Vaikka kuinka lapiointi alkoi jo tuntua puulta, oli se sitten kasvien ylös kaivamista tai mullan lapioimista, niin mentävähän se oli. Tämän ison perennapenkin kimpussa olen nyt ollut jo useamman päivän. Isäntä ajeli puutarhamyllertäjällä hieman penkin pinta rikki ja todettiin, että näyttää aika hyvältä, kun sai maat sekoitettua. Penkki saa huomenna lisää multaa sekä hiekkaa, jotta pysyisi muhevampana. Hiekkaa löytyy omasta pihasta, multaa pitää käydä ostamassa lisää.
Tänään oli agendalla saada kivet kärrättyä penkin reunalle. Ja tietenkin aloitettiin siitä painavimmasta ja hankalimmin aseteltavasta. Kaksi ja puoli tuntia äherrettyämme, olimme saaneet jo jotakin aikaiseksikin.
Ja tietenkin isännän piti ottaa kuva, jossa ähellän kiven kanssa persus pystyssä, sadetakki silmillä. Vaikka tuosta tasaiselta pihatieltä kukkapenkin reunaan ei kovin suurta nousua ole, alkoi se kiviä kannellessa ja paikoilleen pyöritellessä tuntua vuorelta. Kivet kaivoimme pihasta, omenapuiden alta, johon ne oli pyöritelty, kun terassi purettiin useampi vuosi sitten.
Neljä tuntia lisää työtä ja kivimuuri oli valmis.
Ihan heti ei tee mieli lähteä kiviä kantamaan tai kaivelemaan. Saavat toiset penkit nyt odottaa omia kehyksiään, vaikka niin toivoin, että tällä lomaviikolla olisin ne kaikki ehtinyt kunnostaa ja laajentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti