maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kukkapenkkien lumottu maailma

En ole koskaan ollut mitenkään innokas kukkapenkkien hoitaja, vihaan kitkemistä. Tässäpä oiva lähtökohta uusien kukkapenkkien tekemiselle! Ihailen kyllä vanhojen talojen isoja reheviä kukkapenkkejä, joissa ei näytä olevan mikäänlaista sijaa rikkaruoholle kukkien vallattua penkin jokainen liikenevä kasvutila. Tiedän toki, että siihen päästäkseen, on puutarhurin täytynyt uhrata monta tuntia penkin hoitamiseen. Mutta koska rakastan näyttäviä kukkapenkkejä, halusin myös omaan pihaan sellaisia.


Tonttimme on rinnetontti, joka on jakautunut 4 eri tasoon. Kun rupesin kaivamaan vanhaa kukkapenkin pohjaa auki, huomasin kukkapenkin reunustassa isoja kiviä, jotka kaivoin esiin ja lopulta asettelin takaisin paikoilleen erottamaan kukkapenkin ylä- ja alaosan toisistaan. Ja koskapa kattotiiliä edelleen lojui iso kasa talon seinustalla, päätin reunustaa kukkapenkin kattotiilillä. Penkki ei ole tasamuotoinen, tiilet eivät ole mittatikulla paikoilleen laitettu, vaan kukkapenkki on suunniteltu ja tehty homman edetessä. En oikeastaan koskaan ole kukkapenkkien kohdalla pitänyt viivottimella vedetyistä ja korkomerkeillä tasatuista penkeistä. Mieltäni ovat aina viehättäneet vähän sinnepäin olevat ja ei ammattilaisten tarkkuudella tehdyt penkit. Niissä mielestäni näkyy elämä.


Tämän penkin tekemiseen meni koko päivä. Mullat kävin hakemassa peräkärryllä Mustilasta ja samalla reissulla mukaan lähtivät nauhuspenkin ensimmäiset nauhukset. Vaikka penkkiin paistaakin aurinko juuri iltapäivällä, saavat kasvit olla varjossa yli puolenpäivän ennen kuin aurinko kääntyy ja nousee riittävän korkealle. Hyvin nauhukset penkissä viihtyivät, vaikka siinä varmasti ei niille annetun kasvuolosuhteiden ihannepaikka olekkaan. Koko kesän perhoset ja mettiäiset pörräsivät nauhusten kilpaa auringon kanssa loistavien kukkien lehdillä.



Pidän jonkinlaisesta symmetriasta, joten kaivoin myös mahoniapensaan vierellä olleen vanhan kukkapenkin ylös, siirsin kivet pois ja uudelleen takaisin, reunustin penkit kattotiilillä ja istutin penkistä löytyneitä ja uusia kukkia ylempään penkkiin.


Penkkien väliin jäi vanha kulkuväylä yläpihan yläosaan, jota kaivaessani löysin 3 isoa astinkiveä, jotka ilmeisesti ovat joskus olleet tuolla paikalla. Kaivoin kivet ylös ja asettelin ne uudestaan ja hain kaksi kottikärryllistä sepeliä, jotka kaadoin kivien ympärille.


Tontilta löytyneet kuunliljat saivat uuden penkin omenapuun juurelta ja kaverikseen lisää kuunliljoja. Loppukesästä kuunliljat näyttivät nauttivan uudesta kasvupaikastaan, sillä niiden kasvuvauhti oli huimaa.


Pihaan ajaessa, talon vierellä oli pelkkä heinittynyt kumpare, jolle mietimme monia erilaisia käyttötarkoituksia. Suunnitelmissa oli rakentaa siihen terassi, jonne pääsisi suoraan saunasta takkahuoneen kautta, mutta ennen kuin kasvihuoneemme rakentui tuon kumpareen toiseen reunaan peittämään osittain näkymää kumpareelta tielle, emme halunneet esiintyä saunanraikkaina koko kylälle. Niinpä päätimme ruveta kaivamaan kumpareelle kukkapenkkiä. Aivan, päätimme. Ensimmäisen lapion iskun jälkeen tajusimme, että edessä oleva urakka olisi kivikkoinen. Koko kumpare tuntui koostuvan isoista ja vielä isommista kivenmurikoista, joita lopulta kertyikin aikamoinen kasa. Mutta päivän aherrettuamme saimme kuin saimmekin kivikkoon kaivettua kukkapenkin aihion. Seuraavana päivänä kärräsimme multaa pellolta ja möyhensimme sen hiekkamultaan, jota kumpare oli.

Kukkapenkki reunustettiin jälleen kattotiilillä ja niiden juureen kasasimme kaikki kukkapenkin pohjasta ylös kaivetut kivet. Isot kivet, joka näkyy penkin oikeassa reunassa löytyivät myös penkistä sekä talon vierustalta puretusta kiviseinästä ja kumpareen alta.

Penkkiin istutin talon edustalta löytyneet kultapallot, Mooseksen palavan pensaan, päivänliljan sekä alunperin talon edessä olevalle kolmion muotoiseen penkkiin istutetun "topruusun" joka kai on nimeltään Malva. Lisäksi penkkiin on sittemmin istuettu vaaleanpunaista ja valkoista särkynytsydäntä, ritarinkannusta ja etuosan tyhjään tilaan vaihtuvia kesäkukkia. Penkki on vielä työn alla ja vaatiikin sitä paljon. Ympärillä oleva villi luonto kun mielellään tuppaisi samaan penkkiin, vaikka sitä kuinka yritän kitkeä pois.

Tonttimme on siis entistä maatilanpihaa ja pelota. Tilalla on pidetty lehmiä joskus kauan sitten ja niiden jälkeen tilalla on ollut hevosia. Alapelto onkin hyvin voimakaskasvuista hevosenlannan ansiosta, mutta niin tuntuu olevan pieni kaistale omenapuiden allakin, sillä siellä kasvaa niin vahvajuurisia kasveja, joiden ylöskaivaminen ja siten torjuminen kivikkoisesta maasta on hankalaa ja haasteellista.


Haaveenani on saada pihalle iso kukkapenkki, jossa kasvaa pelkästään pioneja. Sellainen on jo aluillaan talon etupuolella. Olen saanut äidiltäni ja isäni tädiltä pioneja penkkiin, muutaman olen jo ostanut itse. Mutta vielä vaaditaan useampia ostosreissuja puutarhoille, että penkki olisi valmis. Lisäksi penkin keskellä kasvaa marjakuusi sekä jonkinsortin tuija, jotka pitäisi kaivaa ylös ja siirtää muualle.


Mahoniapensaan viereen tehty kukkapenkki sai alaosaan asukkaakseen liljoja, jotka ovat periytyneet isäni tädin sekä mummoni ja äitini kukkapenkeistä. Muutaman lajikkeen olen ostanut itse ja kuten muutkin penkit, tämäkin on kesken. Viime kesänä molemmat kukkapenkit saivat rehottaa vapaana, sillä kaikki aika meni kasvihuoneprojektissa. Tänä kesänä toivottavasti on aikaa taas kukkapenkkien tekemiseen ja hoitamiseen.

 


Rakastan myös alppiruusuja ja niitä onkin tarkoitus saada "oman alppiruusupuiston verran" istutettua talomme pohjoispuolelle, keittiön ikkunan alle ihasteltavaksi. Tässä ensimmäiset alppiruusut, jotka olen saanut alppiruusupuistoani varten.

4 kommenttia:

  1. Pionit ja muutkin houkutukset lisääntyy mukavasti kun aina tilipäivänä palkitset ittes ja kurvaat kotimatkalla Mustilan kautta:D Luojan kiitos, ettei mun tarttee yrittää ajaa siitä ohi joka siunatun päivä, tosin ihan mukavan lähellä se on siltikkin, että tulee kyllä kipaistua melko useasti.Hyvä puoli on se, että kun kuopsuttaa kukkapenkkiä ja siinä yllättäen välähtää mieleen, että tähän sopisi vaikkapa hmmm päivänlilja, niin eikun hops autoon ja kymmenen minuutin päästä olen jo takaisin istuttamassa kasvia..ja niitä vähintään kolmea muuta jotka siinä samalla tarttu kyytiin :D

    VastaaPoista
  2. Niinpä, viime kesänä vissiin poikkesin joka kerta töistä lähdettyä Mustilaan jotakin hakemaan. Hyvä, etteivät jo ruvenneet loppukesästä kyselemään perheen kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huom, Mustila on jo avannut puotinsa, että sipuleita ja siemeniä on saatavilla vaarallisen läheltä :D

      Poista
  3. Ettäs kehtaat Tarja laittaa tuollaisia viestejä :) Tarvii varmaan mennä siellä käymään peräkärrin kanssa :D

    VastaaPoista