Kevään ensikukat

Tämän viikon olen katsellut ihania kuvia toisten puutarhoista, joissa kukkivat krookukset ja muut kevään esikukat. Omassa pihassani ei krookuksia ole (asia, joka pitänee korjata syksyllä ja istuttaa krookuksia kukkapenkit täyteen), joten en pääse niiden kauniista kukinnasta nauttimaan.

Omassa pihassani kevään esimimmäisiä kukkijoita ovat sinivuokot (niiden kahden lumikellon lisäksi), joita löytyykin paljon.

Luonnon omia ihanuuksia, pitkin pientä metsikköä. Puiden kaatamisen jälkeen on metsän pohja saanut valoa niin ovat sinivuokotkin innostuneet kasvamaan ja leviämään. Muutaman viikon päästä, jos säät sallivat, niin metsä on täynnä sinisiä mättäitä.

Toiset pienet siniset kukkijat näin keväällä ovat jo päässeet talon seinustalla lämpimässä hyvään kasvuun. Vielä eivät skillat rohkene kukkiaan avata, mutta iltapäivällä, kun aurinko kääntyy seinustalle, avautuvat varmasti.

Navetan takana kävellessäni alkoivat lampaat määkiä lampolassa. Ikkunasta kurkistin ja heti olivat ikkunan takana tuijottamassa. Hauskoja ihania silkkiturpia. Pääsevät kohta villoistaan ja kuukauden päästä ovat jo ulkona laiduntamassa.

Kevään kukkia

Skillat kasvavat huimaa päivävauhtia, vaikka eivät kovin korkeuksiin lopulta ylläkkään. Harmittaa vain, että syksyllä jäi koulukiireiden vuoksi haravoimatta omenapuiden alta, jossa "skillamereni" sijaitsee ja nyt sieltä yrittävät skillat nousta. Yritin äsken niiden oloja hieman helpottaa, mutta kovassa tuulessa lehdet lentelivät takaisin sinne, mistä ne olin juuri haravoinut kasaan. Ehkä huomenna ei tuule niin paljoa.

Sinivuokot kukkivat innokkaina myös. Olen niitä pitkin tonttia bongaillut, mutta nyt kun olemme tuota metsikköämme kaadelleet ja puita harventaneet, löytyi sinivuokkoa isoja ja vähän pienempiä mättäitä tontinrajalta.

Metsikön pohja on tarkoitus jättää luonnontilaan. Siellä saavat sinivuokot kasvaa ja levitä rauhassa, kunhan saamme sen ensin siivottua puunrangoista ja isoista oksist. Ajattelin käydä kuitenkin viskomassa metsikköön pieniä sipulikukkia tai vaikka vähän isompiakin, saavat levitä siellä sinivuokkojen kanssa yhdessä.

Hetki puutarhassa sairastelun lomassa

Kevät flunssa on kaatanut minut vuoteeseen. Niinpä, oliko pakko lähteä moottoripyöräilemään viikonloppuna ja käyttää avokypärää, vaikka umpikypäräkin olisi ollut tarjolla. Itseänipä saan tästä taudista syyttää. Tosin niiskutin ja aivastelin jo viime viikolla ihan riittämiin, että ehkäpä tämä flunssa olisi tullut ilman tuota moottoripyöräilyäkin. Mistä sen tietää, mutta nyt olen vuoteen oma ja täysin tylsistynyt elämääni. Toukokuussa sairastelu on ihan laitonta puuhaa, varsinkin kun ulkona paistaa aurinko, tuulee sopivan leudosti ja pitäisi laittaa pihaa kesäkuntoon eikä telkkarista tule mitään järkevää ohjelmaa ( = puutarhaohjelmia) päiväsaikaan.

Tänään uskaltauduin ulos, hieman raitista ilmaa oli saatava, olen maannut jo puolitoista päivää sängyssä ja tuijottanut vanhoja DVD-elokuvia. Nappasin kameran mukaan.

Lummetulppaani kuunliljapenkistä.

Muscari White Magic Aucheri Grape Hyacinth

Scillaa omenapuiden alla

Scillaa kukkapenkin reunassa sisäänajotiellä

Scillaa sortuneen kivimuurin luona

Valkovuokot aloittevat jo kukintaansa "joutomaalla" jonne istutan kaikkea mahdollista, jolle en muualta löydä tilaa. "Joutomaa" on sisääntulon vieressä, tontin etureunassa tien vieressä, joten ihan vähän kuitenkin katson mitä sinne laitan kasvamaan :)

Raparperit ovat selvinneet jälleen kerran yhdestä talvesta, lumikuormasta ja yli juoksevista pojankoltiaisista.

Viime keväänä löysin kasvimaan reunasta sinne edellissyksynä hukkuneet valkosipulit, pelastin ne kolmeen mustaan saaviin ja ajattelin laittaa ne syksyllä uudestaan maahan, mutta sinne jäivät ja siinä ne nyt kasvavat. Saa nähdä mihin ne unohdan tänä syksynä ja mistä ne ensi keväänä löydän.

Totin takanurkka on oikea aarreaitta. Perinteinen vanhan maatalon kaatopaikka siis. Siellä ovat sulassa sovussa menneiden vuosien metalliroskat ja tämän vuosituhannen ja vuoden olut- ja siideripullot ja tölkit. Sieltä löysimme viime kesänä kasvihuoneen lattiaan ladottuja tiiliä monta kottikärryllistä ja vieläkin niitä siellä on. Sieltä on löytynyt kaikenlaista roinaa ja rompetta ja tänään löysin tälläisen puunkäkkärän.

 Samasta tonkin takakulmasta löysin myös muovipussin alta sinivuokkoja kukkimassa. Kyseinen tontin nurkka on oikea rytömaa, pitäisi ehtiä sekin jossain vaiheessa siistimään. Puut saavat lahota siellä pystyyn ja kaatua omia aikojaan ötököiden majoiksi, kunhan eivät vaan kaadu naapurin pihalle, siitä pidämme kuitenkin huolen.

 

Musta- ja punaherukka tekevät jo kovasti lehtiä ja silmuja. Pensaat ovat vanhat ja rytöiset, mutta edelleen niistä tulee marjoja omiin tarpeisiin. Tänä vuonna olen luvannut laittaa niille lannoitetta ja katetta juuristolle, uudet tuet oksille ja pitää niistä parempaa huolta.

Tämän metsikön kimppuun pitäisi käydä syksyllä ennen kuin puunkaatolupa menee vanhaksi ensi vuoden toukokuussa. Tietäisi vain, että mitä kaataa ja mitä säästää. Siinäpä tälle kesälle jälleen yksi lisäpuuha pihalle.

Tontilta löytyy myös kaivonrenkaita sieltä täältä. Tämä rengas löytyy yllä olevan harvennusta odottavan metsikön reunasta. Sitä pitää varjella ja varoa tulevien puunkaatojen ajan, suunnitelmia kyseiselle betonimöhkäleelle on jo, mutta ne saavat vielä odottaa parempaa päivää.

Nämä lasit pitäisi kerätä talteen mahdollisimman ehjinä, josko voisi vaikka käyttää vielä jossain. Taitavat olla edesmenneen kasvihuoneen laseja, pieniä tasakokoisia ruutuja kun ovat.

Ja nämä rauniot olisi tarkoitus kaivaa esiin ja kunnostaa joksikin, osaksi puutarhaa kuitenkin.

Tätä kyseistä pensasta / pikkupuuta kasvaa tontilla useammassa paikassa. Tekee alkukesästä pieniä punaisia marjoja, ihan kuin pihlajanmarjoja. Äidilläni on tälle ei niin mairitteleva nimitys, jonka taidan jättää kuitenkin julkaisematta :)

Saisi jo piha kuivaa

Piha on vielä märkä, joten sinne ei juurikaan tee mieli mennä patsastelemaan. Yhtä kukkapenkkiä jo hieman kitkin ja sieltä löytyi pieni oranssi öttiäinen maailmaan tutkimassa lehti karikkeen alla.

Pitänee rakentaa ötökkähotelleja pihan öttiäisille ja ripustella niitä sinne ja tänne. Kovasti vakuuttivat Pihapiiri-messuilla, että toimivat, joten kokeillahan sitä täytyy.

Viime keväänä ja syksynä siirsin yhdestä tontin nurkasta sinivuokkoa lähemmäksi katseita ja istutin vanhan kukkapenkin kivimuurin viereen muutaman taimen. Talven aikana kivimuurista irtosi kivenmurikoita ja putosi suoraan sinivuokkojen istutusalueelle. Lumien sulettua siirtelin kiviä syrjään ja jäin odottamaan lähtevätkö sinivuokot kasvuun.

Sieltäpä olivat sinivuokot lähteneet kasvuun ja tehneet ilokseni muutaman nupunkin, jotka jo seuraavana päivänä kuvan ottamisesta avautuivat kauniisti kohti auringon lämpöä. Samalla kävin tarkistamassa myös "joutomaalle" istuttamani valko- ja keltavuokot. Valkovuokot olivat jo hyvässä kasvussaan lämpimässä rinteessä. Nyt vain odotellaan, että ne aukaisevat nuppunsa.

Sininen ei ole oikein lempivärini muutoin kuin puutarhassa. Joka kevät pitää saada sinisiä orvokkeja kotiin, muuten ei kevät tunnu keväältä. Joka vuosi olen istuttanut sinisiä orvokkeja ja lumihiutaletta parvekelaatikoihin terasiin kaiteelle. Tänä vuonna terassi on saanut purkutuomion uuden terassin tieltä, joten parvekelaatikot saavat olla varastossa.

Sinisiä orvokkeja oli kuitenkin saatava, joten suuntasin Multasormeen kylälle ja ostin sieltä 8 kappaletta pieniä orvokkeja, kesäkukkamultaa sekä istutusastian orvokeille. Orvokit ovat verannalla remontin keskellä tuomassa iloa ja kauneutta kaaokseen.