tiistai 16. heinäkuuta 2013

Elämän ruuhkavuodet

Muuta selitystä en keksi. Tai no laiskuus voisi olla ehkä osuvampi sana tässä kohtaa. Saamattomuus. Vapaapäivät menevät hujauksessa ohitse. Aamulla herään ihan liian aikaisin ja maleksin sumussa koko päivän, teen niitä asioita, joita pitääkin, mutta en pysty keskittymään mihinkään. Päässä vain pyörii tekemättömät koti- ja työasiat. Olen niin loman tarpeessa. Pidemmän loman. Loman, joka ei ole ängetty täyteen ohjelmaa, vaan olisi vapaus valita menenkö aamulla pihalle touhuamaan, lähdenkö käymään jossakin vai vietänkö aikaa mökillä. Ja sellaisen mökin, joka ei ole työleiri. Väsymys.
Kesäkukkapenkissä kukkivat sulassa sovussa kaikki tänä vuonna siemenistä kasvatetut ja istutetu istutetut (joiden nimet olen autuaasti unohtanut) ja viime vuonna siementäneet kesäkukat (joiden nimistä ei ole mitään muistikuvaa) sekä puutarhalta ostetut orvokit ja samettiruusut ja rikkaruohot. Vanhan runkopatjan jousisto odottaa kiipeilijäänsä, josta en pääse päätökseen. Jokin, mikä kasvaisi rennosti, mutta ei valtaisi koko kasvihuonetta.
Tähän penkkiin istutuin tänä vuonna puna- ja keltakosmoskukkaa taka-alalle ja etualan kehäkukat ovat viime vuoden kukkien siemenistä kasvaneita.
Dalia avasi ihanan kukkansa. Voisin tuijottaa tätä kukkaa vaikka koko päivän. Rakastan väriä, kokoa ja muotoa. Vanhassa saunanpadassa on tilaa kasvaa ja kukkia.
Nauhuspenkki on kohta täynnä kukkia. Alkukesästä harmittelin, että penkki kaipaa täydennystä, nyt katselen sitä sillä silmällä, että penkki kaipaa laajennusta.
Tomaattia tomaattia tomaattia. Outdoor girl on tehnyt paljo raakileita ja joitakin olen jo päässyt maistelemaankin. Aivan ihania, näitä uudestaan. Josko ensi vuonna kokeilisi oikeasti ulos kasvihuoneen edustalle. Muissakin tomaateissa on paljon kukkia ja raakileita. Sungoldista ja keltaisesta pensastomaatista olen jo syönyt useamman tomaatin tänä vuonna.
Tomaateilla on tilaa kasvaa ja niin ne kasvavatkin. Reiluun 2 metriin loppuu tuo seinä ja katto nousee harjalle mentäessä reiluun 3 metriin. Kukahan tuonkin kiipeää latvasta katkaisemaan.

Vanhemman poikamme kääpiöluppapupu Paisti pääsee mukaamme mökkeilemään sekä kotipihalla myös ulkoilemaan omaan tarhaansa. Paisti on hassu tapaus, kaikki muut se sietää lähelleen, mutta jos minä menen yksin pojan huoneeseen pupua ruokkimaan, kun poikamme on poissa kotoa, alkaa murina ja takajalan tömäyttely häkin pohjalle. Saan kyllä koskea ja silitellä pupua, kun se on poikamme sylissä, mutta yksin en siihen koske, jos en halua hampaanjälkiä käteeni.