Isossa pihassa ei työ lopu koskaan

Tonttia raivatessa löysimme vanhat perustukset hautatuneina risujen ja heinän alle. Niiden keskellä kasvaa isoja puita, joten rakennukset, jotka perustuksien päällä ovat seisoneet, ovat hävinneet lähemmäs 30 vuotta sitten. Voimme vain arvailla, mikä niiden käyttötarkoitus on ollut. Olemme arvailleet niin olleen kasvihuoneita, mutta varmoja emme voi olla. Perustukset ovat 90 asteen kulmassa toisiaan kohden. Oli rakennusten käyttötarkoitus ollut mikä tahansa, päätimme käyttää lähempänä peltoa olevaa ja vähemmän raivausta tarvitsevaa perustusta ja sen päällä seisovaa sokkelia puutarhajätekompostina. Sinne on ollut hyvä haudata myös koirien kikkareet vuosien aikana, joita tanskandogit saavat aikaan kiitettävästi.

Viime kesänä päätimme kuitenkin rakentaa uudet kompostit, koska aiemmin käytössä ollut alkoi pursuta jo reunojen ylitse. Olimme talvella kaataneet useita puita tontilta tarkoituksena tehdä niistä polttopuita. Suurin osa puista oli mäntyjä, joiden oksista sahasimme pystytolppia kolmen kompostorin kehikkoja varten. Tonttimme alareunassa on ollut pajukkoa, joka on tähän asti saanut kasvaa rauhassa. Keväällä päätimme kuitenkin tehdä pajukolle jotakin rupesimme karsimaan sitä tarkoituksena saada pajut hävitettyä ja istuttaa niiden tilalle kuusentaimia aitaa varten. Pajujen taipuisista varsista saimme kompostereihin seinät.

Ensimmäinen valmistunut kompostori täyttyi samantein haravointijätteestä. Tähän kompostoriin istutin kesäkurpitsat.

Toisen kompostorin teimme puolet isommaksi. Kompostorit tehtiin kasvimaan päätyyn, josta on helppo kuljettaa puutarhajätteet suoraan kompostoriin.

Kolmas kompostori valmistui navetan taakse, vanhan auman päälle. Navetan takana on oikeastaan jättömaata, mutta sieltä löytyi raivauksen yhteydessä toistakymmentä mustaviinimarjapensasta, jotka anoppini ja äitini pelastivat. Lisäksi sieltä löytyi myös jättimäinen villiintynyt vadelmapusikko, jonka antia pojat ovat innolla käyneet verottamassa. Kompostoriin istutin työkaveriltani saadun jättikurpitsan, joka ei ehtinyt tehdä kuin yhden kurpitsan ennen syksyä ja pakkasia ja sekin meni pilalle. Mutta lehdet olivat valtavat ja kasvu muutenkin rehevää. Ilmeisesti navetan takainen multamaa on edelleen ravinteikasta.

Tässä näkymä tieltä alapellollemme, josta pajukkoa raivaamme myös tulevana kesänä. Aidan nurkasta, kuvan oikeasta reunasta, vasemma näkyvään harmaaseen risukasaan asti, saimme raivattua pajukkoa pois viime kesänä. Tuosta kuvasta rajautuu pois loppu pajukko, joka odottaa kohtaloaan tänä vuonna.

Lapsuuden kesistä tulee eittämättä mieleen heinätyöt, heinäseipäät ja ihana vastaleikatun heinän tuoksu ja sen tuntu iholla. Veljeni ja minun tehtävä isäni tädin maatilalla heinätöiden aikaan oli tapittaa heinäseipäät. Oman pihamme sai viime kesänä myös koristeekseen heinäseipäät, sillä alapelto, joka edelleen tarvitsee raivaamista, pääsi kasvamaan jälleen miehenmittaista heinää. Päätimmekin tehdä hieman heinätöitä ja mikäs sen mukavampaa onkaan :) Taustalla, kuvan oikeassa ylänurkassa näkyy äitini istuttamaa pajumajaa, joka vaatisi hieman muotoilua ja taivuttelua sekä sitomista. Pajut ovat kasvaneet nyt 5 vuotta ja alkavat suoda mukavan viileää suojaa majan sisälle. Viime kesänä pojat jo veivät sinne patjan köllöttelemistä varten. Josko tänä kesänä saisimme tuon projektin valmiiksi.