Pelargoni-äänestys Ruusunmekko-blogissa

Ystäväni linkkasi FB:ssä ihanasta pelargoni-äänestyksestä ja huomasin sen tänä aamuna. Ruusunmekko-blogissa saa äänestää omaa suosikkiaan pelargoniksi ja voi voittaa mukavia palkintoja. Pitääpä poiketa myös heidän pisteessään tänään Lahden Pihapiiri-messuilla.

Käykääpä äänestämässä!

Puutarha herää kevääseen

joten on ehkä oikea aika kaivaa tämä unohduksiin jäänyt blogikin esiin. Talvi on onneksi jo takanapäin, yksi opiskelu saatu onnellisesti ohitse ja toinenkin loppuu parin kuukauden päästä. Tässä vaiheessa sitä tajuaa, miten onkaan ollut upoksissa sisätiloissa ja huomaa kaipaavansa ulos ja tekevänsä ensimmäistä kertaa yli vuoteen mitään suunnitelmia puutarhansa kanssa. Oikein odotan, että toukokuussa kun lomailen, pääsen jo lapion kanssa kaivelemaan ja kunnostamaan penkkejä ja laittamaan mahdollisesti jopa hieman uuttakin. Viherpeukaloiden tilaus juurikin lähti bittiavaruuteen, toivottavasti löytää tiensä perille asti.

Lumikellot ovat jo nousseet ja aloittaneet oman vaatimattoman kukintansa. Näitä olen nyt parina vuonna haaveillut ostaa lisää, mutta vielä ei ole vastaan tullut myymälää, missä myytäisiin. Nämäkin löysin sattumalta tontinlaidalta risukosta ja siirsi kukkapenkkiin.

Keltapäivänliljat ovat tänäkin vuonna etujoukoissa. Näiden kukintaa odotan tänä vuonna yhtä paljon kuin palavanrakkauden, näistä on tullut ihanan värinsä ansiosta minun suosikkejani.

Kalpean vaalea perennan alku puski itsensä viikolla mullasta. Nimikyltivarkaiden ansiosta saan jännittää vielä hetkisen, ennen kuin tämä paljastaa itsensä.

Omenapuutkin aloittelevat jo omaa kasvukauttaan. Vanhat puumme kaipaisivat kipeästi jonkun osaavan leikkaajan tai ainakin jonkinlaisen "apple tree cutting for dummies" -oppaan, että uskaltaisin asialle mitään tehdä. Toisaalta, puut ovat tuottaneet oman määränsä omenoita joka vuosi, olemme niitä riittävästi saaneet ja viime syksynä äitini vei niitä laatikkokaupalla tuttavilleen, joten en oikeastaan voi olla pahoillanikaan. Ja toisekseen, jos puulla on ikaa 50 vuotta, niin saa minun mielestäni myös näyttää siltä.

Mahonia sai tänä talvena osakseen raakaa kohtelua; lumi ja jää painoivat sen maatamyöden ja koirat jyräsivät innolla sen päältä. Sieltä se kuitenkin kaikesta huolimatta jaksaa taas nousta ja kasvaa.

Kasvihuone näyttää kurjalta pressun alla, mutta eiköhän sekin siitä piristy, kun saa itselleen kunnon katon ja pääsen sisustusta rukkaamaan. Suuret on taas tuunnitelmat, saa nähdä miten niiden käy.

Tomaatit, kurkut ja paprikat olohuoneen ikkunalla. Ensimmäisen istutuserän kävi huonosti. Taimet olivat jo reilun kokoisia, kun eräänä päivänä töistä tullessa doggineitomme oli vastassa iloisena, tomaatintaimi suupielestä roikkuen, naama turpeessa. Olohuoneessa oli myös sen näköistä, että hauskaa oli pienellä viherpeukalolla ollut. Kuusi tainta oli säästynyt koiran koulimiselta. Toinen kylvöerä ei itänyt lainkaan ja kolmannen kylvoerän suojelin sekä kissoilta että liian innokkailta koirilta tuolibarrikaadilla. Muutaman kerran kävi koira kylvöjä haistelemassa, mutta ravakka suihkasus suihkupullosta sai mielen muuttumaan. Tänään istutin ensimmäisen kylvöerän tomaatintaimet maitopurkkeihin kasvamaan.

Ja lopuksi vielä esimerkki siitä, miten käy kun liian innokas doggineito yhdessä kissojen pääsee harrastamaan pelargonioiden hoitoa. Oikeanpuoleinen pelargoni oli suojassa toisella ikkunalla kylvöruukkujen kanssa, kun taas vasemman puoleisen olin joutunut sijoittamaan toiselle ikkunalle sohvan läheisyyteen ja kissojen ikkunapaikkaan. Keskimmäinen koko muuten vain nahoissaan, kun vihainen kissa polkaisee vauhtia lattialta päästäkseen omalle ikkunapaikalleen ja pudottaa mennessään kaiken, mikä tielle osuu. Onnekseni myös Prins Nikolaj näyttää toipuneen ja kasvattaa jo pieniä lehdenalkuja jäljelle jääneeseen varteensa.

Joka kevät tässä käy näin

Keväisin lupaan itselleni, että en tee mitään suuria kylvöksiä, vain tomaattia muutamat, paprikaa ja chiliä sekä kurkkua. Tänä keväänä laitoin vain tomaattia, chilit unohdin kokonaan ja äitini laittoi paprikaa. Kurkutkin muistettiin kylvää vasta toisena pääsiäispäivänä.

Eikö tämä (viakka onkin hieman tärähtänyt kännykällä otettu kuva) näytäkin ihan maltilliselta tomaattien ja paprikoiden (sekä muutaman pelargonin ja vanhemman pojan herne sekä mikälie-kasvin) viljelmältä? Niin, tältä näytti vielä pääsiäisenä.

Sitten jokin meni vikaan. En voi vieläkään käsittää, että mikä tässä "pysyn maltillisesti vain muutamassa kasvatettavasssa kasvissa, kesäkukkia en laita lainkaan vaan ostan ne suoraan puutarhalta"- suunnitelmassa ei toimi.

Nyt ikkunalautani levennyksen kanssa näyttää tältä. Eihän tämä edes ole mitenkään pahasti vielä ryöpsähtänyt. Tuossa vasemmassa laidassa mustissa isoissa ruukuissa ovat daliat kasvamassa, päällä on nuoremman pojan pääsiäisherneet paperilautasella, muovipussien sisällä maitopurkeissa kasvaa kääpiöasteria, tuoksuhernettä ja (muistaakseni) käynnöspapua. Herneen takana ikkunalaudalla kasvaa tomaattia, niiden vieressä kasvuaan aloittavat kurkut, maitotölkeissä keskellä jälleen tomaattia, niiden vieressä kurkkua ja oikeassa reunassa etummaisena kolme pelargoniaa (niin kuin nekään siihen jäisivät...), vanhemman pojan kissojen kurittamat pääsiäisherneet ja äidin tuomista paprikoista ne, joita en raaskinut heittää roskiin vaan päätin kasvattaa niitä isommiksi ja antaa työkavereille tai kukan nyt paprikan taimia haluaakaan. Oikealla etualalla lisää paprikaa ja niiden vieressä vasemmalla puolella tomaattia sekä jotakin, mistä emme oikein ole varmoja (vanhempi poika oli ne kylvänyt koulussa, siemenistä ei tietoa, lehdistä osa näyttää persiljan lehdiltä)

Lisäksi tomaattilaatikossa odottaa kolme pussillista monivuotisten kukkien siemeniä kylvämistä suoraan ulos. Haluan tien viereisen hiekkarinteen täyteen kivikko- ja paahteisen paikan kukkia ja tänä vuonna päätin kokeilla siemenien kylvämistä suoraan rinteeseen.

Väliin muutama kuva lampolasta pienistä karitsoistamme <3

Hertta, ikää 1 viikko

Helinä, ikää 1 viikko

Ulkonakin ollaan jo ehditty hieman touhuta. Lampaita varten on tehty aitaa "alapellolle" ja ruoholeikkurin "möyhennysterä" odottaa asennusta, jotta pääsen ajelemaan vanhaa heinää pienemmäksi ja haravoimaan sen pois uuden kasvun tieltä. Lisäksi minulla on urakkana pajukon raivaus Raivalla, jonka käytön oppiminen sai aikaan vuoden suurimman ahaa- elämyksen :) Pääsevät sitten lampaat iskemään hampaansa tuoreisiin pajunversoihin ja pitämään pajukkoa heinän lisäksi kurissa.

Kevättalven myräkässä kasvihuoneen katto irtosi eteläpuolelta ja lensi suoraan tähän kukkapenkkiin. Siivosimme äidin kanssa kukkapenkistä suurimmat lasit (lasi oli turvalasia, joka hajosi pieneksi jauhoksi ja joiksikin isommiksi palasiksi) ja peitimme loput uudella mullalla.

Nyt kukkapenkki näyttää jo siltä, kuin lasisadetta ei olisi koskaan käynytkään ja kevätkukat ja muut kukkijat nousevat innolla mullan läpi kohti valoa ja lämpöä.

Scillat leviävät joka kevät laajemmalle alueelle ja ne alkavat näyttämään ajoittain siniseltä matolta. Omenapuiden alla kasvavia scilloja suojelen viimeiseen asti, keväällä nurmikkoa ei saa ajaa ennen kuin kukat ovat varmasti muuttuneet siemenkodiksi ja pudonneet maahan. Lopulta "nurmikko" pitää leikata viikatteella.

Pionipenkissäkin on jo elämää. Kartanopioni (jota itsepintaisesti kutsun tillipioniksi :) ) työntää jo uutta kasvua esiin.

Ihan vielä ei päästä raparperipiirakkaa tekemään, mutta ei sitäkään tarvitse enää montaa kuukautta odottaa :) Ensi kuussa raparperipenkissä on jo pitkiä varsia ja suuria lehtiä.

Katkomistani pajuista äiti taiteili minulle uuden pajukehikon vanhaan saunanrautapataan. Tukinarut ovat vielä kiinni, äiti viimeistelee kehikon vappuna.

Lopuksi Emilian taidonnäyte siitä, miten heinien syöntiin pitää uppoutua. Minulla ei liene huolta pihan siisteydestä kesällä, kun tämä neiti pääsee ulos lampolasta :)

MessuOstoksia

Eihän sitä tietenkään päässyt Pihapiiri- tapahtumasta ilman ainoatakaan ostosta ja kävin myös Plantagenissä, kun kerrankin oli aikaa ihan itsekseen pyöriä ja ihmetellä ja katsella.

Peltosen Puutarhan osastolta lähti mukaan viisi pelargonin tainta. Ihania taimia siellä olikin ja mukava tarjous, 5 tainta 20€ En tiedä oliko se kallis vai ei, mutta mielestäni näistä taimista mielelläni sen maksoin.

Toivon totisesti, että tämä viimeinen Kronprinsess Mary on vaaleanpunainen Mårbackapelargoni, sillä siitä laatikosta sen otin ja kuvassa oli hennon vaaleanpunainen pelargoni, jonka alla luki Mårbakapelargoni. No jos ei ole, niin lupaan huolehtia siitä silti parhaan taitoni mukaan. Pelargoneja ei voi koskaan olla liikaa (paitsi miehen mielestä, mutta siltä ei kysytä).

Perennapuutarha Pöntisen osastolta ostin kääpiöneilikkaa sekä patjarikkoa. Patjarikko ei näytä tässä kuvassa lainkaan kauniilta eikä sen oikea väri tule esille. Myöskin tuo kääpiöneilikka on vähän haljun värinen tässä kuvassa.

Tässä hieman parempi kuva kahdesta kääpiöneilikasta ilman salamaa otettuna. En hirveästi pidä violetista tai sinisestä, mutta näissä oli kyllä niin hauska väri ja tämä oli muutenkin todella ihanan näköinen, että pakkohan se oli ostaa. Ja kun tämä on kukkinut, voisin yrittää kuulemma tätä varoen jakaa, niin taas tulee lisää istutettavaa.

Patjarikosta hieman lähempi kuva. Tämän pitäisi olla punainen väriltää, mutta en saanut ilman salamaa otettua tästä kunnon kuvaa ja näin salaman kanssa taas tuo väri vääristyy. Kukat ovat vielä suurimmaksi osaksi nupussa, joten oikeastaan tuosta väristä ei taida sen kummempaa käsitystä saada, mutta hieman sieltä punaisuutta on nähtävissä. Itselleni uutuus, jota en ole ennen nähnyt, joten näitä ostin kaksi tuohon rinteeseeni.

Ei ihan messuilta, mutta laitoin kuvan kuitenkin :) Kävin siis Plantagenissa Lahdessa ja sieltä mukaan tarttui 10 kpl pieniä orvokeja. Näissä oli niin hauska väritys, vaikka yleensä pitäydyn valkoisessa tai sinisessä orvokissa. Jälleen kerran pitää syyttää kameran salamaa värien vääristämisestä, eikä tuo kukan alaosan keltainen tule näkyviin lainkaan. Ostin myös kaksi säkkiä kesäkukkamultaa, että saan istutettua orvokit ja pelargonit uusiin multiin, kun maanantaina koittaa vapaat. Siihen asti saavat tyytyä olemaan verannan pöydällä paperikasseissa.

Ihana ihana valo!

Helmikuun loppu ja multasormiani alkaa syyhyttää jo siihen malliin, että toinen rakas harrastukseni, langat ja puikot, alkaa vaipua unholaan, vaikka keskeneräisiä töitä on riittämiin ja langat huutelee kutsuhuutoja laatikoistaan. Tänään täytyi jo antaa periksi valolle ja ryhtyä hommiin!

Ihan ensimmäisenä istutin chilien ja paprikoiden taimet uusiin isompiin astioihin. Vielä en laittanut taimimultaa, vaan istutin ne kylvömultaan, turvepoteissaan, etteivät innostu kasvamaan vielä liikaa.

Samalla hieman saksin pelargonioitani, jotka ovat venyttäneet varttaan kurkotellessaan kohti valoa. Taustalla lumen alla värjöttelee kasvihuoneeni, jonka katto näyttää olevan edelleen kesken. Taidamme olla sellaisia keskeneräisten töiden ihmisiä. No ei tuosta kasvihuoneesta puutu kuin nuo "räystäät" eli sateelta suojassa kyllä on, joten ei lumi sada sisälle asti. Mutta siis pelargonioista. Vielä varmasti olisin voinut leikellä niitä rohkeammin, mutta katsotaan nyt, mitä niistä tulee. Pitää ne istuttaa parempiin multiin ja ruukkuihin, kunhan tässä ehdin.

Eikä kevät olisi mitään, jos en sekoaisi tomaatteihin. Joka ikinen kevät vannon, että ei enää yhtään uutta tomaattilajiketta tai kylvän vain kahta tai kolmea tomaattia. Niin varmasti! Uskokoot ken tahtoo. Ylemmässä kuvassa pelargonioiden keskellä kahdessa potissa kolmea eri tomaattia ja alemmassa kuvassa tomaatteja onkin sitten jo seitsemää eri lajia.

Rakastan tomaattia, sen tuoksua ja makua. Eikä tomaatteja voi koskaan olla liikaa. Kurkkua ja chiliä ja paprikaa joutaa istuttamaan vaikka vain kaksi tai yksi, mutta tomaattia ei voi vain yksinkertaisesti istuttaa yhtä lajia. Ihanaiset siemenpussit taas veivät mukanaa ja Exotic Gardenin valikoima oli mitä ihastuttavin. Yritän tässä vielä uskotella itselleni, että ei noista kuitenkaan idä kuin murto-osa ja siksi niitä pitää olla tässä vaiheessa paljon. Samaa taisin uskotella itselleni viime keväänäkin ja lopulta niitä taimia oli taas aivan liikaa.

Nyt kylvin tomaatit myös niihen turvepelletteihin. Tosin muutamat jouduin kylvämään perinteisellä metenelmällä Ruusan innostuttua myös kylvämisestä ja turvepelleteistä ja retuuteltua ja kylvettyä niitä pitkin olohuonetta.

Salkoruusua pitäisi vielä ehtiä tässä kuussa multaan piilottamaan, toivottavasti tosiaan paremmalla onnella kuin viime kesänä. Kesäkukat, perinteiset samettiruusut, orvokit ja varmasti monta muutakin, käyn ostamassa puutarhalta. Yritän rajata tämän taimikasvatuksen näihin syötäviin lajeihin. Toki salkoruusua en ajatellut syödä. Kurkkua ja kurpitsaa tulee varmasti laitettua myöhemmin, etteivät pääse venähtämään suotta ennen istuttamista ulos.

Nyt jo hieman helpottaa tuo multasormien syyhytys. Kun vielä saksin Kiinanruususta oksia lyhyemmäksi, voin tyytyväisenä istahtaa sohvalle ja ottaa keskeneräisen kutomuksen käsiini. Josko saisi ne kaapissa piilossa olevat sukat tai laatikossa lymyilevän tunikan valmiiksi.

Lisää kukkia! ja vähän muutakin

 Pionien kukinta alkaa mukavasti jo alku kesästä ja jatkuu pitkälle heinäkuun loppuun. Tässä vielä "Tillipionin" kukintaa, josta sain nauttia useamman viikon. Nyt jäljellä on enää muutama kukkanen ja isot siemenkodat kukintojen jäljiltä.

 Akileijat loistavat kilpaa auringon kanssa. Väriloisto on monenkirjavaa ja onpa purppuran/violetin värisen kukinnon keskellä melkein valkoisia kukkasia. Epäilen vahvasti, että nämä akileijat ovat keksineet risteytyä keskenään, sillä olen melkeinpä sata varma, että viime kesänä istutin punaista, sinistä ja vaaleanpunaista akileijaa.

 Punapäivänkakkarat ovat hieman lamoavaa mallia varsiltaan, mutta kukat ovat sitäkin kauniimmat. Ehkäpä nämäkin ensi kesänä jo ymmärtävät kasvaa suoraan ylöspäin!

 

 Särkyneitä sydämiä ei voi ihailla liikaa. Valkoiset ovat vieneet tänä vuonna sydämeni, niin hentoja ne ovat kaiken vihreän keskellä. Punaiset särkyneet sydämet hakevat varjoa Mooseksen palavanpensaan suojista.

 Mooseksen palavapensa on tyytyväinen uudella paikallaan, johon se on kotiutunut hyvin. Useampia kukintoja on kohonnut lehtien yläpuolelle ja odotan innolla, että ne rupeavat avautumaan. Viime kesänä sain tosin tuta henkilökohtaisesti tuon palavuuden ja palovammat käsissä muistuttivat kitkemisestä liian lähellä kukintoja kesäisenä päivänä.

 Keltapäivänlilja on saanut aikaiseksi näin paljon kukintoja, jotka odottavat sopivaa hetkeä auetakseen. Muutama innokas onkin jo avautunut. Tämä on niin ihanan keltainen, että sitä katsellessä tulee hyvälle mielelle, vaikka taivaalle kertyisikin tummia sadepilviä.

Kesäkukkapenkkikin loistaa kirjavassa väriskaalassaan. Ihan kaikki eivät vielä ole päässeet kukinnan alkuun, osa vielä kasvattaa vartta, jotta voisi kehittää kukintonsa. Katsotaan, että josko loppukesästä tuossakin penkissä olisi useampia kukkijia samettikukkien, heliotrooppien ja etualan riippuverbenoiden lisäksi.

Tästä pelargoniasta on vaikea ottaa kuvaa aurinkoisena päivänä, eikä se kovin hyvin onnistu edes pilvisellä. Tuo punaisen sävy on sellainen, että jostain syystä kamera ei sitä suostu oikein kuvaamaan. Liekkö liian loistava kamerallekin. Ihana se on ja toivon, että saisin kohta pistokkaan tai muutaman siitä laitettua purkkiin ensi vuotta varten.

Kuunliljat ovat vallanneet oman penkkinsä kokonaan. Sitä tarvitsee laajentaa syksyllä, kun ovat kukkineet. Omenapuun alle on hyvä kaivaa penkin laajennusta ja reunustaa sitä kattotiilillä. Voisihan sitä vaikka muutaman uuden kuunliljankin tuonne penkkiin sitten laittaa ja muutaman pussillisen tulppaaneja kevättä odottamaan!

 Tänään näin Puutarha Prismassa näitä myynnissä: Punakissankäpälä. Omalta pihalta näitä löytyy isompi alue ja niitä on hauska seurata, sillä kukinnan edetessä ne muuttavat muotoaan ja väriään kuin parhaimmatkin kameleontit.

Jostain syystä tämä kone taas tekee omia tepposiaan, joten tässä alla on Inkarvillea. Tämä yllätti minut tänä vuonna ihan täysin. Olin aivan varma, että se ei ole selvinnyt talvesta ja istutin esikkoja samaan kohtaan, mihin tätä olin laittanut kaksi vuotta sitten. Sieltä se vain kuitenkin nousi esikkojen joukosta ja kukkii nyt täydellä terällä.

