Keväisin lupaan itselleni, että en tee mitään suuria kylvöksiä, vain tomaattia muutamat, paprikaa ja chiliä sekä kurkkua. Tänä keväänä laitoin vain tomaattia, chilit unohdin kokonaan ja äitini laittoi paprikaa. Kurkutkin muistettiin kylvää vasta toisena pääsiäispäivänä.
Eikö tämä (viakka onkin hieman tärähtänyt kännykällä otettu kuva) näytäkin ihan maltilliselta tomaattien ja paprikoiden (sekä muutaman pelargonin ja vanhemman pojan herne sekä mikälie-kasvin) viljelmältä? Niin, tältä näytti vielä pääsiäisenä.
Sitten jokin meni vikaan. En voi vieläkään käsittää, että mikä tässä "pysyn maltillisesti vain muutamassa kasvatettavasssa kasvissa, kesäkukkia en laita lainkaan vaan ostan ne suoraan puutarhalta"- suunnitelmassa ei toimi.
Nyt ikkunalautani levennyksen kanssa näyttää tältä. Eihän tämä edes ole mitenkään pahasti vielä ryöpsähtänyt. Tuossa vasemmassa laidassa mustissa isoissa ruukuissa ovat daliat kasvamassa, päällä on nuoremman pojan pääsiäisherneet paperilautasella, muovipussien sisällä maitopurkeissa kasvaa kääpiöasteria, tuoksuhernettä ja (muistaakseni) käynnöspapua. Herneen takana ikkunalaudalla kasvaa tomaattia, niiden vieressä kasvuaan aloittavat kurkut, maitotölkeissä keskellä jälleen tomaattia, niiden vieressä kurkkua ja oikeassa reunassa etummaisena kolme pelargoniaa (niin kuin nekään siihen jäisivät...), vanhemman pojan kissojen kurittamat pääsiäisherneet ja äidin tuomista paprikoista ne, joita en raaskinut heittää roskiin vaan päätin kasvattaa niitä isommiksi ja antaa työkavereille tai kukan nyt paprikan taimia haluaakaan. Oikealla etualalla lisää paprikaa ja niiden vieressä vasemmalla puolella tomaattia sekä jotakin, mistä emme oikein ole varmoja (vanhempi poika oli ne kylvänyt koulussa, siemenistä ei tietoa, lehdistä osa näyttää persiljan lehdiltä)
Lisäksi tomaattilaatikossa odottaa kolme pussillista monivuotisten kukkien siemeniä kylvämistä suoraan ulos. Haluan tien viereisen hiekkarinteen täyteen kivikko- ja paahteisen paikan kukkia ja tänä vuonna päätin kokeilla siemenien kylvämistä suoraan rinteeseen.
Väliin muutama kuva lampolasta pienistä karitsoistamme <3
Hertta, ikää 1 viikko
Helinä, ikää 1 viikko
Ulkonakin ollaan jo ehditty hieman touhuta. Lampaita varten on tehty aitaa "alapellolle" ja ruoholeikkurin "möyhennysterä" odottaa asennusta, jotta pääsen ajelemaan vanhaa heinää pienemmäksi ja haravoimaan sen pois uuden kasvun tieltä. Lisäksi minulla on urakkana pajukon raivaus
Raivalla, jonka käytön oppiminen sai aikaan vuoden suurimman ahaa- elämyksen :) Pääsevät sitten lampaat iskemään hampaansa tuoreisiin pajunversoihin ja pitämään pajukkoa heinän lisäksi kurissa.
Kevättalven myräkässä kasvihuoneen katto irtosi eteläpuolelta ja lensi suoraan tähän kukkapenkkiin. Siivosimme äidin kanssa kukkapenkistä suurimmat lasit (lasi oli turvalasia, joka hajosi pieneksi jauhoksi ja joiksikin isommiksi palasiksi) ja peitimme loput uudella mullalla.
Nyt kukkapenkki näyttää jo siltä, kuin lasisadetta ei olisi koskaan käynytkään ja kevätkukat ja muut kukkijat nousevat innolla mullan läpi kohti valoa ja lämpöä.
Scillat leviävät joka kevät laajemmalle alueelle ja ne alkavat näyttämään ajoittain siniseltä matolta. Omenapuiden alla kasvavia scilloja suojelen viimeiseen asti, keväällä nurmikkoa ei saa ajaa ennen kuin kukat ovat varmasti muuttuneet siemenkodiksi ja pudonneet maahan. Lopulta "nurmikko" pitää leikata viikatteella.
Pionipenkissäkin on jo elämää. Kartanopioni (jota itsepintaisesti kutsun tillipioniksi :) ) työntää jo uutta kasvua esiin.
Ihan vielä ei päästä raparperipiirakkaa tekemään, mutta ei sitäkään tarvitse enää montaa kuukautta odottaa :) Ensi kuussa raparperipenkissä on jo pitkiä varsia ja suuria lehtiä.
Katkomistani pajuista äiti taiteili minulle uuden pajukehikon vanhaan saunanrautapataan. Tukinarut ovat vielä kiinni, äiti viimeistelee kehikon vappuna.
Lopuksi Emilian taidonnäyte siitä, miten heinien syöntiin pitää uppoutua. Minulla ei liene huolta pihan siisteydestä kesällä, kun tämä neiti pääsee ulos lampolasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti