskemään hampaansa tuoreisiin pajunversoihin ja pitämään pajukkoa heinän lisäksi kurissa.

Kevättalven myräkässä kasvihuoneen katto irtosi eteläpuolelta ja lensi suoraan tähän kukkapenkkiin. Siivosimme äidin kanssa kukkapenkistä suurimmat lasit (lasi oli turvalasia, joka hajosi pieneksi jauhoksi ja joiksikin isommiksi palasiksi) ja peitimme loput uudella mullalla.

Nyt kukkapenkki näyttää jo siltä, kuin lasisadetta ei olisi koskaan käynytkään ja kevätkukat ja muut kukkijat nousevat innolla mullan läpi kohti valoa ja lämpöä.

Scillat leviävät joka kevät laajemmalle alueelle ja ne alkavat näyttämään ajoittain siniseltä matolta. Omenapuiden alla kasvavia scilloja suojelen viimeiseen asti, keväällä nurmikkoa ei saa ajaa ennen kuin kukat ovat varmasti muuttuneet siemenkodiksi ja pudonneet maahan. Lopulta "nurmikko" pitää leikata viikatteella.

Pionipenkissäkin on jo elämää. Kartanopioni (jota itsepintaisesti kutsun tillipioniksi :) ) työntää jo uutta kasvua esiin.

Ihan vielä ei päästä raparperipiirakkaa tekemään, mutta ei sitäkään tarvitse enää montaa kuukautta odottaa :) Ensi kuussa raparperipenkissä on jo pitkiä varsia ja suuria lehtiä.

Katkomistani pajuista äiti taiteili minulle uuden pajukehikon vanhaan saunanrautapataan. Tukinarut ovat vielä kiinni, äiti viimeistelee kehikon vappuna.

Lopuksi Emilian taidonnäyte siitä, miten heinien syöntiin pitää uppoutua. Minulla ei liene huolta pihan siisteydestä kesällä, kun tämä neiti pääsee ulos lampolasta :)

Hetki puutarhassa sairastelun lomassa

Kevät flunssa on kaatanut minut vuoteeseen. Niinpä, oliko pakko lähteä moottoripyöräilemään viikonloppuna ja käyttää avokypärää, vaikka umpikypäräkin olisi ollut tarjolla. Itseänipä saan tästä taudista syyttää. Tosin niiskutin ja aivastelin jo viime viikolla ihan riittämiin, että ehkäpä tämä flunssa olisi tullut ilman tuota moottoripyöräilyäkin. Mistä sen tietää, mutta nyt olen vuoteen oma ja täysin tylsistynyt elämääni. Toukokuussa sairastelu on ihan laitonta puuhaa, varsinkin kun ulkona paistaa aurinko, tuulee sopivan leudosti ja pitäisi laittaa pihaa kesäkuntoon eikä telkkarista tule mitään järkevää ohjelmaa ( = puutarhaohjelmia) päiväsaikaan.

Tänään uskaltauduin ulos, hieman raitista ilmaa oli saatava, olen maannut jo puolitoista päivää sängyssä ja tuijottanut vanhoja DVD-elokuvia. Nappasin kameran mukaan.

Lummetulppaani kuunliljapenkistä.

Muscari White Magic Aucheri Grape Hyacinth

Scillaa omenapuiden alla

Scillaa kukkapenkin reunassa sisäänajotiellä

Scillaa sortuneen kivimuurin luona

Valkovuokot aloittevat jo kukintaansa "joutomaalla" jonne istutan kaikkea mahdollista, jolle en muualta löydä tilaa. "Joutomaa" on sisääntulon vieressä, tontin etureunassa tien vieressä, joten ihan vähän kuitenkin katson mitä sinne laitan kasvamaan :)

Raparperit ovat selvinneet jälleen kerran yhdestä talvesta, lumikuormasta ja yli juoksevista pojankoltiaisista.

Viime keväänä löysin kasvimaan reunasta sinne edellissyksynä hukkuneet valkosipulit, pelastin ne kolmeen mustaan saaviin ja ajattelin laittaa ne syksyllä uudestaan maahan, mutta sinne jäivät ja siinä ne nyt kasvavat. Saa nähdä mihin ne unohdan tänä syksynä ja mistä ne ensi keväänä löydän.

Totin takanurkka on oikea aarreaitta. Perinteinen vanhan maatalon kaatopaikka siis. Siellä ovat sulassa sovussa menneiden vuosien metalliroskat ja tämän vuosituhannen ja vuoden olut- ja siideripullot ja tölkit. Sieltä löysimme viime kesänä kasvihuoneen lattiaan ladottuja tiiliä monta kottikärryllistä ja vieläkin niitä siellä on. Sieltä on löytynyt kaikenlaista roinaa ja rompetta ja tänään löysin tälläisen puunkäkkärän.

 Samasta tonkin takakulmasta löysin myös muovipussin alta sinivuokkoja kukkimassa. Kyseinen tontin nurkka on oikea rytömaa, pitäisi ehtiä sekin jossain vaiheessa siistimään. Puut saavat lahota siellä pystyyn ja kaatua omia aikojaan ötököiden majoiksi, kunhan eivät vaan kaadu naapurin pihalle, siitä pidämme kuitenkin huolen.

 

Musta- ja punaherukka tekevät jo kovasti lehtiä ja silmuja. Pensaat ovat vanhat ja rytöiset, mutta edelleen niistä tulee marjoja omiin tarpeisiin. Tänä vuonna olen luvannut laittaa niille lannoitetta ja katetta juuristolle, uudet tuet oksille ja pitää niistä parempaa huolta.

Tämän metsikön kimppuun pitäisi käydä syksyllä ennen kuin puunkaatolupa menee vanhaksi ensi vuoden toukokuussa. Tietäisi vain, että mitä kaataa ja mitä säästää. Siinäpä tälle kesälle jälleen yksi lisäpuuha pihalle.

Tontilta löytyy myös kaivonrenkaita sieltä täältä. Tämä rengas löytyy yllä olevan harvennusta odottavan metsikön reunasta. Sitä pitää varjella ja varoa tulevien puunkaatojen ajan, suunnitelmia kyseiselle betonimöhkäleelle on jo, mutta ne saavat vielä odottaa parempaa päivää.

Nämä lasit pitäisi kerätä talteen mahdollisimman ehjinä, josko voisi vaikka käyttää vielä jossain. Taitavat olla edesmenneen kasvihuoneen laseja, pieniä tasakokoisia ruutuja kun ovat.

Ja nämä rauniot olisi tarkoitus kaivaa esiin ja kunnostaa joksikin, osaksi puutarhaa kuitenkin.

Tätä kyseistä pensasta / pikkupuuta kasvaa tontilla useammassa paikassa. Tekee alkukesästä pieniä punaisia marjoja, ihan kuin pihlajanmarjoja. Äidilläni on tälle ei niin mairitteleva nimitys, jonka taidan jättää kuitenkin julkaisematta :)