Perennat on nyt istutettu isoon penkkiin. Jännittävää nähdä, mitä niistä nousee ja minkä muotoiseksi penkki muotoutuu. Harmikseni tajusin, että koirat ovat tottuneet talven aikana kaahaamaan penkin kohdalta yli, joten muutama kasvi on jo saanut osansa jättitassujen kurvailusta.
Penkin viereen, rinteeseen josta siirtin töyhtö angervot, on istutettu vuorenkilpeä yhden rinteeseen jääneen angervon kaveriksi. Samaiseen rinteeseen istutetaan myös ruusuangervot sekä jotakin reunuskasvia tulevien portaiden viereen. Penkin viereen, matalaan rinteeseen en vielä ole istuttanut mitään, mutta suunnitelmissa olisi istuttaa siihen laventelia.
Omenapuiden kukinta on alkanut ja puut puhkeavat kukkaan jokainen vuorollaan. Punakanelin kukissa oli paljon pölyttäjiä. Tämän päivän kovat tuulet riepottavat sekä pölyttäjiä että kukkia ja kohta maa onkin valkoisenaan omenankukkien terälehtiä. Toivottavasti syksyllä saadaan nauttia jälleen runsaasta omenasadosta.
Tämä omenapuu on pieni, ikivanha ja kärsinyt kovia. Muutamia vuosia sitten, kun pihastamme kaadettiin iso kaksi haarainen koivu, kaatui se suoraan tämän omenapuuparan päälle vieden mennessään puolet puusta. Koskaan aikaisemmin ei tässä puussa ole ollut niin paljoa kukkia, kuin on tänävuonna. Viime vuonna olin jo varma, että puu on kuollut, lehtiäkin ilmestyi vain muutama. Olen suunnitellut, että istutan puun runkoa pitkin kasvamaan lumikärhö, mutta asiaa täytynee vielä harkita, koska voimakaskasvuisena lumikärö saattaa vallata puun kokonaan. Toisaalta, tämän omenapuun omenat ovat pieniä ja erittäin happamia, joten ei juurikaan olisi haitaksi, vaikka puusta ei satoa saataisikaan.
Tontin nurkassa, kasvaa ja voi hyvin ja aloittelee kukintaansa pikkutalvio. Siellä täällä talviomatosta ylös nousee ja kukintaansa aloittaa myös kielot. Tuoksu alkaa olla pihalla paikoin jo aika huumaavaa, sillä kielot ovat jostain syystä päättäneet levittäytyä laajemmallekin alueelle pihallamme.
Rakas rytömaani, kuhan hänes on- kukkapenkkini, johon istutetaan kaikki sellainen, mikä leviää liiaksi, on liian iso ja hallitseva "siisteihin" perennapenkkeihin (niin kuin minulla sellaisia edes olisi) ja sellaiset, joihin minulla on syvä viha-rakkaus- suhde. Tuonne myös kylvetään kaikki ylijämätsiemenet, yksi ja monivuotiset. Tänäkin keväänä olen eräänkin juurakon tuonne vanhaan kaatopaikkaan kaivannut ja todennut että kuhan hänes on. Siellä kasvaa kaikki sulassa sovussa ja peittää alleen rikkaruohot, paitsi nokkosen joka rakastaa uusia naapureitaan ja intoutuu vuosi vuodelta kasvamaan aina vain komeampiin kukintoihin. Mikäpä siinä, saapahan siellä asustella sitten muutama perhosentoukka ihan rauhassa.
Mahonian kukinta alkaa olla jo ohitse. Viikko sitten pensas hohti keltaisenaan auringossa, tänään kukkaset ovat joutuneet luopumaan loistostaan useamman päivän jatkuneiden kovien tuulien vuoksi. Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset pörräävät kiireellä jäljellä olevissa kukissa. Syksyllä pitää käydä tämän pensaan kimppuun kirveen tai moottorisahan kanssa. Pensasta on pakko leikata, se on kasvanut 9 vuoden aikana aivan valtoimenaan. Tai sitten siirrän kukkapenkin sen vierestä muualle ja annan mahonia vallata omaa alaansa rauhassa. Toisaalta, jos laittaisi viereiseen kukkapenkkiin voimakaskasvuista pensasruusua, saisivat molemmat kasvaa ja levitä rauhassa. Koirien vauhtia ei mahonia ole tähän päivään mennessä hillinnyt, vaikka se piikkinen onkin.
Kasvihuonekin sai lopulta asukkaansa suoriin riveihin, satoa odotellessa ja uutta kattoa suunnitellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti