tiistai 21. toukokuuta 2013

Kauheutta ja kauneutta puutarhassa

Kevätesikot eivät oikein koskaan ole olleet lempikukkiani, mutta nyt kyllä pyörrän puheeni. Nämä ihanat esikot sain viime vuonna äitini naapurilta, enkä ihanampia ole nähnyt! Eivät ne edellisessä postauksessakaan olleet violetit esikot kamalia olleet, päinvastoin. Taidankin alkaa metsästämään erilaisia kevätesikoita penkkeihin.
Kronprinsess Mary aloittelee kukintaansa kasvihuoneessa. Puhtaan valkoinen pelargoni on kaunis, täytyy myöntää myöskin tässä kohtaa olleeni väärässä värin suhteen.
Tämä pioni on aina vain lempipionini. Ihana hassun hauskat hapsumekot kukkanuppujen alla saa hymyn huulille väkisin. Pionipenkissä alkaa olla elämää!
Vähän liiankin kanssa elämää. Rikkaruohot siellä innoissaan kasvaa kipaa pionien kanssa. Tietää ainakin, mitä viikonloppuna tekee Kympin nainen -tapahtuman jälkeen. Ja taitaa mennä loputkin vapaapäivät hyvinkin orjallisesti kukkapenkkien kimpussa.
Kukkapenkit ja kukkapenkkien ympäristöt ovat täynnä rikkaruohoja ja villiintynyttä ruohoa ja heinää ja voikukkaa. Ja nauhuspenkissä törröttävät vielä viime kesäiset kukkavarretkin. Kylläpäs näyttää olevan laiska puutarhuri tässä torpassa.
Mahoniapensat aloittaa kukintaansa. Kuvassa tästä pensaasta ei saa sen todellisesta käsitystä koosta, kukkien määrästä ja väristä. Kunhan kukat aukeavat kunnolla, vaikka pieniä ovatkin, tuntuu että koko pensas muuttuu keltaiseksi.
Norjanangervo kukkii jo, vaikka vielä viikonloppuna näytti siltä, että kukkavanoja ei ole juuri nimeksikään.
Vanha viholaiseni piikkiaralia on tainut sittenkin selvitä ja työntää taas uutta versoa innolla hiekkakasassa.
Kasvihuone on täynnä ja siivoamatta keväisten istutusten jäljiltä. Onneksi tässä on aikaa, eikä tuolla mitään näyttelyä ole tarkoitus järjestääkkään.
Vanhempi poika toi koulusta tänään neljä tomaatintainta, jotka on itse kasvattanut. Istutin ne isompiin astioihin ja toivottavasti niistä saadaan satoa tänä kesänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti