maanantai 24. syyskuuta 2012

Taitaa olla kesä jo ohi ja syksy tullut

Kesä meni oikeastaan sellaista vauhtia, että tiedä ehtikö siitä oikein nauttiakkaan. Kesäloma elokuussa meni sairastellessa ja ulkovuorilautoja maalaillessa. Päästiin siis vihdoinkin talon julkisivun kimppuun.

Päätin myös purkaa vanhan terassin talon etusivulta kellarin päältä. Kellari on siis rakennettu talon kivijalasta ulkonevaksi ja terassilaudat olivat kellarin katon päällä ilman minkäänlaista tuuletusrakoa. Kellarin seinusta ja katto olivat päässeet kostumaan ja nyt niitä sitten yritetään kuivailla näillä syyssateilla. Ehkäpä se siitä kuivuu jossain vaiheessa, kun saadaan kuivaajat hommattua kellariin.

Tänä vuonna päätin myös pelata varman päälle ja tuoda pelargoniat sisälle. Vielä tästä puuttuu keväällä osamani pelargonioista otetut pistokkaat ja itse pelargonit, jotka ovat isoissa ruukuissa eteisen puolella ja mökille viemäni pelargonit. Katsotaan moniko näistä on keväällä hengissä. Toivottavasti mahdollisimman moni. Kissat tosin mielellään oleilevat juuri tuolla etelänpuolen ikkunalaudalla ja potkivat ja kaahailevat ruukkuja nurin.

Tämän kasvatin itse siemenestä ja istutin tuonne kukkapenkkiin joskus elokuun puolessa välissä. Vielä se ehti kukkimaan pienellä hennolla varrellaan. Toivottavasti saa talvehtia rauhassa. Kukkapenkki odottaa edelleen siivoojaansa, kuten kuvasta on erittäin helppo huomata.

Keväällä istuttamani lilja ilahdutti minua elokuussa avaamillaan jättimäisillä ja voimakkaan tuoksuisilla kukkasillaan. Lajiketta en tiedä, koska nimikyltti liljan juurelta on hävinnyt.

Työkaveriltani sain keväällä violetin pasuunankukan taimen ja se kukki kasvihuoneessa monin kukkasin. Tässä yksi kaunis kukkanen auenneena. Tämä kukka oli siita hauska, että kun se oli vielä "nuppuvaiheessa" se näytti erittäinkin kerratulta kukalta, mutta auettuaan sillä ei näytä olevan juuri kerrannaista lainkaan ja violetti ulkokuori muuttuu erittäin vaaleanvioletiksi sisustaksi. Toivottavasti siemenet ehtivät kypsyä, että saa kokeilla keväällä idättämistä.

Kesäkukat ovat siitä hauskoja, että niitä istuttaessa en enää muista, mitä lajiketta mikäkin taimi on. Tämän kukan kohdalla kävi juurikin näin. Kaunis monenkirjava matalahko (noin 30-40cm) korkea kukka kasvoi tyytyväisenä vanhassa betonivaluastiassa ja jaksokin kukkia pitkään heinäkuulta aina näin syyskuun puoleen väliin. Nyt se odottaa siellä siemenen kerääjää ja toivottavasti saankin siemeniä talteen ensi kesää varten.

Kesäkukkapenkissä jaksoivat kukkia koko kesän Kesämalva ja melkein koko penkin vallannut köynnöskrassi. Köynnöskrassi tekee edelleen uutta kukkaa, mutta kesämalva on jo lopettanut kukintansa.

Kasvihuoneesta on kerätty tomaattisatoa kohta kaksi kuukautta, eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Kurkkuja syötiin iso kasa ja nyt odotellaan sormet ristissä, että paprikat saisivat pintaansa edes vähän väriä, jotta ei tarvitsisi niitä raakana syödä. Chilejä olen tuonut sisälle kourallisen, vadillinen niitä siellä kasvihuoneessa vielä on, tuskin enää kypsyvät, mutta jos sisällä kokeilisi niihin väriä saada, kuten paprikoihinkin. Äitini teki tomaateista ketsuppia, joka peittoaa mennen tullen kauppojen tekeleet :)

Tämä ihana lilja nousi kukkapenkistä aivan yllättäen. En muistanut tämän väristä omistavanikaan, enkä edes tiedä, mikä lilja tämä on. Keväällä sain lahjaksi äidin naapurilta vanhoja perinnekasveja ja siellä oli jotakin liljaa joukossa, mutta mielestäni tämä ei se ole. Toivottavasti tämä selviää tulevasta talvesta ja kukkii ensi vuonnakin.

Syksy on mielestäni puutarhassa ihanaa aikaa. Mutta myös surullista. Kukat kuihtuvat yksitellen ja lehdet putoavat puista. Syksy tuo kuitenkin mukanaan lupauksen seuraavasta keväästä ja uudesta kasvusta. Joka syksy sitä jännittää miten kasvit selviävät talvesta ja miten ne lähtevät taas uuteen kasvuun. Vaikka syksy onkin usein sateista ja pimeää, kuten juuri nytkin, sitä jotenkin kääntää jo katseen ensi vuoteen ja uuteen kauteen. Nytkin jo suunnittelen uusia istutuksia, entisten korjailuja ja ennen kaikkea selailen siemenluetteloita ja -sivustoja ja haaveilen kaikenlaisista ihanista uutuuksista kasvihuoneeseen ja kukkapenkkeihin.

Mutta vielä on työtä puutarhassa jäljellä. Nurmikko pitää leikata ainakin kerran vielä, siivota tavarat pois, puhdistaa kasvihuone, tyhjentää vesisaavit, nostaa porkkanat ja punajuuret, kylvä kukkien siemeniä ensi kesää varten ja nauttia kirjavista lehdistä sekä tehdä polttopuita talvea varten. Odotan jo, että pääsen kolaamaan pihalta lunta (nyt siitä vielä luulee nauttivansa), ripustamaan valot keittiön ikkunan alle tuijiin, sytyttämään kynttilät lyhtyihin ja selailemaan pimeinä iltoina valokuvia tästä kesästä.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vapaapäivä!

Sen kunniaksi ja osin siitä johtuen ehdin heti aamusta lenkkeilemään heräävässä kylässä. Matkan varrelta kohtasin upeasti valkoisenaan kukkivan puun / todella ison pensaan.
Kuva ei ihan kerro koko totuutta tuon ihanuuden koosta, sillä en päässyt siitä tarpeeksi kauas menemättä autotelle kuvaa ottamaan, mutta takana kasvavaan puuhun nähden, joka oli arviolta 4 metriä korkea, tämä valloittava ilmestys oli noin kaksimetriä korkea ja ainakin saman verran leveä.

Riittävän lähelle pääsin kuitenkin, että sain valokuvattua mahtavalta tuoksuvat valkoiset kukkaset, joita oli siis aivan valtavasti! Kunpa olisin voinut tuon laittaa taskuun ja kipaista kotiin ja istuttaa sen keskelle alapeltoa. No jospa jostain saisin tuon nimen tietään, niin ehkäpä itsekin voisin puutarhalta jostain tällaisen ostaa.

Omalla pihalla pionit jatkavat kukkimistaan, kuukauden kohta kukkineet ja aina vain tulee uusiin pioneihin kukkia, kun edellisten kukinnot alkavat lakastua. Siis ihanuutta riittää vielä pitkälle, toivottavasti.











Piha alkaa taas näyttää siltä, että pitäisi tilata raivaaja, joka järjestelmällisesti kävisi kaikki kohdat läpi ja lähtisi vasta, kun täällä näyttäisi siltä, että oikeasti joku ehtii tälle läänille jotakin tekemäänkin. Kauhulla katselin kukkapenkkiä, joka näyttää lähinnä siltä, että se olisi hätäisesti kyhätty, kukat roiskittu miten sattuu ja kaikki repsottaa sinne ja tänne. No 6 vuotta remontin keskellä eläneelle tuo piha ehkä on ihan kotoisa näky, kun sisälläkin välillä, no myönnetää melkein koko ajan, näyttää repsottavan paikka jos toinenkin.





Kesäkukkapenkkikin kaipaisi ryhdistäytymistä. Toisaalta, ehkä asiaa olisi auttanut se, että siemeniä kylväessä ja taimia kasvattaessa olisi merkinnyt johonkin kohtaan minkä kokoiseksi mikäkin kasvi kasvaa, niiden istuttaminen kukkapenkkiin oikeaan kohtaan saattaisi olla helpompaa.



Ilmeisesti pojat näkivät äidin epätoivoisen ilmeen ja päättivät järjestää pienen yllätyksen. Hiippailivat ensin pitkin pihaa keskenään touhottaen ja tulivat sitten olohuoneeseen kädet selän takana ja ilmoittivat, että heillä on äidille yllätys.



Ja mikäs sen mukavampaa jatkaa vapaapäivän viettoa kuin todeta, että kasvimaan penkitkin on kitketty vihdoin ja viimein, joten eiköhän sitä voisi vaikka loppupäivän viettää nurmikkoa leikaten!



keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Puutarhassa on...

Rakkautta...





Tähdeksi syntyneitä...



Kauneutta...



Runsautta...

Elämää...




Ihanat Pionit!

Pionit ne tänä vuonna oikein antavat odottaa kukintaansa. Tuntuvat jokainen kukkivan yksi kerrallaan ja sitten saakin taas odottaa seuraavaa. Vieläkään eivät ole kaikki täydessä kukassaan, osassa vielä niin tiiviit nuput, että kukintaa saanee odottaa ainakin ensi viikkoon, uusimmat tulokkaat ainakin tuntuvat vielä miettivän aukaistako nuput vai ei.

Tästä kuningatarjäätelöstä, joka siis näyttää aina ihan syötävän suloiselta...




... onkin kuoriutunut kaikkea muuta kuin kuningatarjäätelöä muistuttava kohta avautuva nuppu. Ennemminkin mansikkajäätelö :)

Valkoinen pionikin on päättänyt vihdoin ruveta kukkimaan. Kyllä sitä on taas odotettu ja ihasteltu ja haisteltu. Tuoksu on aivan ihanan hento, aivan kuin kukkansakin. Ja hauskasti laittavat illalla nuppunsa kiinni yötä vasten ja avaavat ne taas aamulla.




Tämä pioni oli nuppuna vain hetken ja jo avasi ihanaisen kukkansa.

Pilvien peitettyä auringon laittoi pioni terälehtensä suppuun.

Ja vielä jaksavat nämäkin pionit kukkia, aloittivat kukinnan jo juhannuksena ja vielä näyttää tulevan uusia nuppujakin.




tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kukkia ja kurkkuja!

Kasvihuone sai olla juhannuksen miten taisi ja sunnuntaina kun kotiuduimme kävin vain pikaisesti kastelemassa tomaatit ja muut. Hieman olivat lurpallaan, mutta piristyivät kummasti vedestä. Tänään kävin taas pikaisesti töiden jälkeen katsomassa mitä uutta kasvihuoneessa on ja olihan siellä!
 Kurkkua on tuloillaan vallan mukavasti ja kohta päästään maistelemaan tämän kesän ensimmäisiä omia kurkkuja. Varmaankin ne ensimmäiset taas jaetaan tarkasti viivottimella tasan, että jokainen (lue pojat) saavat yhtä paljon :)

 Inkarvillea yllätti todellakin minut ja kasvoi mittoihinsa tänä vuonna! Ostin sen jotakin vuosia sitten ja jätin syksyllä maahan, vaikka lapussa luki, että suositellaan talvettamista sisällä viileässä. Lunta on penkin päälle joka vuosi kasattu metreinä mitattava kasa ja viime vuonna ei tämä juurikaan päätään korkeammalle kuin mullan pinnalle nostanut, nyt silmämääräisesti katsoin, että nämä korkeimmat kukkavanat olivat kohonneet jo lähemmäs 40 senttiin!

