Kukkia ja kurkkuja!

Kasvihuone sai olla juhannuksen miten taisi ja sunnuntaina kun kotiuduimme kävin vain pikaisesti kastelemassa tomaatit ja muut. Hieman olivat lurpallaan, mutta piristyivät kummasti vedestä. Tänään kävin taas pikaisesti töiden jälkeen katsomassa mitä uutta kasvihuoneessa on ja olihan siellä!

 Kurkkua on tuloillaan vallan mukavasti ja kohta päästään maistelemaan tämän kesän ensimmäisiä omia kurkkuja. Varmaankin ne ensimmäiset taas jaetaan tarkasti viivottimella tasan, että jokainen (lue pojat) saavat yhtä paljon :)

 Inkarvillea yllätti todellakin minut ja kasvoi mittoihinsa tänä vuonna! Ostin sen jotakin vuosia sitten ja jätin syksyllä maahan, vaikka lapussa luki, että suositellaan talvettamista sisällä viileässä. Lunta on penkin päälle joka vuosi kasattu metreinä mitattava kasa ja viime vuonna ei tämä juurikaan päätään korkeammalle kuin mullan pinnalle nostanut, nyt silmämääräisesti katsoin, että nämä korkeimmat kukkavanat olivat kohonneet jo lähemmäs 40 senttiin!

 Ensimmäistä kertaa ehdin nähdä Mooseksen palavan pensaan kukinnan kunnolla läheltä. En ole koskaan nähnyt täysin auenneitä kukkasia. Ovatpa ne kauniit! Mutta tänä vuonna pysyn kaukana koko pensaasta, saa kasvaa vaikka koiranputkia keskelle pensasta, viime vuoden paljojäljet käsissä muistuvat liiankin hyvin mieleen.

 Kasvihuoneessa kasvaa paljon kaikenlaista tänä vuonna. Sain työkaveriltani kaksi pasuunankukan tainta ja toinen jo innolla tekee ensimmäistä kukkaansa. Toinen on vähän hillitympi, kasvaa kaikessa rauhassa, eikä tunnu olevan mitään kiirettä kukkien tekoon.

 Hajuherneetkin ovat jääneet kasvihuoneeseen kasvamaan omassa ruukussaan köynnöstukea pitkin. Hienosti siellä kasvavatkin, toivottavasti myös jossain vaiheessa kukkivat. Täytynee sitä ennen siirtää ne ulos, ettei kasvihuone täyty pistävistä öttiäisistä tänä vuonna.

 Tämä kaunis hento lila kukkanen on lienee Ruusunätkelmä. Se kasvoi aivan yllättäen kukkanpenkkiin, enkä sitä sinne todellakaan ole istuttanut. On pitänyt se sieltä kaivaa moneen kertaan jo pois, mutta toisaalta, miksi suotta, kasvaa kauniisti toisten kukkien lomassa hakien niistä tukea omalle kasvulleen. Kyseisestä kukkapenkistä nousi monta muutakin yllätystä, joita en sinne itse tiedä laittaneeni. Lienevät edellisen asukkaan taidokkaiden kukkapenkkien jäämiä, joista saan nyt sitten nauttia omien istutusteni lisäksi.

Krassit ovat mielestäni ihania kukkia ja niitä ei koskaan voi olla liikaa :) Tämä kaunokainen kukkii äitini tekemän pajuköynnöstuen lomassa ja nauttii ilta-auringosta suuren pihakoivumme alla vanhassa saunan padassa. Tänä vuonna krassit ovatkin kasvaneet yllätävän hyvin, nyt vain kukkaloistoa odottelemaan!

Pionien kukintaa

 Ennen juhannusta pionien kukat olivat vielä tiiviinä nuppuina, sunnuntaina oli jo osa aukeamassa kukkaan.

 Aurinkoinen päivä tänään sai osan pionien kukista aukeamaan koko loistoonsa.

 Osa vielä antaa odotuttaa omaa kukkaansa.

... kun toiset miettivät näyttääkkö kieltä vai mutristaa suuta :)

Pionit ovat äidiltäni saatuja, joka sai ne isäni tädiltä ja nyt ne ovat jaettuna siis minun pionipenkissäni. Nämä pionit ovat samoja keskenään, vielä löytyy penkistä muutama mysteeri pioni, nimiä ei juuri muilla ole, kuin niillät, jotka olen itse tänä vuonna kaupasta ostanut. Ne ovat kylläkin vielä niin pieniä, että tuskin tekevät kukkia vielä tänä vuonna.

 Valkoinen pioni ei vielä ole kukintansa alussa, toivottavasti kukinta alkaakin vasta, kun ennustetuista vesisateista on päästy. Valkoisen pionin kukat tuntuvat olevan erityisen arkoja vesisateelle, tänään nostin jo pelkät varret nuppuineen toistamiseen maasta.

Ja tämä pioni se aina näyttää nuppuvaiheessa ihan vaniljajäätelön ja mansikkahillon sekoitukselta :)

Juhannusta kaikille!

Unikonkukka aukeni kunnolla Juhannuksen kunniaksi ja ehdin ottaa siitä valokuvankin ennen mökkireissua. Toinekin kukka availi jo terälehtiään, mutta kovin oli vielä ujonpuoleinen, eikä ollut kokonaan avautunut.

Pionien kukintaa odotellessa

Tämän viikon rankkasateet saivat pionit painumaan matalaksi, joten päätin sitoa niitä vähän, jotta eivät katkeaisi ennen kukintaansa. Valkoinen pioni oli painunut niin paljon, että sen sitominen kauniiksi puskaksi olikin haastavaa, eikä oikein yksin onnistunut. Mutta onpahan ainakin nostettu pystyyn, niin näyttävät tulevat kukatkin kauniimmilta kuin maata vasten viistäessään.

Pionit ovat niin täynnä nuppuja, että varmasti kukinta tulee olemaan kaunein sitten tänne muuton. Näiden isojen pionien nimiä en tiedä, olen ne äidiltäni saanut, eikä hänkään taida muistaa mitä ovat. Ehkäpä sitten, kun kukkivat voisi niiden nimiäkin metsästää.

Alppiruusut vain jatkavat upeaa kukintaansa. Uusin ei nyt päässyt kuvaan kuin yhdellä lehdellään alimmaisen kuvan vasemmassa yläreunassa, siinä ei ole kuin kaksi kuivaa nuppua, ehkäpä sitten tulevina kesinä sekin näyttää kauniin kukintansa. Nämä kukkivat alppiruusut ovat "Cunningham's White" puistoalppiruusut. Luulin, että olisivat valkoiset, mutta ovatkin lilat. Kauniit kuitenkin.

Ruskoliljat aloittavat liljapenkin kukinnan, kun toiset liljat vielä kasvattavat varttaan tai kehittelevät kukkanuppujaan kukintaa varten. Nämäkin liljat olen saanut isäni tädin perennapenkistä.

Keltapäivänliljoista ei oikein koko pusikosta saa kunnon kuvaa ilta-auringossa, keltainen väri loistaa niin kirkkaana, yritin sitten ottaa lähikuvaa ja se taisikin onnistua vähän paremmin. Tämä kyseinen liljapuska löytyi siis tontilta tänne muutettuamme ja pihaa raivattuamme, jaoin sen kaksi vuotta sitten tähän uuteen penkkiin ja se innostui kasvamaan oikein voimalla.

Rytöpenkin unikoista yksi on jo ehtinyt kukkimisen alkuun, toiset ovat vielä nupuillaan. En vielä tänäänkään ehtinyt penkkiä kitkemään. Eikä se oikeastaan edes ole penkki vaan isohko alue, noin 3 metriä kertaa 4 metriä, jonne vain heitellään kaikenlaista mitä jää ylitse tai siirretään kasveja, jotka leviävät voimakkaasti eikä niitä halua "paraatipenkkeihin", mutta joista ei halua myöskään luopua. Nämä unikot olivat minulle yllätys, äitini ne sinne rytömaahan oli laittanut. Ihania ovat, siis kiitos äidilleni :)

Tämä mikälie kasvi kasvoi pitkin pihaa ja rehotti joka paikassa, missä sen ei olisi tarvinnut rehottaa. Kaivoin sitä niin paljon ylös kuin vain mahdollista ja istutin rytömaan reunaan, missä se saa rauhassa rehottaa. En tiedä mikä kasvi on kyseessä, mutta ihan kaunis se on ja suuri. Olisikohan tuon rytömaa nimettävä jo uudestaan antaa kaikkien kukkien kukkia maaksi :)

Tämä syreeni löytyi kahden suuren puun välistä navetan edestä. Hieman se on kärsinyt talvesta ja varjosta, mutta komea on kukinta tänä vuonna. Tarkoitus olisi ympäriltä kaataa varjostava koivu ja kaksi haarainen ilmeisesti lehmus, ennen kuin ne kaatuvat talon tai navetan päälle. Pääsee sitten syreenikin paremmin esille ja saa itselleen tilaa.

Lisää kukkia! ja vähän muutakin

 Pionien kukinta alkaa mukavasti jo alku kesästä ja jatkuu pitkälle heinäkuun loppuun. Tässä vielä "Tillipionin" kukintaa, josta sain nauttia useamman viikon. Nyt jäljellä on enää muutama kukkanen ja isot siemenkodat kukintojen jäljiltä.

 Akileijat loistavat kilpaa auringon kanssa. Väriloisto on monenkirjavaa ja onpa purppuran/violetin värisen kukinnon keskellä melkein valkoisia kukkasia. Epäilen vahvasti, että nämä akileijat ovat keksineet risteytyä keskenään, sillä olen melkeinpä sata varma, että viime kesänä istutin punaista, sinistä ja vaaleanpunaista akileijaa.

 Punapäivänkakkarat ovat hieman lamoavaa mallia varsiltaan, mutta kukat ovat sitäkin kauniimmat. Ehkäpä nämäkin ensi kesänä jo ymmärtävät kasvaa suoraan ylöspäin!

 

 Särkyneitä sydämiä ei voi ihailla liikaa. Valkoiset ovat vieneet tänä vuonna sydämeni, niin hentoja ne ovat kaiken vihreän keskellä. Punaiset särkyneet sydämet hakevat varjoa Mooseksen palavanpensaan suojista.

 Mooseksen palavapensa on tyytyväinen uudella paikallaan, johon se on kotiutunut hyvin. Useampia kukintoja on kohonnut lehtien yläpuolelle ja odotan innolla, että ne rupeavat avautumaan. Viime kesänä sain tosin tuta henkilökohtaisesti tuon palavuuden ja palovammat käsissä muistuttivat kitkemisestä liian lähellä kukintoja kesäisenä päivänä.

 Keltapäivänlilja on saanut aikaiseksi näin paljon kukintoja, jotka odottavat sopivaa hetkeä auetakseen. Muutama innokas onkin jo avautunut. Tämä on niin ihanan keltainen, että sitä katsellessä tulee hyvälle mielelle, vaikka taivaalle kertyisikin tummia sadepilviä.

Kesäkukkapenkkikin loistaa kirjavassa väriskaalassaan. Ihan kaikki eivät vielä ole päässeet kukinnan alkuun, osa vielä kasvattaa vartta, jotta voisi kehittää kukintonsa. Katsotaan, että josko loppukesästä tuossakin penkissä olisi useampia kukkijia samettikukkien, heliotrooppien ja etualan riippuverbenoiden lisäksi.

Tästä pelargoniasta on vaikea ottaa kuvaa aurinkoisena päivänä, eikä se kovin hyvin onnistu edes pilvisellä. Tuo punaisen sävy on sellainen, että jostain syystä kamera ei sitä suostu oikein kuvaamaan. Liekkö liian loistava kamerallekin. Ihana se on ja toivon, että saisin kohta pistokkaan tai muutaman siitä laitettua purkkiin ensi vuotta varten.

Kuunliljat ovat vallanneet oman penkkinsä kokonaan. Sitä tarvitsee laajentaa syksyllä, kun ovat kukkineet. Omenapuun alle on hyvä kaivaa penkin laajennusta ja reunustaa sitä kattotiilillä. Voisihan sitä vaikka muutaman uuden kuunliljankin tuonne penkkiin sitten laittaa ja muutaman pussillisen tulppaaneja kevättä odottamaan!

 Tänään näin Puutarha Prismassa näitä myynnissä: Punakissankäpälä. Omalta pihalta näitä löytyy isompi alue ja niitä on hauska seurata, sillä kukinnan edetessä ne muuttavat muotoaan ja väriään kuin parhaimmatkin kameleontit.

Jostain syystä tämä kone taas tekee omia tepposiaan, joten tässä alla on Inkarvillea. Tämä yllätti minut tänä vuonna ihan täysin. Olin aivan varma, että se ei ole selvinnyt talvesta ja istutin esikkoja samaan kohtaan, mihin tätä olin laittanut kaksi vuotta sitten. Sieltä se vain kuitenkin nousi esikkojen joukosta ja kukkii nyt täydellä terällä.

Omenapuu, joka vaurioitui viime syksynä koivua kaadettaessa ilahdutti minua juuristollaan kasvavalla harjaneilikkajoukkiolla. Taidankin kitkeä tuosta oikein ison alueen, jotta nämä saavat levitä rauhassa ja istuttaa puun toiselle puolelle ruusunätkelmää ja mikäli onnistun löytämään, viinikähröä.

 Hopeahärkki kukkii auringossa loistavalla valkoisella kukkapilvellään. Tämä on tarkoitus siirtää talon seinustalta pois lämpimään rinteeseen, sillä remontti etenee kunhan kunnansedät antavat luvan ruveta laudoittamaan seinää ja tämä ihanuus jäisi muuten jalkoihin.

"Rytömaani", joka kaipaisi kipeästi kitkemistä. Siellä kasvaa luonnonkukkien lisäksi kylvettyjä kukkasia, mutta ne jäävät nokkosten varjoon, sillä nokkoset olivat viime katselmuksessa kasvaneet jo lähelle vyötärökorkeutta.

 En ole aiemmin antanut lupaa ajaa nurmikkoa omenapuiden alta ja siellä alkoi näyttää tällä viikolla siltä, että heinä valtaisi kohta omenapuutkin. Isäntä otti raivaustrimmerin ja kaatoi heinät nurin.

Minä hain navetan takaa heinäseipäitä, iskin ne maahan ja "seivästin heinät" kuivumaan ja odottamaan kompostiin siirtymistä. Siinä ne nyt sitten koristavat pihaamme taas tänäkin kesänä, lapsuuden muistot, heinäseipäät.

Kun nurmea niitettiin omenapuiden alta löytyi sieltä heinän seasta Palloarovuokko, jota olen kerran aiemminkin ihaillut tontillamme, mutta tuolloin se sai valitettavasti Rounduppia niskaansa. Siirsin nämä kukkapenkkiin suojaan ja toivon, että ne selviävät siellä ilahduttamaan ensi kesänäkin minua kukinnallaan.

Tänään kävin puutarhakaupoilla ja sieltä lähti mukaan vähän yhtä ja toista. Kolme kiinanpionia, kaksi atsaleaa ja yksi alppiruusu. Atsaleat istutettiin ison pihakoivumme suojaisaan varjoon, tosin tuohon kyllä paistaa myös aurinkokin ihan mukavasti illalla. Gentianatsalea 'Kullannuppu'

 Päivänkakkaratkin aloittavat kukintaansa. Näitä kasvaa pitkin pihaa ja saavatkin kukkia ihan rauhassa, kunnes ne lakastuttuaan päätyvät kompostiin.

 Juhannusruusut pääsivät pisaranmuotoiseen kukkapenkkiin, joka kehystettiin pystyyn nostetuilla kattotiilillä. Penkin tilalla oli aiemmin puutarha-allas hetken aikaa, mutta nostin sen ylös jo useampi vuosi sitten ja kuoppaan tuli aina kerättyä kiviä. Toivottavasti juhannusruusut tuossa nauttivat olostaan, auringossa.

Kesän ensimmäinen krassinkukka on ujo ja haluaa kukkia rauhassa lehtien suojassa. Nämä krassitkin ovat aikamoisia kameleontteja luonteeltaan, koskaan ei voi tietää minkä värisiä kukkaset ovat, vaikka pussin kyljessä kuinka väri kerrottaisiinkin.

Rytömaassa kasvaa myös unikkoa, joka piankin päässee kukinnan alkuun. Tämä on onneksi niin vahva luonteeltaan, etteivät muutamat ympärillä kasvavat nokkoset paljoakaan haittaa.

Pionipenkissäni kasvoi  marjakuusi, joka varjosti muutamaa pionia niin, etteivät ne oikein kasvaneet kunnolla. Niinpä päätin maanantaisen vapaapäiväni kunniaksi ja kiukkuisena ruohonleikkurin terän katkeamisesta, kaivaa tuon kuusen pois penkistä. Puoli tuntia siinä meni, että sain taisteltua kuusen juurineen ylös ja hetken levättyään nurmikolla pääsi mahonian viereen jatkamaan kasvuaan. Joka ilta sitä on kasteltu reilusti ja hyvin se on näyttänyt kotiutuvan uuteen paikkaansa. Saapi nähdä, miten talven jälkeen kuusen vointi on.