Helatorstain viettoa

Vapaapäivä alkoi klo 5:30 herätyksellä, joka ei ollut suunniteltu. Näin minulle aina käy, kun on useampia aikaisia aamuherätyksiä peräkkäin ja koittaa ensimmäinen vapaa, hereillä ollaan hyvissä ajoin. Hetken ihmettelin tietokoneella ja sitten lähdinkin koiran kanssa lenkille kuuntelemaan lintujen aamukonserttia. Mukavassa ilmassa heräsi mieli ja keho kunnolla ja lenkin jälkeen jätin koiran sisään ja suuntasin ulo. Kello oli seitsemän. Sopiva aika aloittaa puutarhatyöt.

Ensimmäisenä kaivoin mäkimeiramin ylös kukkapenkistä, jossa se levisi liian innokkaasti tappaen alleen kaiken muun kasvuston ja siirsin sen rytömaani nurkkaan. Siellä se saa rauhassa levitä ihan niin paljon kuin haluaa.

Seuraavaksi kaivoin kultapallon toisesta kukkapenkistä ja viskelin sen juurakoita pitkin rytömaan aidan viertä. Ihana ja perinteinen kukka, mutta kasvoi täysin hallitsemattomana kukkapenkissä ja varjosti liikaa päivänliljoja. Nyt saa tuokin kasvaa rauhassa ja levitä. Hieman näyttävät juuret pullistelevan multa-hiekkakasastaan, mutta eipä ole tuo ollut koin kranttu maansa tai istutustapansa suhteen.

Kuoppa jäi jäljelle, kun kultapallon kaivoin ylös. Siinä olisi tilaa kukkasille, pitänee vierailla työkaverin pihalla lähipäivinä :)

Patjarikkokin pääsi vihdoin paikoilleen. Hieman oli jo ehtinyt kasvusto kärsiä liian pienestä muovipurkista, mutta toivottavasti tuosta innostuu, kun saa levitellä juuriaan hiekkamaassa. Istutin myös kääpiöneilikan samaan rinteeseen ketoneilikoiden viereen. Hiljalleen alkaa tuohon tontinreunustan mänty-hiekkarinteeseen tulla kasvustoa ja samalla, kun sitä raivaan, löytyy sieltä edellisen asukkaan istutuksia.

Kävin tarkistamassa köynnöskuusaman kuntoa ja huomasin ilokseni siinä olevan komeat lehdet. Hieman etäämpää löysin toisen, ilmeisesti myös kuusaman, jossa oli hieman vaaleamman vihreät lehdet, kuin istuttamassani kuusamassa. Pitänee tätä tarkistella lähemmin ja hieman karsia tuota kasvustoa tuosta juurelta.

Tälläinen hauskuus löytyi tuon kuusamaksi epäilemäni pensaan vierestä. Jossain toisaalla tonttia oli myös samanlainen kasvi. Mikälie onkaan.

Metsän reunasta löytämäni yksinäinen narsissi oli ehtinyt kukkaan. Taidan sen kuitenkin siirtää johonkin kukkapenkkiin, jossa saa kasvaa rauhassa. Narsissin lähellä kukki sinivuokot vielä ja siitä muistuikin mieleen valko- ja keltavuokkoni rytömaalla ja ryntäsin toiselle puolelle pihaa lapion kanssa.

Olin jo ehtinyt surra, että tänä vuonna ei pihassa ole ainuttakaan valko- tai keltavuokkoa, mutta niitäpä onkin ihan kunnon mättäät, olivat vain hieman hajallaan toisistaan, joten siirsin vuokkomättään lähemmäs toisiaan.

Rytömaanunikot kasvavat kovalla päivävauhdilla. Näitä on suunnitteilla istuttaa tänä vuonna lisää. Kylvin jo kaksi pussia unikkojen siemeniä pitkin rytömaata, katsotaan lähteekö niistä mikään itämään.

Lisää kukkia! ja vähän muutakin

 Pionien kukinta alkaa mukavasti jo alku kesästä ja jatkuu pitkälle heinäkuun loppuun. Tässä vielä "Tillipionin" kukintaa, josta sain nauttia useamman viikon. Nyt jäljellä on enää muutama kukkanen ja isot siemenkodat kukintojen jäljiltä.

 Akileijat loistavat kilpaa auringon kanssa. Väriloisto on monenkirjavaa ja onpa purppuran/violetin värisen kukinnon keskellä melkein valkoisia kukkasia. Epäilen vahvasti, että nämä akileijat ovat keksineet risteytyä keskenään, sillä olen melkeinpä sata varma, että viime kesänä istutin punaista, sinistä ja vaaleanpunaista akileijaa.

 Punapäivänkakkarat ovat hieman lamoavaa mallia varsiltaan, mutta kukat ovat sitäkin kauniimmat. Ehkäpä nämäkin ensi kesänä jo ymmärtävät kasvaa suoraan ylöspäin!

 

 Särkyneitä sydämiä ei voi ihailla liikaa. Valkoiset ovat vieneet tänä vuonna sydämeni, niin hentoja ne ovat kaiken vihreän keskellä. Punaiset särkyneet sydämet hakevat varjoa Mooseksen palavanpensaan suojista.

 Mooseksen palavapensa on tyytyväinen uudella paikallaan, johon se on kotiutunut hyvin. Useampia kukintoja on kohonnut lehtien yläpuolelle ja odotan innolla, että ne rupeavat avautumaan. Viime kesänä sain tosin tuta henkilökohtaisesti tuon palavuuden ja palovammat käsissä muistuttivat kitkemisestä liian lähellä kukintoja kesäisenä päivänä.

 Keltapäivänlilja on saanut aikaiseksi näin paljon kukintoja, jotka odottavat sopivaa hetkeä auetakseen. Muutama innokas onkin jo avautunut. Tämä on niin ihanan keltainen, että sitä katsellessä tulee hyvälle mielelle, vaikka taivaalle kertyisikin tummia sadepilviä.

Kesäkukkapenkkikin loistaa kirjavassa väriskaalassaan. Ihan kaikki eivät vielä ole päässeet kukinnan alkuun, osa vielä kasvattaa vartta, jotta voisi kehittää kukintonsa. Katsotaan, että josko loppukesästä tuossakin penkissä olisi useampia kukkijia samettikukkien, heliotrooppien ja etualan riippuverbenoiden lisäksi.

Tästä pelargoniasta on vaikea ottaa kuvaa aurinkoisena päivänä, eikä se kovin hyvin onnistu edes pilvisellä. Tuo punaisen sävy on sellainen, että jostain syystä kamera ei sitä suostu oikein kuvaamaan. Liekkö liian loistava kamerallekin. Ihana se on ja toivon, että saisin kohta pistokkaan tai muutaman siitä laitettua purkkiin ensi vuotta varten.

Kuunliljat ovat vallanneet oman penkkinsä kokonaan. Sitä tarvitsee laajentaa syksyllä, kun ovat kukkineet. Omenapuun alle on hyvä kaivaa penkin laajennusta ja reunustaa sitä kattotiilillä. Voisihan sitä vaikka muutaman uuden kuunliljankin tuonne penkkiin sitten laittaa ja muutaman pussillisen tulppaaneja kevättä odottamaan!

 Tänään näin Puutarha Prismassa näitä myynnissä: Punakissankäpälä. Omalta pihalta näitä löytyy isompi alue ja niitä on hauska seurata, sillä kukinnan edetessä ne muuttavat muotoaan ja väriään kuin parhaimmatkin kameleontit.

Jostain syystä tämä kone taas tekee omia tepposiaan, joten tässä alla on Inkarvillea. Tämä yllätti minut tänä vuonna ihan täysin. Olin aivan varma, että se ei ole selvinnyt talvesta ja istutin esikkoja samaan kohtaan, mihin tätä olin laittanut kaksi vuotta sitten. Sieltä se vain kuitenkin nousi esikkojen joukosta ja kukkii nyt täydellä terällä.

Omenapuu, joka vaurioitui viime syksynä koivua kaadettaessa ilahdutti minua juuristollaan kasvavalla harjaneilikkajoukkiolla. Taidankin kitkeä tuosta oikein ison alueen, jotta nämä saavat levitä rauhassa ja istuttaa puun toiselle puolelle ruusunätkelmää ja mikäli onnistun löytämään, viinikähröä.

 Hopeahärkki kukkii auringossa loistavalla valkoisella kukkapilvellään. Tämä on tarkoitus siirtää talon seinustalta pois lämpimään rinteeseen, sillä remontti etenee kunhan kunnansedät antavat luvan ruveta laudoittamaan seinää ja tämä ihanuus jäisi muuten jalkoihin.

"Rytömaani", joka kaipaisi kipeästi kitkemistä. Siellä kasvaa luonnonkukkien lisäksi kylvettyjä kukkasia, mutta ne jäävät nokkosten varjoon, sillä nokkoset olivat viime katselmuksessa kasvaneet jo lähelle vyötärökorkeutta.

 En ole aiemmin antanut lupaa ajaa nurmikkoa omenapuiden alta ja siellä alkoi näyttää tällä viikolla siltä, että heinä valtaisi kohta omenapuutkin. Isäntä otti raivaustrimmerin ja kaatoi heinät nurin.

Minä hain navetan takaa heinäseipäitä, iskin ne maahan ja "seivästin heinät" kuivumaan ja odottamaan kompostiin siirtymistä. Siinä ne nyt sitten koristavat pihaamme taas tänäkin kesänä, lapsuuden muistot, heinäseipäät.

Kun nurmea niitettiin omenapuiden alta löytyi sieltä heinän seasta Palloarovuokko, jota olen kerran aiemminkin ihaillut tontillamme, mutta tuolloin se sai valitettavasti Rounduppia niskaansa. Siirsin nämä kukkapenkkiin suojaan ja toivon, että ne selviävät siellä ilahduttamaan ensi kesänäkin minua kukinnallaan.

Tänään kävin puutarhakaupoilla ja sieltä lähti mukaan vähän yhtä ja toista. Kolme kiinanpionia, kaksi atsaleaa ja yksi alppiruusu. Atsaleat istutettiin ison pihakoivumme suojaisaan varjoon, tosin tuohon kyllä paistaa myös aurinkokin ihan mukavasti illalla. Gentianatsalea 'Kullannuppu'

 Päivänkakkaratkin aloittavat kukintaansa. Näitä kasvaa pitkin pihaa ja saavatkin kukkia ihan rauhassa, kunnes ne lakastuttuaan päätyvät kompostiin.

 Juhannusruusut pääsivät pisaranmuotoiseen kukkapenkkiin, joka kehystettiin pystyyn nostetuilla kattotiilillä. Penkin tilalla oli aiemmin puutarha-allas hetken aikaa, mutta nostin sen ylös jo useampi vuosi sitten ja kuoppaan tuli aina kerättyä kiviä. Toivottavasti juhannusruusut tuossa nauttivat olostaan, auringossa.

Kesän ensimmäinen krassinkukka on ujo ja haluaa kukkia rauhassa lehtien suojassa. Nämä krassitkin ovat aikamoisia kameleontteja luonteeltaan, koskaan ei voi tietää minkä värisiä kukkaset ovat, vaikka pussin kyljessä kuinka väri kerrottaisiinkin.

Rytömaassa kasvaa myös unikkoa, joka piankin päässee kukinnan alkuun. Tämä on onneksi niin vahva luonteeltaan, etteivät muutamat ympärillä kasvavat nokkoset paljoakaan haittaa.

Pionipenkissäni kasvoi  marjakuusi, joka varjosti muutamaa pionia niin, etteivät ne oikein kasvaneet kunnolla. Niinpä päätin maanantaisen vapaapäiväni kunniaksi ja kiukkuisena ruohonleikkurin terän katkeamisesta, kaivaa tuon kuusen pois penkistä. Puoli tuntia siinä meni, että sain taisteltua kuusen juurineen ylös ja hetken levättyään nurmikolla pääsi mahonian viereen jatkamaan kasvuaan. Joka ilta sitä on kasteltu reilusti ja hyvin se on näyttänyt kotiutuvan uuteen paikkaansa. Saapi nähdä, miten talven jälkeen kuusen vointi on.