keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kukkasia

 Tätä kukkaa ihailin keltaisessa loistossaan kotimatkalla Kouvolasta viime viikolla. Yritin miettiä, mitä kyseinen kukka on, mutta ei tullut oikein mitään mieleen. Nyt löysin sitä omasta pihastani useammasta kohtaa. Rinteessä tien vieressä kyseinen kukka saa rauhassa kasvaa, nurmikolla näyttää ruohonleikkuri vieneen voiton. Pitänee seurata ja varmaankin siirtää tai sitten suojata.

 Valkoinen särkynyt sydänkin aloittaa kukintaansa. Jostain syystä valkoinen on kasvultaan vähäisempi punavalkoiseen sisareensa verrattuna. Mutta jospa tämäkin tästä innostuisi kasvattamaan ja leviämään, kunhan maltan odottaa.

 Punavalkoisen särkyneen sydämen kukinnot taipuvat kukkapenkin yli kohti rikkaruohorinnettä, joka odottaa raivaajaa. Ehkä ensi viikolla töiden jälkeen, kun pojat ovat mummilla kesälomailemassa.

 Punapäivänkakkaraa, särkynyttä sydäntä ja mitä lie, jonka pelastin vanhasta kukkapenkista remontiromun keskeltä.

 Keltapäivänlilja vauhkoontui uudessa kukkapenkissään ja rehottaa oikein kunnolla. Saapihan tuo rehottaakin, pitää hieman vieressään kasvavaa kultapalloa aisoissa.

 Jaloakileijat ova hauskoja tapauksia. Tähän kohtaan istutin viime vuonna sinisen akileijan, jonka reunusta kiersi valkoinen rantu. Nyt tässä kasvaa purppuranvärinen akileija, kamera hieman vääristää väriä.

 Tämä sinivalkoinen akileija kasvoi siis viime vuonna toisessa penkissä ja nyt sitä löytyy kolmesta kohtaa toisaalla tontilla, kaksi niistä on päätynyt kukkapenkkiin, kolmas penkin viereen.

 Valkoista akileijaa en edes muistanut omistavani, mutta en yhtään pistä pahakseni, että sitäkin ilmestyi kukkapenkin laitaan.

Ja viimeisenä, mutta ei missää nimessä vähäisempänä rakkaista rakkain pionini, joka aloittaa kukintaansa marjakuusen varjossa. Marjakuusen lähtölaskenta on jo alkanut, kun vielä saisin sille jostain paikan, missä rauhassa saa oksiaan kasvattaa. Samassa penkissä on myös tuija, joka sekin odottaa poistoa. Kyseinen tuija tosin tulee päätymään maakuoppaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti