keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Malttamattomuutta ilmassa

Alkaa tosiaan jo olla aika malttamaton olo tämän kevään kanssa. Tekisi jo mieli mennä ulos touhuamaan, mutta lunta on vielä aivan liikaa, että mitään saisi edes aikaiseksi. Kukkapenkit ovat kaikki lumen alla vielä. Hieman näkyy vasta alppiruusujen korkeimpia latvuksia lumen keskeltä ja vasta yksi rinnepaikka on sulanut lumesta. Voisihan sitä toki mennä haravoimaan, mutta kun kompostikin on vielä lumen alla, niin jäisivät vain kuitenkin haravointijätteet kasaan ja leviäisivät tuulen ja yli juoksevien poikien ja koiran jaloissa pitkin pihaa. Maltan siis vielä mieleni. Lisäksi pihamme on aika märkä lumen sulaessa, vaikka rinteessä onkin, niin ei siellä kauheasti viitsi aikaansa viettää, kun uppoaa pehmeään hienoon hiekkaan ja jää kengistään sinne kiinni.

Viime viikonloppun kaadoimme taas puita tuosta pienestä metsiköstämme. Saha meni rikki heti alkumetreillä, joten tyydyin heiluttamaan kirvestä ja kaadoinkin parikymmentä puuta ja taas sain metsikköön hieman valoa lisää. Siinä kirveen kanssa heiluessa ihmettelin mitä vihreitä lehtiä maassa kuusenoksien alta pilkistää ja siellähän oli sinivuokon lehtiä, isoja sellaisia! Taitaa vain olla niin, että jäivät jalkoihin nämä sinivuokot eivätkä tänä vuonna taida kukkia. Sinivuokkoja olenkin bongaillut useammasta kohdasta tonttia tämän 7 vuotisen täällä asumisen ajan.

Puutarhamalttamattomuutta tulee lievitettyä päivittän Facebookin Täysin pihalla ryhmän juttuja lukiessa. Siellä on mahtava tunnelma, iloa ja riemua ja paljon tietysti tietoa kaikesta mahdollisesta.

Ryhmän sivuilta bongasin blogi-listalta ilmeisesti ET-lehden sivuilla pidettävän blogin, jossa oli kuvia ja tekstiä Helsingissä viime viikonloppuna olleista puutarhamessuista. Blogissa oli ihastuttava kuva pajuista, jotka oli istutettu valmiiksi muoviruukkuihin, sidottu / punottu ja joiden latvukset kasvoivat. Heti alkoi mielessä vilistä ajatuksia kasvavasta pajuaidasta ja lähetin kuvan äidilleni. Äitikin innostui ja rupesi heti miettimään, mistä pajua saadaan ja saadaanhan sitä, luonnonpajua meidän alapihaltamme ja äidiltä sidospajua omalta pihalta. Vielä, kun keksimme paikan, mihinkä tämä ihanuus laitettaisiin. Ehkä mökille, hieman näkösuojaa pihaan tuomaan tai sitten vain yksittäisiksi koristeiksi ruukkuihin omalle pihalle. Tai molempiin.

Malttamattomuutta olen lievittänyt myös temmeltämällä tomaatin, kurkun, paprikan ja chilin taimien sekä pelargonien kanssa. Yleensä tähän aikaan vuodesta, ennen kuin taimia edes uskaltaa ajatella vievänsä ulos, alkaa usko ja toivo horjua miten saisin tomaatin taimet säilymään kunnollisina, miten niiden varret saisi tukevimmiksi ja kuinka voisi estää, etteivät ne venyisi niin paljoa pituutta.

Olenkin nyt äidin neuvon jäljiltä taivutellut tomaatintaimien varsia pitkin ruukkuja ja lappanut multaa päälle. Taimet ovat hetken vinossa ja sekaisin toistena päällä, kunnes pääsevät jälleen kasvunvauhtiin ja kurkottelevat jo viimeistään seuraavana päivänä kohti valoa ja ikkunaa. Tänä vuonna en ole rakennellut mitään ihmeellisiä telineitä olohuoneeseen vaan yrittänyt pärjätä vanhalla korkealla penkillä sekä vanhalla rottinkisella kukkapöydällä. Hiemanhan nuo taaemmat taimet joutuvat kärsimään valonpuutteesta, vaikka ovatkin eteläikkunan edessä, mutta kasvilamppua en omista, vielä. Vaihtelen sitten taimilaatikoita keskenään ja nostelen ikkunalla olevia taaemmaksi ja taaempaa ikkunalle. Nämä taimet kuvassa ovat juuri saaneet passituksen ikkunalta kukkapöydälle ja siirsin pöydältä hieman hontelommat ja pienemmät taimet ikkunalle, josko ne siitä virkistyisivät ja innostuisivat kasvamaan. Kohta pitänee varmaankin keksiä jotakin levää tasoa ikkunalaudan jatkoksi, että saa kaikki taimet mahtumaan ikkunan eteen.

Pelargonit ovat joutuneet tyytymään alempaan tasoon ikkunan edessä ja olivatkin kasvattaneet pitkät huojuvat vartensa korkeiksi. Napsaisin ne poikki ja siistin muutenkin pelargoneja, olivat aikamoisia pensaita jo. Pitänee kohta ruveta niitä lannoittamaan, että saavat voimaa kasvaa.

Paprikat ja chilit joutuivat myös tyytymään tällä kertaa takarivin paikkoihin, oltuaan koko kevään ikkunalaudalla. Niillekin lisäilin multaa purkkeihin ja painelin hieman alemmas asujaimistossaan. Tänä vuonna näyttää niin vähäisiltä nämä minun taimeni, että oikein ihmetyttää. Ainuttakaan kesäkukkaa en ole kylvänyt sisällä ruukkuihin, vaan tässä odotellut kevään tulevan ja kesäkukkien ilmestyvän puutarhoille myyntiin. Hieman pitää itseään säästää ja ostella valmiinakin. Tosin saatan jo toukokuussa pyörtää puheeni ja ruveta harmittelemaan sitä, että olisi pitänyt kylvää niitä vähän erilaisempia kesäkukkia, mutta toisaalta vaihtelu virkistää ja jospa sitä vaikka löytäisi jotakin aivan uutta taimistoilta.

Perjantaina on aika minun päästä puutarhamessuille. Olen haaveillut Helsingin puutarhamessuille osallistumisesta joka vuosi, mutta aina olen tyytynyt Lahden Pihapiiri-tapahtumaan ja niin tänäkin vuonna. Messut aukeavat perjantaina klo 11, joten varmasti olemme äidin kanssa siellä oven takana jo kolkuttelemassa hyvissä ajoin. Olen jo valmiiksi miettinyt mitä messuilta haen, tutkinut näytteilleasettaja listaa, vieraillut heidän kotisivuillaan ja miettinyt ja tuumaillut. Saa nähdä, mitä saan kotiin tuomisiksi vai tulenko kotiin mukanani vain nippu esitteitä ja kamera täynnä valokuvia.




2 kommenttia:

  1. Sulla on jo isot taimet. Mä vasta istuttelin ne viime viikolla ja pari sirkkalehteä on vasta amppelitomaateillakin. Kovasti niitä kyl tulee. Ei varmasti olis kannattanut laittaa koko pussia kasvamaan...olen varmaan ihan hukassa näiden kanssa jonkun ajan kuluttua kun ne pitää koulia...

    VastaaPoista
  2. Niinhän siinä yleensä käy, että joko ne kaikki itää siitä pussista tai sitten vaan muutama, koskaanhan ei voi olla täysin varma. Joskus harmittaa, kun ostaa jotain erikoisempaa tomaattia vaikka, niin pussissa onkin vaan 2-4 siementä ja jos siitä sitten itääkin vaan yksi tai ei yhtään, niin menee ihan hukkaan koko ostos.

    VastaaPoista