tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vapaapäivä!

Sen kunniaksi ja osin siitä johtuen ehdin heti aamusta lenkkeilemään heräävässä kylässä. Matkan varrelta kohtasin upeasti valkoisenaan kukkivan puun / todella ison pensaan.
Kuva ei ihan kerro koko totuutta tuon ihanuuden koosta, sillä en päässyt siitä tarpeeksi kauas menemättä autotelle kuvaa ottamaan, mutta takana kasvavaan puuhun nähden, joka oli arviolta 4 metriä korkea, tämä valloittava ilmestys oli noin kaksimetriä korkea ja ainakin saman verran leveä.

Riittävän lähelle pääsin kuitenkin, että sain valokuvattua mahtavalta tuoksuvat valkoiset kukkaset, joita oli siis aivan valtavasti! Kunpa olisin voinut tuon laittaa taskuun ja kipaista kotiin ja istuttaa sen keskelle alapeltoa. No jospa jostain saisin tuon nimen tietään, niin ehkäpä itsekin voisin puutarhalta jostain tällaisen ostaa.

Omalla pihalla pionit jatkavat kukkimistaan, kuukauden kohta kukkineet ja aina vain tulee uusiin pioneihin kukkia, kun edellisten kukinnot alkavat lakastua. Siis ihanuutta riittää vielä pitkälle, toivottavasti.











Piha alkaa taas näyttää siltä, että pitäisi tilata raivaaja, joka järjestelmällisesti kävisi kaikki kohdat läpi ja lähtisi vasta, kun täällä näyttäisi siltä, että oikeasti joku ehtii tälle läänille jotakin tekemäänkin. Kauhulla katselin kukkapenkkiä, joka näyttää lähinnä siltä, että se olisi hätäisesti kyhätty, kukat roiskittu miten sattuu ja kaikki repsottaa sinne ja tänne. No 6 vuotta remontin keskellä eläneelle tuo piha ehkä on ihan kotoisa näky, kun sisälläkin välillä, no myönnetää melkein koko ajan, näyttää repsottavan paikka jos toinenkin.





Kesäkukkapenkkikin kaipaisi ryhdistäytymistä. Toisaalta, ehkä asiaa olisi auttanut se, että siemeniä kylväessä ja taimia kasvattaessa olisi merkinnyt johonkin kohtaan minkä kokoiseksi mikäkin kasvi kasvaa, niiden istuttaminen kukkapenkkiin oikeaan kohtaan saattaisi olla helpompaa.



Ilmeisesti pojat näkivät äidin epätoivoisen ilmeen ja päättivät järjestää pienen yllätyksen. Hiippailivat ensin pitkin pihaa keskenään touhottaen ja tulivat sitten olohuoneeseen kädet selän takana ja ilmoittivat, että heillä on äidille yllätys.



Ja mikäs sen mukavampaa jatkaa vapaapäivän viettoa kuin todeta, että kasvimaan penkitkin on kitketty vihdoin ja viimein, joten eiköhän sitä voisi vaikka loppupäivän viettää nurmikkoa leikaten!



4 kommenttia:

  1. Mahtavia pioneja Sinulla! Kuvaamasi pensas taitaapi olla jonkin sortin jasmike. Se tuoksuu ihanasti:)

    VastaaPoista
  2. Ihania pioneja ja montaa sorttia, kukkaloistoa niistä riittää varmaan pitkäksi aikaa. Kyllä kysymäsi kasvi minunkin mielestäni on jasmike. Niitäkin on monenlaisia. Kun se kasvaa korkeaksi, se varmaankin on isojasmike. Minulla on pikkujasmike, joka on n. metrin korkea pansas ja sen kukat ovat pienempiä. Tuoksu niissä kaikissa on yhtä ihana ja voimakas.
    (On nyt vettä saatu jo riittävästi! Toivottavasti "tosi kesä" jo pian alkaisi!)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Nummentonkija ja Konnadonna kommenteista :) Kyllä se tosiaan jonkin sortin jasmike on, mistä kuvat lenkillä nappasin. Työkaverilta jo sain yhden jasmikkeen alkuja, josko saisin ne pidettyä hengissä, että juurtuisivat ja lähtisivät sitten kasvuunkin, että voisin ne istuttaa. Jos ei muuta, niin marssin Mustilaan ja sieltä ostan ja toivon, että kasvu on taattu :)

    VastaaPoista
  4. Monenmoisia ihania pioneja sinulla! Jasmikkeen toiset jo tunnistivatkin, se on kyllä aivan ihana kukkiessaan:)

    VastaaPoista