lauantai 4. huhtikuuta 2015

Puutarha herää kevääseen

joten on ehkä oikea aika kaivaa tämä unohduksiin jäänyt blogikin esiin. Talvi on onneksi jo takanapäin, yksi opiskelu saatu onnellisesti ohitse ja toinenkin loppuu parin kuukauden päästä. Tässä vaiheessa sitä tajuaa, miten onkaan ollut upoksissa sisätiloissa ja huomaa kaipaavansa ulos ja tekevänsä ensimmäistä kertaa yli vuoteen mitään suunnitelmia puutarhansa kanssa. Oikein odotan, että toukokuussa kun lomailen, pääsen jo lapion kanssa kaivelemaan ja kunnostamaan penkkejä ja laittamaan mahdollisesti jopa hieman uuttakin. Viherpeukaloiden tilaus juurikin lähti bittiavaruuteen, toivottavasti löytää tiensä perille asti.

Lumikellot ovat jo nousseet ja aloittaneet oman vaatimattoman kukintansa. Näitä olen nyt parina vuonna haaveillut ostaa lisää, mutta vielä ei ole vastaan tullut myymälää, missä myytäisiin. Nämäkin löysin sattumalta tontinlaidalta risukosta ja siirsi kukkapenkkiin.

Keltapäivänliljat ovat tänäkin vuonna etujoukoissa. Näiden kukintaa odotan tänä vuonna yhtä paljon kuin palavanrakkauden, näistä on tullut ihanan värinsä ansiosta minun suosikkejani.

Kalpean vaalea perennan alku puski itsensä viikolla mullasta. Nimikyltivarkaiden ansiosta saan jännittää vielä hetkisen, ennen kuin tämä paljastaa itsensä.

Omenapuutkin aloittelevat jo omaa kasvukauttaan. Vanhat puumme kaipaisivat kipeästi jonkun osaavan leikkaajan tai ainakin jonkinlaisen "apple tree cutting for dummies" -oppaan, että uskaltaisin asialle mitään tehdä. Toisaalta, puut ovat tuottaneet oman määränsä omenoita joka vuosi, olemme niitä riittävästi saaneet ja viime syksynä äitini vei niitä laatikkokaupalla tuttavilleen, joten en oikeastaan voi olla pahoillanikaan. Ja toisekseen, jos puulla on ikaa 50 vuotta, niin saa minun mielestäni myös näyttää siltä.

Mahonia sai tänä talvena osakseen raakaa kohtelua; lumi ja jää painoivat sen maatamyöden ja koirat jyräsivät innolla sen päältä. Sieltä se kuitenkin kaikesta huolimatta jaksaa taas nousta ja kasvaa.

Kasvihuone näyttää kurjalta pressun alla, mutta eiköhän sekin siitä piristy, kun saa itselleen kunnon katon ja pääsen sisustusta rukkaamaan. Suuret on taas tuunnitelmat, saa nähdä miten niiden käy.

Tomaatit, kurkut ja paprikat olohuoneen ikkunalla. Ensimmäisen istutuserän kävi huonosti. Taimet olivat jo reilun kokoisia, kun eräänä päivänä töistä tullessa doggineitomme oli vastassa iloisena, tomaatintaimi suupielestä roikkuen, naama turpeessa. Olohuoneessa oli myös sen näköistä, että hauskaa oli pienellä viherpeukalolla ollut. Kuusi tainta oli säästynyt koiran koulimiselta. Toinen kylvöerä ei itänyt lainkaan ja kolmannen kylvoerän suojelin sekä kissoilta että liian innokkailta koirilta tuolibarrikaadilla. Muutaman kerran kävi koira kylvöjä haistelemassa, mutta ravakka suihkasus suihkupullosta sai mielen muuttumaan. Tänään istutin ensimmäisen kylvöerän tomaatintaimet maitopurkkeihin kasvamaan.

Ja lopuksi vielä esimerkki siitä, miten käy kun liian innokas doggineito yhdessä kissojen pääsee harrastamaan pelargonioiden hoitoa. Oikeanpuoleinen pelargoni oli suojassa toisella ikkunalla kylvöruukkujen kanssa, kun taas vasemman puoleisen olin joutunut sijoittamaan toiselle ikkunalle sohvan läheisyyteen ja kissojen ikkunapaikkaan. Keskimmäinen koko muuten vain nahoissaan, kun vihainen kissa polkaisee vauhtia lattialta päästäkseen omalle ikkunapaikalleen ja pudottaa mennessään kaiken, mikä tielle osuu. Onnekseni myös Prins Nikolaj näyttää toipuneen ja kasvattaa jo pieniä lehdenalkuja jäljelle jääneeseen varteensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti