maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kukkaloistoa vuosien varrelta

Niin kuin niitä vuosia nyt olisi niin monta jo takana tässä kodissa :) Mutta onpahan tullut kuvattua kukkia joka kesä. Olen tilannut Ifolorin nettisivujen kautta valokuvina kukkaotoksia tarkoituksena laittaa ne seinälle ihasteltavaksi ja muisteltavaksi. Vielä en ole keksinyt sitä seinää, mihin ne kiinnittäisin.


Tämä ihastuttavan hempeän värinen krassi ilmestyi viime kesänä krassipensaikkoon punaisten, keltaisten ja oranssien krassien joukkoon. Harmikseni en merkinnyt kukkaa mitenkään, enkä enää loppukesästä muistanut, mikä siemen piti kerätä.


Valkoinen pioni vailla nimeä ilahdutti pionipenkissä kaksi kesää sitten upealla kukinnallaan. Viime kesänä sen kukinta meni niin nopeasti ohitse, että en ehtinyt siitä valokuvaa ottaa.


Tämä jaloakileija löytyi pihaltamme vanhasta kukkapenkista mahonian vierestä. Sen ihastuttavan sinivioletti väri ja terälehtien valkoinen reunus saa hymyilyttämään, kun kuvaa katsoo. Kuva on samalta kesältä, jolloin akileijan siirsin uuteen penkkiin ja tokikin kesä oli kuuma ja kastelusta huolimatta osa kasvista nuukahti. Tämä ainokainen kukkanen jaksoi kukkia pitkään ilonani. Onnekseni seuraavana vuonna akileija nosti terhakkaana itsensä mullasta ja kukki kauniisti ja pitkään.


Tämä on ensimmäinen itse kasvattamani pelargoni, jonka tosin ostin pienen pienenä taimena Plantagenin alennuslaarista. Ostin sille myös kaksi kaveria samaan ruukkuun laitettavaksi ja niiden kaunista kukintaa sain ihastella pitkälle syksyyn.


Nämä kaksi neilikkaa, tarha- tai harja, kukkivat iloisesti rämettyneen vanhan omenapuun juurella toisena kesänä. Äitini kanssa ihmettelimme kasvustoa omenapuun juurella, emme sille mitään tehneet ja tässä on kiitos koskemattomuudesta. Olen nyt myöhemmin siirrellyt neilikkaa ympäri pihaa ja aina se vaan jaksaa kukkia uusilla reimunkirjavilla kukillaan.



Tämän tuoksupelargonian löysin puutarhamyymälän jätelavalle päätymistä odottavasta kuormasta ja sain sen mukaani. Sen tuoksu ei ollut mikään kovin miellyttävä, mutta kukka sitäkin kauniimpi.


Yksi kesäisistä lempikukkasistani on auringonkukka. Vuonna 2000, jolloin menimme naimisiin, pieni kasvimaamme Lahdessa oli täynnä auringonkukkia, krassia ja kehäkukkaa. Sen jälkeen en ole ainoatakaan auringonkukkaa kylvänyt, vaan kaikki pihallamme kasvaneet auringonkukat ovat lintujen levittämiä lintulaudalta.


Kallionauhuksen yksinkertainen ja hieman karu kukinto on omassa lajissaan kaunis. Sen keltainen väri ei tule oikeuksiinsa valokuvassa, vaan se pitää kokea.


Pasuunankukka kurkistelee ujosti lehtiensä alta. Kukka on kaunis ja aina yhtä upea ilmestys. Joka kevät sellaisen ostan, kasvatan ja vaalin kesän ja syksyllä vannotan, että ensi vuonna en osta vaan talvetan ja joka vuosi talvetus menee pieleen. Niin tänäkin vuonna. Kellarissamme pääse lämpötila laskemaan pakkasen puolelle reilusti, joten kevään tullen tallustelen taas puutarhakauppaan ostamaan pasuunankukkaa.


Vanhempi poikamme nappasi eräänä kesäpäivänä kameran ja kuljeskeli pitkin pihaa nappaillen kuvia sieltä ja täältä. Auringonkukka pienine kastepisaroineen oli yksi parhaimmista kuvista tuosta kuvasarjasta.


Tämä on eräs tarhadalioista, jotka suostuivat kasvamaan koivun alla vanhassa saunan padassa. Montaa niitä ei tullut, liekkö siemenet huonolaatuisia vai oliko tarhurilla liian kiire viedä ne ulos. Voisikohan mistään arvata, että pidän keltaisista kukista ja keltaisesta väristä :)


Bumble bee työssään auringonkukan kehällä. Näitä ihania öttiäisiä oli viime kesänä runsain mitoin yläpihallamme nauhuspenkissä ja sen viereen lintujen kylvämässä auringonkukkameressä.


