Kevään ensikukat

Tämän viikon olen katsellut ihania kuvia toisten puutarhoista, joissa kukkivat krookukset ja muut kevään esikukat. Omassa pihassani ei krookuksia ole (asia, joka pitänee korjata syksyllä ja istuttaa krookuksia kukkapenkit täyteen), joten en pääse niiden kauniista kukinnasta nauttimaan.

Omassa pihassani kevään esimimmäisiä kukkijoita ovat sinivuokot (niiden kahden lumikellon lisäksi), joita löytyykin paljon.

Luonnon omia ihanuuksia, pitkin pientä metsikköä. Puiden kaatamisen jälkeen on metsän pohja saanut valoa niin ovat sinivuokotkin innostuneet kasvamaan ja leviämään. Muutaman viikon päästä, jos säät sallivat, niin metsä on täynnä sinisiä mättäitä.

Toiset pienet siniset kukkijat näin keväällä ovat jo päässeet talon seinustalla lämpimässä hyvään kasvuun. Vielä eivät skillat rohkene kukkiaan avata, mutta iltapäivällä, kun aurinko kääntyy seinustalle, avautuvat varmasti.

Navetan takana kävellessäni alkoivat lampaat määkiä lampolassa. Ikkunasta kurkistin ja heti olivat ikkunan takana tuijottamassa. Hauskoja ihania silkkiturpia. Pääsevät kohta villoistaan ja kuukauden päästä ovat jo ulkona laiduntamassa.

Aurinko ja lämpö :)

Aurinkoiset ja aina toistaan lämpimämmät kelit ovat saaneet pihassa ihmeitä aikaan. Ei sillä, että se mikään paraatipaikka olisi, mutta kaikenlaiset ihanaiset piippailijat sieltä kohottaa päätään.

Lummetulppaanit levittävät terälehtiään kilpaa kohti aurinkoa. Tuntuvat kasvavan leveyttä joka vuosi nuo kukinnot. Aivan ihania ovat, vaikka tulppaanit eivät puutarhassa ole niitä aivan ehdottomia suosikkejani, mutta näihin olen ihastunut ja voisin hankkia niitä lisää kukkapenkkeihin.

Skillat kukkivat täyttäpäätä sekä omenapuiden alla (alempi kuva) että pionipenkin alareunassa (ylempi kuva). Kohta saa taas piilottaa ruohonleikkurin ja trimmerin isännältä, että saavat rauhassa tehdä siemenet ja pudottaa ne ensi kevättä varten. Kun muutimme, eivät nämä ihanuudet olleet näin levinneitä, mutta nyt seitsemässä vuodessa ovat kyllä vallanneet mukavasti alaa. Ja saavat vallata muutenkin. Näitä kasvaa meillä pitkin pihaa siellä täällä isompina ja pienempinä ryppäinä, mutta saavat kasvaa. Meidän puutarha taitaa olla sellainen vallaton puutarha, missä kaikki on sopivassa kaaoksessa keskenään ja vähän enemmän kuha hänes o- tyylillä tehty :)

Tämä on ilmeisesti kevätvuohenjuuri. En muistanut, että minkälainen tämä on kasvustoltaan, kun sain tämän viime vuonna äitini naapurilta. Jotenkin jäi kiinnittämättä huomiota tähän viime vuonna, enkä ole tainnut ainuttakaan kuvaakaan ottaa. Tänä vuonna seuraankin tiiviimmin tämän kaunokaisen edesottamuksia.

Onni on uudet äitienpäivälahjaksi ennakkoon saadut puutarhapoposet. Näillä kelpaa tassutella pitkin pihaa. Tuohon jalkojen alla olevaan maaplänttiin pitäisi alkaa kaivaa tiilipolkua, saapi siinä sitten uusilla poposilla kepein askelin kipsutella :)

Kevään kukkia

Skillat kasvavat huimaa päivävauhtia, vaikka eivät kovin korkeuksiin lopulta ylläkkään. Harmittaa vain, että syksyllä jäi koulukiireiden vuoksi haravoimatta omenapuiden alta, jossa "skillamereni" sijaitsee ja nyt sieltä yrittävät skillat nousta. Yritin äsken niiden oloja hieman helpottaa, mutta kovassa tuulessa lehdet lentelivät takaisin sinne, mistä ne olin juuri haravoinut kasaan. Ehkä huomenna ei tuule niin paljoa.

Sinivuokot kukkivat innokkaina myös. Olen niitä pitkin tonttia bongaillut, mutta nyt kun olemme tuota metsikköämme kaadelleet ja puita harventaneet, löytyi sinivuokkoa isoja ja vähän pienempiä mättäitä tontinrajalta.

Metsikön pohja on tarkoitus jättää luonnontilaan. Siellä saavat sinivuokot kasvaa ja levitä rauhassa, kunhan saamme sen ensin siivottua puunrangoista ja isoista oksist. Ajattelin käydä kuitenkin viskomassa metsikköön pieniä sipulikukkia tai vaikka vähän isompiakin, saavat levitä siellä sinivuokkojen kanssa yhdessä.