Omenapuu, joka vaurioitui viime syksynä koivua kaadettaessa ilahdutti minua juuristollaan kasvavalla harjaneilikkajoukkiolla. Taidankin kitkeä tuosta oikein ison alueen, jotta nämä saavat levitä rauhassa ja istuttaa puun toiselle puolelle ruusunätkelmää ja mikäli onnistun löytämään, viinikähröä.

 Hopeahärkki kukkii auringossa loistavalla valkoisella kukkapilvellään. Tämä on tarkoitus siirtää talon seinustalta pois lämpimään rinteeseen, sillä remontti etenee kunhan kunnansedät antavat luvan ruveta laudoittamaan seinää ja tämä ihanuus jäisi muuten jalkoihin.

"Rytömaani", joka kaipaisi kipeästi kitkemistä. Siellä kasvaa luonnonkukkien lisäksi kylvettyjä kukkasia, mutta ne jäävät nokkosten varjoon, sillä nokkoset olivat viime katselmuksessa kasvaneet jo lähelle vyötärökorkeutta.

 En ole aiemmin antanut lupaa ajaa nurmikkoa omenapuiden alta ja siellä alkoi näyttää tällä viikolla siltä, että heinä valtaisi kohta omenapuutkin. Isäntä otti raivaustrimmerin ja kaatoi heinät nurin.

Minä hain navetan takaa heinäseipäitä, iskin ne maahan ja "seivästin heinät" kuivumaan ja odottamaan kompostiin siirtymistä. Siinä ne nyt sitten koristavat pihaamme taas tänäkin kesänä, lapsuuden muistot, heinäseipäät.

Kun nurmea niitettiin omenapuiden alta löytyi sieltä heinän seasta Palloarovuokko, jota olen kerran aiemminkin ihaillut tontillamme, mutta tuolloin se sai valitettavasti Rounduppia niskaansa. Siirsin nämä kukkapenkkiin suojaan ja toivon, että ne selviävät siellä ilahduttamaan ensi kesänäkin minua kukinnallaan.

Tänään kävin puutarhakaupoilla ja sieltä lähti mukaan vähän yhtä ja toista. Kolme kiinanpionia, kaksi atsaleaa ja yksi alppiruusu. Atsaleat istutettiin ison pihakoivumme suojaisaan varjoon, tosin tuohon kyllä paistaa myös aurinkokin ihan mukavasti illalla. Gentianatsalea 'Kullannuppu'

 Päivänkakkaratkin aloittavat kukintaansa. Näitä kasvaa pitkin pihaa ja saavatkin kukkia ihan rauhassa, kunnes ne lakastuttuaan päätyvät kompostiin.

 Juhannusruusut pääsivät pisaranmuotoiseen kukkapenkkiin, joka kehystettiin pystyyn nostetuilla kattotiilillä. Penkin tilalla oli aiemmin puutarha-allas hetken aikaa, mutta nostin sen ylös jo useampi vuosi sitten ja kuoppaan tuli aina kerättyä kiviä. Toivottavasti juhannusruusut tuossa nauttivat olostaan, auringossa.

Kesän ensimmäinen krassinkukka on ujo ja haluaa kukkia rauhassa lehtien suojassa. Nämä krassitkin ovat aikamoisia kameleontteja luonteeltaan, koskaan ei voi tietää minkä värisiä kukkaset ovat, vaikka pussin kyljessä kuinka väri kerrottaisiinkin.

Rytömaassa kasvaa myös unikkoa, joka piankin päässee kukinnan alkuun. Tämä on onneksi niin vahva luonteeltaan, etteivät muutamat ympärillä kasvavat nokkoset paljoakaan haittaa.

Pionipenkissäni kasvoi  marjakuusi, joka varjosti muutamaa pionia niin, etteivät ne oikein kasvaneet kunnolla. Niinpä päätin maanantaisen vapaapäiväni kunniaksi ja kiukkuisena ruohonleikkurin terän katkeamisesta, kaivaa tuon kuusen pois penkistä. Puoli tuntia siinä meni, että sain taisteltua kuusen juurineen ylös ja hetken levättyään nurmikolla pääsi mahonian viereen jatkamaan kasvuaan. Joka ilta sitä on kasteltu reilusti ja hyvin se on näyttänyt kotiutuvan uuteen paikkaansa. Saapi nähdä, miten talven jälkeen kuusen vointi on.