Saisi jo piha kuivaa

Piha on vielä märkä, joten sinne ei juurikaan tee mieli mennä patsastelemaan. Yhtä kukkapenkkiä jo hieman kitkin ja sieltä löytyi pieni oranssi öttiäinen maailmaan tutkimassa lehti karikkeen alla.

Pitänee rakentaa ötökkähotelleja pihan öttiäisille ja ripustella niitä sinne ja tänne. Kovasti vakuuttivat Pihapiiri-messuilla, että toimivat, joten kokeillahan sitä täytyy.

Viime keväänä ja syksynä siirsin yhdestä tontin nurkasta sinivuokkoa lähemmäksi katseita ja istutin vanhan kukkapenkin kivimuurin viereen muutaman taimen. Talven aikana kivimuurista irtosi kivenmurikoita ja putosi suoraan sinivuokkojen istutusalueelle. Lumien sulettua siirtelin kiviä syrjään ja jäin odottamaan lähtevätkö sinivuokot kasvuun.

Sieltäpä olivat sinivuokot lähteneet kasvuun ja tehneet ilokseni muutaman nupunkin, jotka jo seuraavana päivänä kuvan ottamisesta avautuivat kauniisti kohti auringon lämpöä. Samalla kävin tarkistamassa myös "joutomaalle" istuttamani valko- ja keltavuokot. Valkovuokot olivat jo hyvässä kasvussaan lämpimässä rinteessä. Nyt vain odotellaan, että ne aukaisevat nuppunsa.

Sininen ei ole oikein lempivärini muutoin kuin puutarhassa. Joka kevät pitää saada sinisiä orvokkeja kotiin, muuten ei kevät tunnu keväältä. Joka vuosi olen istuttanut sinisiä orvokkeja ja lumihiutaletta parvekelaatikoihin terasiin kaiteelle. Tänä vuonna terassi on saanut purkutuomion uuden terassin tieltä, joten parvekelaatikot saavat olla varastossa.

Sinisiä orvokkeja oli kuitenkin saatava, joten suuntasin Multasormeen kylälle ja ostin sieltä 8 kappaletta pieniä orvokkeja, kesäkukkamultaa sekä istutusastian orvokeille. Orvokit ovat verannalla remontin keskellä tuomassa iloa ja kauneutta kaaokseen.

Talvituhojen tarkastusta

Katselin huolestuneena keittiön ikkunasta alppiruusujani, jotka näyttivät siltä, että olisivat heittäneet henkensä talven aikana lumen painosta. Päätin mennä niitä tarkemmin katsomaan ja potkimaan lunta pois niiden ympäriltä. Ilo oli suuri, kun huomasin, että alppiruusut olivat kuin olivatkin säilyneet ehjänä niin lumesta kuin poikien remuleikeistäkin.

Yksikään oksista ei ollut katkennut ja jokaisen oksan päässä oli nuput odottamassa. Vielä on lunta jonkin verran alppiruusujen ympärillä ja voin vain haaveilla uusien istuttamisesta "alppiruusupuistooni". Mustilan taimiluetteloa selatessa oli havaittavissa pientä vauhtisokeutta ostoslistaa tehdessä :)

 Mahonia ei näyttänyt tänäkään talvena kärsineen lumikuormasta. Nyt vain odotellaan, että siihen tulevat pienet keltaiset kukinnot ja pensas näyttää värjätyn keltaiseksi.

Yksi iso ja vuosia vanha omenapuu sen sijaan oli saanut kokea lumen painon oksallaan ja oksa oli repeytynyt irti. Lisäksi toinen oksa oli myös repeytynyt osittai irti. Nämä omenapuut ovat varmasti talon alkuperäisten asukkaiden istuttamia. Talo on aluperin rakennettu 1939 ja laajennettu joskus 1950-luvulla, joten puiden ikää voi vain arvailla. En niitä ole kertaakaan leikannut, niistä on tullut tai ei ole tullut satoa, mutta kauniita ne joka tapauksessa ovat, enkä niistä raaski luopuakkaan.

Pajumajakin oli saanut osansa lumesta. Kaksi paksuinta vartta oli katkennut ja ne pitää korvata uusilla. Lisäksi edellistalven jättämät aukot pitänee myös istuttaa umpeen, että pääsee pajumaja jatkamaan muodonmuutostaan. Hieman on kallellaan olevan näköinen näin talven jälkeen, mutta eiköhän siitä suoristu.

Viime syksynä kaadettiin tontin rajalta useampihaarainen iso koivu, joka oli pahasti kallellaan autotiellepäin. Äitini istutti jotakin vuosia sitten tontillemme useamman visakoivun taimen ja nyt näytti yksi (kuvan etureunassa rikkoutuneen sinisen taimisuojan kohdalla) joutuneen tuon kaadetun koivun runtelemaksi, syksyllä en edes tuota tullut tarkistaneeksi, kun oli jäänyt kaadetun puun oksien varjoon. Tuskinpa tuo tuosta enää kasvuun lähtee, joten jäljellä on enää 8 visakoivuntainta tiettävästi. Viime talvena yksi koivu jäi rusakon hampaisiin.

Nikkarointia ja perhosia

Tänään päätin, että jotain pitää saada nikkaroida, vaikka vaan lyödä naulaa lautaan, jos ei muuta. No oli sitä muutakin mielessä ja lähdin innokkaana ulos rakentamaan kierrätyslaudasta kukkaportaita. Isäntä päätti lähteä mukaan ja niinhän siinä sitten kävi kuten aina, että minä seuraan vierestä, kun mies mittaa ja sahaa ja suunnitelee. Pääsin itsekin nikkaroinnin makuun, sain hakata nauloja lautaan :) Kaikki ne naulat, jotka kuvissa irvistelevät sinne tänne, ovat minun omin kätösin lautaan isketyt. Siis naulaajassahan ei ole mitään vikaa, naulat vaan oli jo valmiiksi vinoja tai sitten laudassa oli liian kova kohta ja naula meni siksi vinoon.

Tämä siis valmistui tänään ja materiaalina on käytetty kuormalavoista purettua lautaa sekä hyllynkannattimina navetalta löytynyttä liimapuulevyn kaistaletta. Kasvihuoneeseenhan se piti saada ja siellä se nyt odottaa hyllyilleen pelargonioita ja ties mitä sinne keksinkään laittaa. Voi olla, että toinen tulee vielä kaveriksi, kunhan saan taas insipraation lähteä nikkaroimaan.

Niin ja niitä perhosia. No ei niitä oikeasti ollut kuin yksi, mutta sitäkin kauniimpi se oli. Keväällä perhoset näyttävät jotenkin niin paljon hauraammalta, kun ulkona on vielä lunta ja kun tietää, että yöllä on pakkasta. Teki mieli ottaa perhonen mukaan sisälle ja laskea se nauttimaan lämmöstä kasvuun reuhahtaneiden krassien joukkoon.

Laskimme perhosen kuitenkin vanhan saunanpadan kannelle paistattelemaan päivää talon eteläseinustalle. Siinä se hetken nökötettyään lähti liihottelemaan ties minne.

Pihapiirimessut 20.4., Lahti

Pihapiirimessuilla KEUDAn osastolla vastassa oli sammako, jota Veikko pääsi halaamaan mummin turvallisessa läheisyydessä, kun jännitti niin paljon, että meinasi ensin pistää jarrut päälle.

Samaisella osastolla pääsi kuvauttamaan itsensä farmarina, possuna tai ammuna, Veikko valitsi ammun :)

KEUDAn aikuisopisto oli tehnyt messuille näyttävät tilanjakajat, jotka roikkuivat kattorakenteista.

Kukkakauppiaiden sidontanäyttelyssä oli esillä kauniita asetelmia. Valitettavasti kaikkien töitä en ehtinyt kuvaamaan, upeita olivat kaikki, enkä nyt enää muista kaikkien astelmien tekijöitä, vaikka yritin kuvata asetelmat niin, että tekijöiden nimet olivat näkyvillä, ei kuvankäsittelyohjelmallani saa nimiä tarpeeksi tarkasti esille.

Viherkeijun asetelma.

 Tiia-Maria lukee astelman edessä olevassa kuvakehyksessä.

 Tällaista asettelua voisikin kokeilla kotona, jäisivät kukat kissojen kynsiltä ja hampailta rauhaan. Tosin epäilen, että kohta tuolla putkessa kelluisi kukkien seassa surkeana maukuva kissa.

 Kukkapuoti Jasminin taidonnäyte

 Kukkasuutarit

 Aaltosen Puutarha

 KaivoKukka

 Kukka- ja lahjatavarapuoti Keijunkehrän upea morsiuspuku.

 Messuilla oli myös monia sisustustarvaraan erikoistunutta näytteilleasettajaa. Tässä yksi monista, Hemma.

 Joka pihan maakellari. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka oli yllättävä tilava, vaikka näytti pieneltä ulkoa päin.

 Tässä on Salpauksen osasto, jossa monta pientä hauskaa yksityiskohtaa. Jokaisessa kukkaistutuslaatikossa oli pieniä, tulitikkurasian kokoisia "linnunpönttöjä".

Tällaiset kasviportaat olisi itselläkin suunnitelmissa kierrätyslaudasta. Ei ehkä ihan näin korkeina ja hieman leveämmällä laudalla tehtynä.

Vanhat kottikärryt olivat saaneet uuden elämän kukka"purkkina". Sitä voisi itsekin miettiä tällaista katseenvangitsijaa omalle pihalleen vanhoista kottikärryistä. Ja kun tuntuu, että kukkapurkki on väärässä kohtaa, voi sen kärrätä uuteen paikkaan helposti.

Vanhalle ovelle katettu juhlapöytä.

 Tällaisia hauskoja valaisimia oli useampia eri paikoissa messualueella. Nämä olivat esiintymislavan vieressä.

Facebookin maailma on ihmeellinen ja sain sieltä nimen osastolle, jolta nämä hauskat kahvipannut bongasin. Eli Lahden puutarhaseura osastolla kahvipannut roikkuivat puussa.

Tällaisia hyönteishotelleja oli monella osastolla myynnissä erikokoisina ja erilaisilla "täytteillä" varustettuna. Tästä puhui myös hortonomi Marjaana Meuronen puhuessaan luonnonmukaisesta viljelystä yleisöluennolla.

Messualuella, sisäänkäynnin vieressä oli valloittavia ruskeita kanoja KotKotikanalan esittelyalueella. Kuvassa oleva yksinäinen kana oli jäänyt kopin ulkopuolelle luukun mentyä kiinni. Kaverit, loput 9 kanaa olivat mukavasti lämpimässä sisätilassaan.

Tässä kuva kanalan sisätiloista, jossa oli termostaatilla varustettu lämmitin, ajastimella varustettu valaisin, ruokinta- ja juoma-automaatti, pesät ja tietenkin onnelliset kanat. Veikko ei sitten muusta puhunutkaan, kuin kanoista koko loppumatkan kotiin. Voipi olla, että kesällä meillä kuopsuttaa navetan takana omassa tarhassaan kanasia.

Kevään merkkejä

Jotenkin tämä kevät on ollut pidepi kuin aiemmat keväät. Johtunee tuosta kasvihuoneesta, josta aiempina vuosina olen vain haaveillut, jonka rakentamiseen meni viime kesä ja joka on viimeistelyä vaille valmis tänä keväänä. Olen jo monena päivänä käynyt siellä katselemassa, miltä tuntuu kevättalvi kasvihuoneessa ja voin sanoa, että aivan ihanalta!

Mutta tuo lumi. Rakasta talvea ja lunta, mutta näin keväällä se saisi sulaa pois ennätysajassa, mieluiten jo huhtikuun alkuun mennessä, mutta aina vaan sitä tuolla riittää. Onneksi joka päivä kuitenkin aina vähemmän, vaikka tänäänkin on taivaalta tullut räntää riittämiin.

Onneksi kevät kuitenkin näyttäytyy jo pieninä alkuina meidänkin pihallamme.

Muscari White Magic Aucheri Grape Hyacinth

Löysin tällaisen itselleni uuden sipulikukan viime syksynä ja päätin kokeilla miten se pärjää ja lähtee kasvamaan. Torstaina töistä tullessa oli maasta noussut useampikin pieni hyasintin alku. Mukava päästä seuraamaan, minkälaiseksi tuo kasvaa lopulta.

Siniset helmililjat ovat myöskin jo raivanneet itselleen tilaa omenapuiden alle. Muutama pieni kukkakin siellä jo näytti olevan. Joka vuosi aina ihmettelen, kuinka nämä pienet siniset ovat selvinneet talvesta ja tuovat kevään tullessaan.

Viime keväänä talon seinustalta alkoi nousta tulppaanien lehtiä useamman lehden voimin. Äitini oli niitä sinne istuttanut toissa syksynä. Viime syksynä ne piti nostaa ja siirtää pois, mutta unohdin kasvihuoneprojektin aikana nämä tulppaanit kokonaan. Josko tänä vuonna saisi ne siirrettyä pois tuosta talon seinustalta remontin alta turvaan.