Ihanalta tuoksuva hajuherne oli viimekesän ensikokeilujani. Olen aina pitänyt sen vaatimattomasta ulkonäöstä ja huumaavasta tuoksusta. Syksyllä keräsin hajuherneen siemeniä talteen ja kuivatin odottamaan tulevan kevään kylvöjä.




Nämä kolme pelargoniaa kasvatin alusta asti siemenestä, jotka tilasin Isoäidin kasveista. Näitä yritin myös talvettaa samaisessa kellarissa pasuunankukan kanssa, mutta valitettavasti en siinä onnistunut. Otin kyllä syksyllä näistä pistokkaita, mutta paristakymmenestä pistokkaasta vain neljä sitkeintä on vielä elossa. Olin luultavasti myöhässä pistokkaiden ottamisen kanssa. Jännityksellä kuitenkin odotan, mitä niistä kasvaa!


Tässä kuvassa poseeraavat rakkaimmista rakkaimmat tanskandoggini Netta (Magic Alaunt Babsina) takana ja Asta (Azaraya QuelThalas) edessä. Molemmat ovat jo valitettavasti siirtyneet sateenkaarisillalle. Syy miksi tämän kuvan tähän poimin, on ihanainen topruusupusikkoni koirien takana. Tuo kyseinen malva on kulkenut mukanani useamman vuoden ja aina se vain jaksaa ihastuttaa ja kasvaa runsaammaksi joka vuosi, vaikka on kokenut jo useita siirtoja paikasta toiseen.


Tässä pihalla komeileva mahoniapensas kevätkukinnassaan. Mahonia suositellaan istutettavaksi puolivarjoon-varjoon, tuulensuojaan ja tuoreeseen, kosteaan ja hapahkoon maahan, viihtyy meidän mahoniamme kirkkaassa auringon paisteessa, paikassa, jossa tuuli puhaltaa mennen tullen ja maa kuivuu hetkessä sateen jäljiltä.


Tämä ihana tulppaani nosti päänsä ja avasi kukkansa aivan yllätyksenä minulle. En muistanut lainkaan laittaneeni niitä penkkiin, mutta siellä se vain toisten lajitoveriensa kanssa keväällä kukki.


Tästä kukasta ei ole mitään tietoa. Se vain ilmestyi keskelle villiintynyttä vadelmapusikkoa varjoon haapojen alle. 


Vaikka härkäpapuä nyt ei voi juuri kesäkukaksi sanoa, on sen kukinto mielestäni vallan hauska ja piristävä ilmestys kasvimaalla. Monena päivänä kävin sitä ihastelemassa.


Kesäkurpitsojen alla kasvoi shampanjan väristä krassia, vaikka olin keväällä kylvänyt punaista krassia ja kaikki muut tuosta viljelyksestä punaisia olivatkin.


Kehäkukkaa laitoin keräkaalien viereen kasvamaan, mukamas kaaliperhosia hätyyttämään, siinä onnistumatta. Kaalit maistuivat kaaliperhosen toukille ja siinä samalla myös kehäkukat. Jokohan uskoisin, että kaalin kasvattaminen minun tiedoillani ja taidoillani ei onnistu.


Tämä hauskan näköinen sarvijaakko on nimeltään Hämähäkkikukka. Löysin sen siemeniä etsiessäni lyhyttä kasvihuonekurkkua ja päätin kuvan perusteella kokeilla kukkaa. Odotin siitä suurta ja näyttävää, mutta sainkin pieniä ja näyttäviä kasveja.


Tämä pioni on yksi suurikukkaisimmista pioneista penkissäni ja vaatii tuen jo ennen, kuin kukka aukeaa. Kukka on näyttävä niin kauan, kunnes ensimmäinen sade sen rikkoo.

2 kommenttia:

  1. Mihinkään et tallustele ostamaan pasuunankukkaa, jos nimittäin kaikki itäneet balleriinan tutut jaksavat kasvaa komioiksi taimiksi niin nille ylimääräisille pitää löytää koti kavereiden ja sukulaisten pihoilta,josta saa sitten siemeniä jos joku niistä taimista osottautuu liilavalkeaksi väritykseltään. Nyt on ituja kahta väriä, lilaa ja valkeaa, pitäisköhän merkitä valmiikis nyt kun väriero on nähtävissä??

    VastaaPoista
  2. No kiitosia vaan! Löysin itseltänikin viimevuotisten pasuunankukkien siemeniä tallesta, vieläköhän ehtisi laittaa? Väri taitaa olla valkoinen. Mutta tuo kyllä kuulostaa tosi kivalta, josko oliskin liilavalkoisia :)

    VastaaPoista