maanantai 28. toukokuuta 2012

Sadetta odotellessa...

on hyvä hetki laitella tänne blogiinkin viime viikkojen kuvia ja touhuiluja esille. Toukokuu on mennyt todella nopeasti. Leikkö syynä toissa viikkoinen lomanen vaiko viime viikon kuntoremontti Punkaharjun kansallismaisemissa Kruunupuistossa.
Ainoa kuva, jonka kuntoremonttiviikon aikana otin maisemista, eikä tuokaan oikein oikeutta tee sille oikealle maisemalle, jonka voi kokea Aurinkoterassilta paikanpäällä.

Viikko ennen kuntoremonttia oli heti aikaa nauttia keväisestä luonnosta kotipihassa loman muodossa. Aamuisin oli ihanaa nousta aikaisin yhdessä auringon kanssa ja mennä pihalle katselemaan ja ihmettelemään ja tarttumaan lapionvarteen.
Päätin kaivaa kasvihuoneen ympärille ojaa, joten lapio käteen ja kaivuuhommiin! Lapion syvyyteen ja kahden leveyteen kaivettuna oja oli lopulta valmis.
Ja päätin kaivaa myös päädyn edustan auki.
Tässä kohtaa tuli mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä, mutta tulipahan nyt sitten tämäkin tehtyä. Ojan kaivuun jälkeen piti tietenkin ojat täyttää ja se tarkoitti useampaa kymmentä kottikärryllistä sepeliä ja lisää lapiohommia.
 
Mutta valmista tuli ja nyt on sepelireunukset kasvihuoneella ja toivottavasti vähemmän vaaraa siitä, että pellolla kasvavat heinät ja muut rikat yrittäisivät työntyä perustuste läpi kasvihuoneen puolelle.

Toisaalta, kun kerran kaivamaan alettiin, niin kyllähän sitä voisi kaivella hieman lisääkin! Lomallahan sitä on aikaa heilua lapion varressa aamusta iltaan, joten uutta projektia kohti!
Kasvihuoneen toinen pääty sai myös osakseen uuden ilmeen. Tästä projektista ei ole kuvaa aloituksesta, vaan kuvan tajusin ottaa vasta, kun olimme jo kaivaneet maat pois ja kärränneet juuriesteen päälle sepeliä useammat kärrilliset. Miehen lähdettyä töihin jatkoin projektia ja aloitin kattotiilien kärräämisen talon takaa kasvihuoneelle.
Sepeliä tuli kärrättyä vuoronperään tiilien kanssa, että sain nostettua kukkapenkin pohjaa ylöspäin samalla, kun ladoin tiiliä muuriksi.
Navetalta löytyi vanhat miehen tädin parvekkeella olleet puuritilät, jotka laitoin penkkien väliin ja mallasin pöydän ja tuolit paikoilleen.
Kun penkit olivat valmiit haettiin Elimäeltä Mustilasta kaksi peräkärrillistä multaa ja päästiin jälleen lapiohommiin. Lopulta pääsin istuttamaan kesäkukat etummaiseen penkkiin ja taaimmaiseen äitini kylvi kehäkukkaa. Pelargonia hulluuteni pääsi jälleen vauhtiin Kaijansinkon puutarhalla ja ostin ruukuissa olevat pelargonit. Omani ovat sen verran pienet, että ne ovat vielä kasvihuoneen sisällä kasvamassa ja odottamassa isompia ruukkuja.

Viime viikolla äitini oli meillä lastenhoitoapuna ja samalla askarteli minulle vahaan saunanpataamme pajusta köynnöskehikon.
Pataan istutin vaaleaa isoköynnöskrassia ja taakse tuoksuhernettä. Pata on pihamme maamerkin, ikivanhan rauduskoivun alla sopivasti puolivarjossa.

Viime syksynä kaadetun koivun perkuujätteet odottivat vielä korjaamista. Äitini päätti askarrella risuista minulle linnun.
Lintu on vielä kesken ja odottaa myös puolisoa rinnallen. Tilapäinen sijoituspaikka löytyi vanhan matitonkan päältä. Maitotonkan kaivoin pihamme perältä ja se on oikeasti kahdessa osassa ruostuttuaan puhki, mutta painoin osat toistensa päälle ja ajattelin istuttaa niihin jotakin köynnöstävää kesäkukkaa, mutta nyt tonkka saa pidellä hetken risulintuani.

Rinteessä, joka on tonttimme ja VT12 rajalla kasvaa ihanaa hopealehtistä ja violettikukkaista luonnonkukkaa, kissankäpäläksi äitini sitä kutsuu ja siltä se hieman myös näyttääkin.
Äitini kertoi, että kyseistä kukkaa oli hänen lapsuudessaan paljon kallioilla, mutta nyt ei enää kuulema niin paljoa. Omalta pihaltamme tätä ihanuutta löytyy kahdesta kohtaa, saavat rauhassa kasvaa ja levitä.

Työkaveriltani sain hävitysuhan saaneen köynnöskuusaman.
Kuusama asui ensimmäiset viikot meillä ämpärissä kasvihuoneesa ja vihertyi siellä innoissaan lämmössä ja valossa. Siirsin sen viime viikolla torstaina ulos ämpärissään ja perjantaina istutuimme sen illan edellä tontin rajalle aidan viereen. Hieman huono kuva.
Päätti ruveta ämpärissään jo kukkasia tekemään, joten olikin korkea aika päästä omalle paikalleen. Toivottavasti viihtyy ja kasvaa ja kukoistaa runsaana.

Mahonian kukkaloistoa viikonlopulta auringonpaisteessa. Pensas oli täynnä suriseviä öttiäisiä, jotka pörräsivät keltaisissa kukinnoissa innoissaan.

Särkynytsydän availee kukkiaan omalla paikallaan. Jännitin keväällä lähteekö tämä ihanuus nousemaan penkistä lainkaan, mutta sieltä ne vain nousivat tänäkin keväänä.

Akileijat aloittelevat kukintaansa myös. Näitä samanlaisia akileijoja löysin myös kolme muuta yksilöä, joista kaksi sijaitsee entisen ja nykyisen kukkapenkin reunalla ja kolmas kukkapenkkien vieressä. Ihanaa löytää pihasta uusia istutettavia ja siirrettäviä, kukkapenkkien täyttäjiä, ei tarvitse puutarhoille lähteäkään!

Pionitkin valmistautuvat kukkimaan. Tässä ehdottomasti lempipionini omasta penkistäni, kaikki ne toki ovat ihania ja ihastuttavia omalla tavallaan, tämän kasvua ja kukintaa odotan kuitenkin eniten.

torstai 3. toukokuuta 2012

Hetki puutarhassa sairastelun lomassa

Kevät flunssa on kaatanut minut vuoteeseen. Niinpä, oliko pakko lähteä moottoripyöräilemään viikonloppuna ja käyttää avokypärää, vaikka umpikypäräkin olisi ollut tarjolla. Itseänipä saan tästä taudista syyttää. Tosin niiskutin ja aivastelin jo viime viikolla ihan riittämiin, että ehkäpä tämä flunssa olisi tullut ilman tuota moottoripyöräilyäkin. Mistä sen tietää, mutta nyt olen vuoteen oma ja täysin tylsistynyt elämääni. Toukokuussa sairastelu on ihan laitonta puuhaa, varsinkin kun ulkona paistaa aurinko, tuulee sopivan leudosti ja pitäisi laittaa pihaa kesäkuntoon eikä telkkarista tule mitään järkevää ohjelmaa ( = puutarhaohjelmia) päiväsaikaan.

Tänään uskaltauduin ulos, hieman raitista ilmaa oli saatava, olen maannut jo puolitoista päivää sängyssä ja tuijottanut vanhoja DVD-elokuvia. Nappasin kameran mukaan.

Lummetulppaani kuunliljapenkistä.

Muscari White Magic Aucheri Grape Hyacinth

Scillaa omenapuiden alla

Scillaa kukkapenkin reunassa sisäänajotiellä


Scillaa sortuneen kivimuurin luona

Valkovuokot aloittevat jo kukintaansa "joutomaalla" jonne istutan kaikkea mahdollista, jolle en muualta löydä tilaa. "Joutomaa" on sisääntulon vieressä, tontin etureunassa tien vieressä, joten ihan vähän kuitenkin katson mitä sinne laitan kasvamaan :)

Raparperit ovat selvinneet jälleen kerran yhdestä talvesta, lumikuormasta ja yli juoksevista pojankoltiaisista.

Viime keväänä löysin kasvimaan reunasta sinne edellissyksynä hukkuneet valkosipulit, pelastin ne kolmeen mustaan saaviin ja ajattelin laittaa ne syksyllä uudestaan maahan, mutta sinne jäivät ja siinä ne nyt kasvavat. Saa nähdä mihin ne unohdan tänä syksynä ja mistä ne ensi keväänä löydän.

Totin takanurkka on oikea aarreaitta. Perinteinen vanhan maatalon kaatopaikka siis. Siellä ovat sulassa sovussa menneiden vuosien metalliroskat ja tämän vuosituhannen ja vuoden olut- ja siideripullot ja tölkit. Sieltä löysimme viime kesänä kasvihuoneen lattiaan ladottuja tiiliä monta kottikärryllistä ja vieläkin niitä siellä on. Sieltä on löytynyt kaikenlaista roinaa ja rompetta ja tänään löysin tälläisen puunkäkkärän.

 Samasta tonkin takakulmasta löysin myös muovipussin alta sinivuokkoja kukkimassa. Kyseinen tontin nurkka on oikea rytömaa, pitäisi ehtiä sekin jossain vaiheessa siistimään. Puut saavat lahota siellä pystyyn ja kaatua omia aikojaan ötököiden majoiksi, kunhan eivät vaan kaadu naapurin pihalle, siitä pidämme kuitenkin huolen.
 
Musta- ja punaherukka tekevät jo kovasti lehtiä ja silmuja. Pensaat ovat vanhat ja rytöiset, mutta edelleen niistä tulee marjoja omiin tarpeisiin. Tänä vuonna olen luvannut laittaa niille lannoitetta ja katetta juuristolle, uudet tuet oksille ja pitää niistä parempaa huolta.

Tämän metsikön kimppuun pitäisi käydä syksyllä ennen kuin puunkaatolupa menee vanhaksi ensi vuoden toukokuussa. Tietäisi vain, että mitä kaataa ja mitä säästää. Siinäpä tälle kesälle jälleen yksi lisäpuuha pihalle.

Tontilta löytyy myös kaivonrenkaita sieltä täältä. Tämä rengas löytyy yllä olevan harvennusta odottavan metsikön reunasta. Sitä pitää varjella ja varoa tulevien puunkaatojen ajan, suunnitelmia kyseiselle betonimöhkäleelle on jo, mutta ne saavat vielä odottaa parempaa päivää.

Nämä lasit pitäisi kerätä talteen mahdollisimman ehjinä, josko voisi vaikka käyttää vielä jossain. Taitavat olla edesmenneen kasvihuoneen laseja, pieniä tasakokoisia ruutuja kun ovat.

Ja nämä rauniot olisi tarkoitus kaivaa esiin ja kunnostaa joksikin, osaksi puutarhaa kuitenkin.

Tätä kyseistä pensasta / pikkupuuta kasvaa tontilla useammassa paikassa. Tekee alkukesästä pieniä punaisia marjoja, ihan kuin pihlajanmarjoja. Äidilläni on tälle ei niin mairitteleva nimitys, jonka taidan jättää kuitenkin julkaisematta :)