keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Penkissä ja kasvihuoneessa

Maariankämmekkä ilmestyi kukkapenkkiin.

Nämä on läheltä katsoen samaan aikaan niin hupaisia ja äärettömän kauniita.

Päivänliljat loistavat jälleen kilpaa auringon kanssa. Näitä pitäisi jakaa enemmän ja laittaa muuallekin, ovat niin ihania auringonpaisteita kukkiessaan.

Kohta pääsee maistelemaan oman kasvihuoneen antimia, kurkkuja tulossa kilokaupalla!

Tomaatit taimet on vielä aika pieniä, mutta täynnä kukkia ja muutamissa jo raakileitakin.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Aamukasteessa

Viimepäivien sateiden jälkeen oli ihana kävellä pihalla ja ihmetellä luontoa.

Atsaleat kukkivat vielä hetken.

Alppiruusut alkavat juuri kukkia.

Kurjenmiekka on kukkinut jo viikon verran.

Särkyneet sydämet jatkavat kukintaansa.

Pikkutalvio kukkii vielä muutamilla kukkasilla.

Mooseksenpalavapensas kehittelee vielä nuppujansa ennen kukintaa.

Keltapäivänlilja on täynnä nuppuja.

Tervakukka vai Mäkitervakko?

Samettikukat

Sarviorvokki



Vaaleanpunaisesta ruusunnupusta tulee valkoinen ruusunkukka.

Syreeni kukassaan.

 
Mårbacka kasvihuoneessa

Akileija kurkottelee rikkaruohojen keskeltä.

Hiirenvirna kasvaa entisessä kukkapenkissä. Kaunis, vaikka rikaksi luokitellaankin.

Mahonia

Marjakuusi on saanut koristeekseen seitit.

Siperianunikko

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ainakin viisi mustikkaa

Keväämmällä kun siirsin pensasmustikat metsänreunasta kasvihuoneen eteen omaan penkkiin ajattelin, että niistä ei tänä vuonna mitään satoa ainakaan saada. Murjottaisivat kuitenkin, kun kaivoin ne ylös ja murjoin uuteen maahan.

Yllätys olikin siksi aikamoinen, kun tänään tajusin, että valkoiset täplät eivät olleet mitään lehtiin eksynyttä tautia vaan kukkanuput. Luvassa siis ehkä ainakin viisi mustikkaa.

Pionipenkissäkin on elämää, vaikka en sitä keväällä ehtinytkään siivota. Istutin tähän penkkiin suunnitellut uudet pionit kunnostettuun isoon penkkiin, jotta eivät kuole. Niin ovat pionit ihmeissään näistä keleistä, että eivät oikein osaa avata kukkiaan, mutta eivät myöskään olla avaamatta. Osa tämän pionin kukkien terälehdistä on lähtenyt jo aikoja sitten tuulen mukaan.

Hopeahärkki kasvaa uskollisesti talon vierustalla, vaikka sen päälle heitellään kaikki käsistä irtoava romu ja koirat rallaavat sen päältä urakalla. Tämä pitäisi kaivaa pois ja istuttaa muualle, jotta pääsisi siivoamaan talon seinustaa ennen sokkelin päällystystä. Paikkaa vaan en ole keksinyt, että mihin laittaisin.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Aurinkoa, tuulta ja vettä - kesäkuu

Perennat on nyt istutettu isoon penkkiin. Jännittävää nähdä, mitä niistä nousee ja minkä muotoiseksi penkki muotoutuu. Harmikseni tajusin, että koirat ovat tottuneet talven aikana kaahaamaan penkin kohdalta yli, joten muutama kasvi on jo saanut osansa jättitassujen kurvailusta.
Penkin viereen, rinteeseen josta siirtin töyhtö angervot, on istutettu vuorenkilpeä yhden rinteeseen jääneen angervon kaveriksi. Samaiseen rinteeseen istutetaan myös ruusuangervot sekä jotakin reunuskasvia tulevien portaiden viereen. Penkin viereen, matalaan rinteeseen en vielä ole istuttanut mitään, mutta suunnitelmissa olisi istuttaa siihen laventelia.

Omenapuiden kukinta on alkanut ja puut puhkeavat kukkaan jokainen vuorollaan. Punakanelin kukissa oli paljon pölyttäjiä. Tämän päivän kovat tuulet riepottavat sekä pölyttäjiä että kukkia ja kohta maa onkin valkoisenaan omenankukkien terälehtiä. Toivottavasti syksyllä saadaan nauttia jälleen runsaasta omenasadosta.

Tämä omenapuu on pieni, ikivanha ja kärsinyt kovia. Muutamia vuosia sitten, kun pihastamme kaadettiin iso kaksi haarainen koivu, kaatui se suoraan tämän omenapuuparan päälle vieden mennessään puolet puusta. Koskaan aikaisemmin ei tässä puussa ole ollut niin paljoa kukkia, kuin on tänävuonna. Viime vuonna olin jo varma, että puu on kuollut, lehtiäkin ilmestyi vain muutama. Olen suunnitellut, että istutan puun runkoa pitkin kasvamaan lumikärhö, mutta asiaa täytynee vielä harkita, koska voimakaskasvuisena lumikärö saattaa vallata puun kokonaan. Toisaalta, tämän omenapuun omenat ovat pieniä ja erittäin happamia, joten ei juurikaan olisi haitaksi, vaikka puusta ei satoa saataisikaan.

Tontin nurkassa, kasvaa ja voi hyvin ja aloittelee kukintaansa pikkutalvio. Siellä täällä talviomatosta ylös nousee ja kukintaansa aloittaa myös kielot. Tuoksu alkaa olla pihalla paikoin jo aika huumaavaa, sillä kielot ovat jostain syystä päättäneet levittäytyä laajemmallekin alueelle pihallamme.
Rakas rytömaani, kuhan hänes on- kukkapenkkini, johon istutetaan kaikki sellainen, mikä leviää liiaksi, on liian iso ja hallitseva "siisteihin" perennapenkkeihin (niin kuin minulla sellaisia edes olisi) ja sellaiset, joihin minulla on syvä viha-rakkaus- suhde. Tuonne myös kylvetään kaikki ylijämätsiemenet, yksi ja monivuotiset. Tänäkin keväänä olen eräänkin juurakon tuonne vanhaan kaatopaikkaan kaivannut ja todennut että kuhan hänes on. Siellä kasvaa kaikki sulassa sovussa ja peittää alleen rikkaruohot, paitsi nokkosen joka rakastaa uusia naapureitaan ja intoutuu vuosi vuodelta kasvamaan aina vain komeampiin kukintoihin. Mikäpä siinä, saapahan siellä asustella sitten muutama perhosentoukka ihan rauhassa.

Mahonian kukinta alkaa olla jo ohitse. Viikko sitten pensas hohti keltaisenaan auringossa, tänään kukkaset ovat joutuneet luopumaan loistostaan useamman päivän jatkuneiden kovien tuulien vuoksi. Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset pörräävät kiireellä jäljellä olevissa kukissa. Syksyllä pitää käydä tämän pensaan kimppuun kirveen tai moottorisahan kanssa. Pensasta on pakko leikata, se on kasvanut 9 vuoden aikana aivan valtoimenaan. Tai sitten siirrän kukkapenkin sen vierestä muualle ja annan mahonia vallata omaa alaansa rauhassa. Toisaalta, jos laittaisi viereiseen kukkapenkkiin voimakaskasvuista pensasruusua, saisivat molemmat kasvaa ja levitä rauhassa. Koirien vauhtia ei mahonia ole tähän päivään mennessä hillinnyt, vaikka se piikkinen onkin.

Kasvihuonekin sai lopulta asukkaansa suoriin riveihin, satoa odotellessa ja uutta kattoa suunnitellessa.