 Ensimmäistä kertaa ehdin nähdä Mooseksen palavan pensaan kukinnan kunnolla läheltä. En ole koskaan nähnyt täysin auenneitä kukkasia. Ovatpa ne kauniit! Mutta tänä vuonna pysyn kaukana koko pensaasta, saa kasvaa vaikka koiranputkia keskelle pensasta, viime vuoden paljojäljet käsissä muistuvat liiankin hyvin mieleen.

 Kasvihuoneessa kasvaa paljon kaikenlaista tänä vuonna. Sain työkaveriltani kaksi pasuunankukan tainta ja toinen jo innolla tekee ensimmäistä kukkaansa. Toinen on vähän hillitympi, kasvaa kaikessa rauhassa, eikä tunnu olevan mitään kiirettä kukkien tekoon.

 Hajuherneetkin ovat jääneet kasvihuoneeseen kasvamaan omassa ruukussaan köynnöstukea pitkin. Hienosti siellä kasvavatkin, toivottavasti myös jossain vaiheessa kukkivat. Täytynee sitä ennen siirtää ne ulos, ettei kasvihuone täyty pistävistä öttiäisistä tänä vuonna.

 Tämä kaunis hento lila kukkanen on lienee Ruusunätkelmä. Se kasvoi aivan yllättäen kukkanpenkkiin, enkä sitä sinne todellakaan ole istuttanut. On pitänyt se sieltä kaivaa moneen kertaan jo pois, mutta toisaalta, miksi suotta, kasvaa kauniisti toisten kukkien lomassa hakien niistä tukea omalle kasvulleen. Kyseisestä kukkapenkistä nousi monta muutakin yllätystä, joita en sinne itse tiedä laittaneeni. Lienevät edellisen asukkaan taidokkaiden kukkapenkkien jäämiä, joista saan nyt sitten nauttia omien istutusteni lisäksi.

Krassit ovat mielestäni ihania kukkia ja niitä ei koskaan voi olla liikaa :) Tämä kaunokainen kukkii äitini tekemän pajuköynnöstuen lomassa ja nauttii ilta-auringosta suuren pihakoivumme alla vanhassa saunan padassa. Tänä vuonna krassit ovatkin kasvaneet yllätävän hyvin, nyt vain kukkaloistoa odottelemaan!

Pionien kukintaa

 Ennen juhannusta pionien kukat olivat vielä tiiviinä nuppuina, sunnuntaina oli jo osa aukeamassa kukkaan.

 Aurinkoinen päivä tänään sai osan pionien kukista aukeamaan koko loistoonsa.



 Osa vielä antaa odotuttaa omaa kukkaansa.
... kun toiset miettivät näyttääkkö kieltä vai mutristaa suuta :)
Pionit ovat äidiltäni saatuja, joka sai ne isäni tädiltä ja nyt ne ovat jaettuna siis minun pionipenkissäni. Nämä pionit ovat samoja keskenään, vielä löytyy penkistä muutama mysteeri pioni, nimiä ei juuri muilla ole, kuin niillät, jotka olen itse tänä vuonna kaupasta ostanut. Ne ovat kylläkin vielä niin pieniä, että tuskin tekevät kukkia vielä tänä vuonna.
 Valkoinen pioni ei vielä ole kukintansa alussa, toivottavasti kukinta alkaakin vasta, kun ennustetuista vesisateista on päästy. Valkoisen pionin kukat tuntuvat olevan erityisen arkoja vesisateelle, tänään nostin jo pelkät varret nuppuineen toistamiseen maasta.
Ja tämä pioni se aina näyttää nuppuvaiheessa ihan vaniljajäätelön ja mansikkahillon sekoitukselta :)